 |
| Kuva Viivi Handolin |
Katso oikein tarkkaan, kun seuraavan kerran tapaat Nea-tädin ja Gunnar-enon.
Ehkä näet joitakin ryppyjä, jotka on viiltänyt Kilimanjaron polttava aurinko, tai näet arven, joka tuli mantsurialaisesta sapelista, kun taisteltiin tiukasti viimeisestä riisikulhollisesta.
Vai oliko se sittenkin ruukullinen kultaa?
(Lena Frölander-Ulf: Totta toinen puoli. Teos & Schildts & Söderströms 2014.)
Vanhuus. Mikä ihana mahdollisuus katsoa tarkasti toista ja yrittää mielikuvituksessaan nähdä mitä kaikkea ryppyjen, juonteiden ja silmien syvyyden taakse piiloutuu. Millaisia elämyksiä, kokemuksia, pettymyksiä, iloja, suruja, onnea, luopumisia, rakkautta?
Kuka on tämä mies? En tiedä, mutta hänestä rajasthanilaisessa pienessä kylässä ottamani kuva on syöpynyt muistiini ällistyttävän tarkasti.
Hellällä ihailulla vanhuutta lähestyy myös Lena Frölander-Ulf kuvakirjassaan Totta toinen puoli, jonka ideasta pidän erityisen paljon. Juonteiden ja ryppyisten korvannipukoiden takana on tarina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mukavaa jos kommentoit, iloitsen kaikista viesteistä!