 |
| Kuva Viivi Handolin |
Pekka Pensastukan tukkahan oli siitäkin erikoinen, ettei sitä tarvinnut koskaan kammata. Koska ei ollut mitään vaaraa kammanpiikeistä, asusteli Pöökö joskus myös päiväsaikaan uudessa piilopaikassaan.
(Riitta-Liisa Heikkinen, kuv. Sari Airola: Pöökö päättää uskaltaa. WSOY 2003.)
Arkuudesta ja luottamuksesta ja ystävyydestä kertoo tämä kuvakirja, jossa pieni Pöökö muuttaa Pekan tukkaan ja ystävystyy ja rohkaistuu luottamaan muihin. Aiheeltaan tärkeän kirjan on kuvittanut yksi lemppareistani Sari Airola.
Luottamuksesta kertoivat myös monen lapsen ilmeet ja olemukset, joita tapasimme Jaipurin katulasten kanssa työskennellessämme. He olivat likaisia, kyllä, ja huonosti ravitttuja, ja heillä oli sairauksia, mutta silti en koskaan tuntenut oloani toivottomaksi heidän kanssaan. Välillä olin väsynyt ja surullinen maailman tilasta, mutta niin olen välillä Suomessakin, ja mieleenpainuvinta lapsissa oli lopulta heidän ilonsa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mukavaa jos kommentoit, iloitsen kaikista viesteistä!