Tämä joulukuu on kahdesta syystä erilainen kuin pitkään aikaan. Ensinnäkin päätin tehdä blogissa joulukalenterin. Se on vähän erilainen, koska minulla ei missään nimessä ole 24 joulukirjaa joita esittelisin täällä, enkä itse asiassa ole ihan niin jouluihminenkään.
Toinen asia mikä tekee joulukuusta erilaisen on se, että lähdemme viikkoa ennen joulua matkalle kahdeksi ja puoleksi viikoksi, Pohjois-Italiaan. Alpit on meille rakas alue, ja olemme kaivanneet sinne. Olen levoton sielu ja kaipaan usein pois. Nyt kun näyttää siltä, että jo vuosia suunnittelemamme pitkä matka ei toteudu - ainakaan sellaisenaan kuin toivoimme - meistä riippumattomista syistä, joulukalenteri saa auttaa kaukokaipuussa.
Vieraat kulttuurit ja niiden kuvaaminen kiinnostavat minua lastenkirjoissakin erityisen paljon, ja nyt tämä asia, matkustaminen ja elämä muualla, tuli myös joulukalenteriin.
Vietimme talven reilu kymmenen vuotta sitten Pohjois-Intiassa, Rajasthanissa, ja tämän joulukalenterin kuvat kertovat kohtaamisista tuolla matkalla. Ihmisistä ja ilmiöistä. Auringosta huolimatta eletään joulun aikaa. Rakastan valokuvien voimaa, sitä miten ne tarttuvat hetkeen vääristämättä. Sanat kuvan yhteydessä kertovat sitten jostain ihan muusta, niiden kautta pääsemme taas lastenkirjoihin. Sanat kohtaavat jotain kuvassa. Sanat ovat lainauksia lastenkirjoista, usein suosikeistani, joita käteeni on sattunut, ja ne kertovat aina jostain ihan muusta kuin kuvasta. Mutta sittenkin - sanat ja kuvat kohtaavat ehkä tavalla, joka näyttää, miten samantapaista kaikkialla maailmassa onkaan.
Tervetuloa matkalle Intiaan!
 |
| Kuva Viivi Handolin |
Sinä iltana Nikkarilan keittiössä ei puhdistettu yksin vauhtipyörää. Malin otti esille suuren pesusoikon, istutti Pellen siihen ja alkoi perusteellisen puhdistuksen.
- Korvien voit antaa olla, mutisi Pelle, pesin ne viime lauantaina.
Mutta Malin sanoi, ettei halua hävetä Pellen korvien takia.
- Märta-täti tulee ehkä huomenna kahville, ja jos hän saa nähdä korvasi…
Saariston lapset on meille erityisen tärkeä kirja, ja olemme paitsi lukeneet kirjaa, myös kuunnelleet äänikirjaa puhki ja katsoneet leffoja. Saaristo ja meri, vapaus ja villiys, boheemius ja huolettomuus, kirjailijaisä, suloinen huolehtiva Malin, topakka Pampula … <3 Enempää ei tarvinne sanoa.
(Astrid Lindgren: Saariston lapset. Wsoy 1965.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mukavaa jos kommentoit, iloitsen kaikista viesteistä!