TOOTOO-vaari ja tötteröauto

Ville Hytösen kynäilemä ja Mira Malliuksen kuvittama TOOTOO-vaari ja tötteroauto on oivaa kesälukemista pienille autofaneille, jossa kuuntelun hurmaa lisäävät lukuisat TOOTOO, BRUMBRUM ja PÖTPÖT -äänet. 

Auto on huvittava jäätelötötteröauto, ja sen kuljettaja TOOTOO-vaari kiltti, taitava, ehtiväinen vaari, joka jemmailee työkaluja vyötäisillään ja korjaa jos jonkinmoista väärinpäin kääntyneestä huoneesta tavaratalon kattoon ja ruosteiseen liettulaismopoon. 

Mutta jos vaari on taitava, niin kaikkein taitavin on kuitenkin tötteröauto. Sillä sillä välin kun vaari lupailee sinne ja tänne korjata jos mitä rikkimennyttä, hoitelee tötteröauto asiat kuntoon. Kyllä vaarit ja autot ovat ihmeellisiä! 

2-vuotias (ja 7-vuotias) tykkää!

Kuvituksessa onnistutaan yllättämään mielikuvituksen lennolla. Se on iloista ja kepeää ja selkeää pienenkin seurata. 

Kieli on kuvakirjaksi monivivahteista ja kasvattaa sanavarastoa. Mukana on ilahduttavia sanavalintoja, kuten nisu, vehnänen ja mustikkaruhnu, äänet ovat honottavia ja sanomisen sijasta meuhkataan, paasataan ja tuskaillaan, ajellaan pitkin mantuja ja kontuja. 

"Siitäpä tuli ärjyn hieno!" sanoi punapipoinen nuorukainen ja hyppi tasajalkaa innosta. Liettualaismopo Lipikin oli tyytyväinen. Se ajeli itsekseen ympäri mopotallia ja puhalteli krominkiiltävästä kehostaan riehakkaita pikkuääniä: "PÖTPÖT! PÖTPÖT!"

***
Kaunista kesää! Blogi on ollut kesä-, työnteko-, lastenhoito- ja kaikilla mahdollisilla tauoilla, mutta ei kuitenkaan kuopattu, täällä edelleen lastenkirjoista inspiroituneena sivuja rapistellaan! :)



Ville Hytönen: TOOTOO-vaari ja tötteroauto
Kuvitus: Mira Mallius
Kustannus: Savukeidas 2017
Mistä: Arvostelukappale 

Autokirjoja: Iso kirja isoista ajoneuvoista & Pikkukaverit rakennusmiehinä

Megan Cullis: Iso kirja isoista ajoneuvoista
Emilie Beaumont: Pikkukaverit rakennusmiehinä
Kustannus molemmat: Aurinko Kustannus

Lyhyesti: Autokirjoja todellisille automiehille. Pikkukaverit rakennusmiehinä -kirjassa on irrotettavia, pahvisia autoja, joten kirja toimii yksinkertaisena palapelinä. Pikkukaverit rakennusmiehinä 1-2-vuotiaille ja Iso kirja isoista ajoneuvoista ehkä 2-7-vuotiaille.

Autokaverit huomio! On autokirjoja, ja sitten on ISOJA autokirjoja. Kuten Iso kirja isoista ajoneuvoista, jossa on esitelty maailman painavimmat, kookkaimmat ja vahvimmat ajoneuvot. Tämä jos mikä innostaa tutkimaan konttiautoja, kippiautoja, säiliöautoja, tienhuoltoautoja, moduulikärryjä… you name it.

Meillä isosta kirjasta ja sen jättisuurista ajokeista innostui kovasti 4-vuotias automies, kuten arvasinkin nähdessäni kirjan kirjamessuilla. Hänellä alkaa kirjamaku tosin pikkuhiljaa muuttua, eli pidemmät tekstit ja yhä monipuolisemmat tarinat alkavat vallata itselleen tilaa, mutta tämä autokirja kolahti vielä hyvin.

Kirjassa on valtavia, aukitaiteltavia sivuja, neljän sivun kuvakokonaisuuksia, ja paksu pahvi kestää kuolaa ja vääntelyä… :)

"Jättimäisiä maansiirtokoneita käytetään siirtämään kuormia kaivoksilta ja louhoksilta. Ne ovat usein niin valtavia, että ne pitää siirtää osina kaivokselle ja koota paikan päällä. Tämä kiviauto on Liebherr T 282B. … "

Kulkuneuvoista on kerrottu hyvinkin tarkkoja faktoja, joista osa todella hämmästyttää. Tiesitkö, että hirviöautot ovat viisi metriä korkeita, ja että on olemassa suihkumoottorikuorma-autoja, joissa käytetään taistelukoneiden moottoreita. Huh! Täytyy myöntää, että vaikka otan autokirjan käteeni (joskus) (vähän) kyllästyneenä, innostun lukiessani niiden maailmasta sitten kuitenkin. Pikkupoikani ansiosta olenkin saanut kerrassaan hämmästyttäviä tietoja…

Toisessa kirjassa, Pikkukaverit rakennusmiehinä (kuva alla), on paksuja irrotettavia autoja ja ukkeleita, joista uskoisin etenkin 1-2-vuotiaan innostuvan. Tekstin ohella kirjassa on kysymyksiä, joissa kysellään värejä ja ajoneuvojen nimiä, joten kirja on hauskaa ajanvietettä pikkuisille päristelijöille.

Ali Mitgutsch: Kotikaupungissa ja Hier in den Bergen

Ali Mitgutsch: Kotikaupungissa (alkuper. Rundherum in meiner Stadt, 1968)
Kustantaja: Otava 1976
14 s.

Ali Mitgutsch: Hier in den Bergen
Kustantaja: Ravensburger Buchverlag 1994 (1. painos 1979)
14 s.

Jo Ali Mitgutschin kirjojen kansi saa hymyilemään, niin aikuisen kuin lapsenkin.
- Äiti kato, toi on musta hauska (mies onkii peltipurkin). Ja toi (hiihtohissi täynnä ihmisiä). Naurua. Miks tolla lehmällä on noin iso koriste? (kuva syksyltä, kun lehmät viedään vuorilta alas laaksoon erityisessä juhlakulkueessa) (5-vuotias)
- ISO kuolma-auto. Tlaktolia! Oh-ho. (2-vuotias)

Ali Mitgutsch on saksalainen lastenkirjailija, klassikko, joka on tunnettu parhaiten juuri näistä Wimmelbuch-kirjoistaan, tekstittömistä, pieniä yksityiskohtia vilisevistä kirjoistaan, jotka ovat kooltaan suurempia kuin A4 ja joiden aukeamat muodostavat kuvamaailmoja, jotka pursuilevat ihmisiä, autoja ja eläimiä erilaisissa tilanteissa. Mitgutsch on julkaissut erilaisia kuvakirjoja kolmisenkymmentä sekä koulukirjoja nelisenkymmentä, ja hän on saanut Deutscher Jugendbuchpreisin ensimmäisestä Wimmelbuchistaan Kotikaupungissa vuonna 1969. En tiedä, miten monta kirjoista on julkaistu Suomessa, ainakin kolme: Kotikaupungissa, Meillä maalla ja Mennään merelle (kaikki Otava 1976).

Toinen kirjoista on kotoisin mieheni lapsuudenkodista, toisen, vuoristosta kertovan Hier in den Bergen ostimme Itävallasta, jossa kirjoja suorastaan vilisi yhtä paljon kuin Mitgutschin kirjoissa hahmoja. Pääkaupunkiseudun kirjastot näyttävät olevan jo tyhjiä lähes neljäkymmentä vuotta sitten ilmestyneistä Mitgutschin kirjoista, mutta ainakin Amazonissa näitä on runsaasti saatavilla. Kielestähän ei ole väliä, kun kirjat ovat täysin tekstittömiä satunnaisia kylttejä tms. lukuunottamatta!

Mikä Ali Mitgutschin kirjoissa viehättää? Kuvissa ja väreissä on 70-luvun leppoisuutta ja maanläheisiä värejä. Itse pidän kovasti kuvien rauhallisuudesta. Niitä ei ole tupattu täyteen kaikkea mahdollista, vaan ne ovat vielä kaikin tavoin realistisia, niin kuin voisi kuvitella näkymän olevan rakennustyömaalla tai puistossa. Lapselle riittää PALJON selitettävää ja tarinointia. Katsetta ei ohjata mihinkään, vaan se saa rauhassa vaeltaa. Joka kuvassa on runsaasti sattumuksia - paljon törmäyksiä, tavaroita lentelee, ihmisille tulee riitaa, joku horjahtaa veneestä veteen ja toinen nauraa makeasti. Onpa Mitgutschiä luonnehdittu lasten burleskimestariksikin!

Kuvissa on myös mielenkiintoinen sukupuolijako. Mies kantaa painavaa rinkkaa naisen perässä, naisellisenmuotoinen nainen sipsuttaa korkokengissä edellä rinnettä ylös ilman kantamuksia. Tai mies vaihtaa auton rengasta, ja nainen seisoo äkäisenä vieressä. Itse asiassa äkäisen näköisiä naisihmisiä, usein äitejä, on yllättävänkin paljon... 80-luvulla Mitgutschiä kritisoitiinkin kovasti naisten ja miesten eriarvoistamisesta. Tässä vaiheessa alan vähän epäillä - kuinka hyvän naismallin kirjat oikein antavat viisivuotiaalle tyttärelleni? Mutta olkoon!

Mitgutschin keski-eurooppalaisuus, tarkemmin sanottuna baijerilaisuus näkyy kirjoista viehättävän selvästi! Uimassa käydään maauimalan tapaisessa paikassa, ja vuorikirjaan on saatu mahtumaan koko alppialueen stereotyyppiset hahmot: virtaviivaisten kiipeilijöiden joukossa näkyy raikkaasta ilmasta nautiskelevia nahkahousuisia setiä, perheet viihtyvät Gasthausin terassilla, onpa kuviin piirretty jokatalviset lumivyöryjen uhritkin.

Mitgutschin hupaisasti universaaleja sattumuksia kuvaavat kirjat ovat kiinnostavia klassikoita, joihin kannattaa suhtautua lempeällä huvittuneisuudella aikansa, 60- ja 70-luvun lapsina. Ne sopivat monipuolisuutensa vuoksi yhtä hyvin niin pojille kuin tytöillekin, eikä ikärajaakaan ole. Kuten voitte nimittäin kuvitella, villitsee allaoleva kuva jo kaksivuotiaan pojan kerrassaan tehokkaasti. Meidän perheessämme kirjat ovat kovin pidettyjä, niin lasten kuin aikuistenkin osalta! Näiden lisäksi meillä on vain muutamia täysin tekstittömiä kirjoja. Mitä muut pidätte tekstittömistä kuvakirjoista? Mikä on suosikkinne?

Pari vuotta sitten Zeit-lehdessä julkaistussa haastattelussa tuolloin 75-vuotta täyttävä Mitgutsch totesi muuten vapasti käännettynä unelmistaan seuraavasti:

"Jo nuorena miehenä olin vähintään kolme kuukautta vuodesta matkoilla. Vihdoinkin saatoin toteuttaa lapsuuden haaveeni Välimerestä tai Norjan vuonoista. Elämäni juuret ovat lapsuuteni unelmissa. Unelmani ovat johdattaneet minua hyvin. Yhä edelleen ne kannattelevat minua."

Kannattelevia unelmia kaikille lukijoille! Joillakin ne vievät klassikkolastenkirjailijaksi, toisilla toisiin juttuihin, mutta ilman niitä ei voi olla!