Kuvitus: Nana Sjöblom
Kustantaja: Otava 2015
Näin kirjan jo kauan sitten ensimmäisen kerran, satuin
tarttumaan tähän pieneen pehmeään kirjaan jossain, ja tiesin heti, että tämä
kirja on erityinen. Erityinen siksi, ettei tällaisia kirjoja voi olla liikaa.
Erityinen siksi, että jokaisen tytön ja naisen täytyy saada kuulla juuri
tällaisia sanoja. Jokaisen ihmisen täytyisi saada kuulla niitä, mutta tämä
kirja nyt oli erityisesti tarkoitettu tytöille. Ja hyvä niin, sillä ehkä se oli juuri tyttöys, joka sai minutkin tarttumaan kirjaan.
Vaikka ei tämä nyt minulle
tietenkään ole. Ikäkysymys.
Eikä sittenkään ollenkaan mikään ikäkysymys.
Sillä kenelle eivät sopisi vaikkapa nämä sanat:
Älä sana itseäsi tyhmäksi tai väitä ettet osaa. Älä pienennä itseäsi tai vähättele saavutuksiasi. Sen sijaan kerro onnistumisistasi ja kyvyistäsi avoimesti, ja kannusta muita, kehu heidän taitojaan, kun siihen on aihetta. Rasita, vaivaa, treenaa aivojasi, vaadi niiltä aina vain enemmän ja piiskaa niitä huippusuorituksiin. (…) Ajattele että lähes kaikki on mahdollista ja vain harva asia mahdoton. (…) Kyseenalaista, ideoi, ehdota, keskustele, älä pelkää uutta. Aivot tykkäävät, kun niitä räkätään.
Aivot ovat pääsylippu unelmiisi.
Tiedän heti ainakin viisi naista, 9-vuotiaasta
82-vuotiaaseen, jolle haluaisin nämä sanat lausua.
Kyseessä on siis tämä pieni pehmeäkantinen
kierrätyspaperille (tai sen tuntuiselle) painettu kirjanen, joka keikkui juuri Suomalaisen kirjakaupan oliko se viidenneksi myydyimmän lastenkirjan paikalla, oikea voimakirja kaikille tytöille, Tyttö sinä olet… Pieni suuri kirja, Jenni Pääskysaaren ajatuksia tyttöydestä ja siihen
liittyvistä teemoista.
Rohkeudesta,
ystävyydestä, kauneudesta
voittamisesta, johtamisesta
erilaisuudesta, itsevarmuudesta
kuuntelutaidoista
yksinäisyydestä
oman hyvinvoinnin vaalimisesta
jokaisen omista vahvuuksista
Sinun ainutlaatuisuudestasi
aitoudestasi, koskemattomuudestasi,
seksuaalisuudestasi,
sopivuudestasi
siitä että kiltteys on hyvä koska se on toisesta välittämistä
siitä että IHAN KAIKKI ihmiset ovat tasavertaisia
siitä ettei kehoaan kannata myrkyttää
siitä millaista on olla
sisko ja tytär
Siitä ettei ole mitään oikeaa eikä väärää tapaa olla ja elää
Lopetanko jo? Onko pakko? Se on vaikeaa, koska sivuille on kätketty niin paljon herkullisia viisauksia. Teksti ei ole aforismeja eikä irrallisia voimalauseita, vaan se on kertojan suoraa puhetta lukijalle. Jenni Pääskysaaren kerronta on niin mutkatonta ja aitoa että sanat pääsevat lukijaa lähelle. Tekstissä ei ole mitään hankalaa eikä ylevää, mutta silti se on täynnä pysäyttäviä havaintoja ja totuuksia.
Kirjaa on vaikea laskea käsistään, mutta toisaalta se on superhyvä selailtavaksi silloin tällöin. Se kutsuu etsimään itselle tärkeät asiat ja alleviivaamaan ne, tunkemaan koulureppuun ja vetämään esiin vaikkapa ennen jännittävää esiintymistä tai kun kaipaa inspiraatiota ja uskoa päivään.
Lomassa on pieniä haastatteluja tai sitaatteja muilta "voimanaisilta". Linda Liukas kertoo, miten sai puskettua kirjoitusurakkansa läpi ja kirjoitettua Hello Ruby -kirjansa ja miten Edith Södergranin runo rohkaisee häntä. Fatu Kekula hoiti ebolaan sairastuneita vanhempiaan ja sisaruksiaan pukemalla muovipusseja suojakseen, ja onnistui pelastamaan perheensä toivottomasta tilanteesta, sillä lääkäri ei suostunut tulemaan heidän kotiinsa. Valokuvaaja Meeri Koutaniemi kertoo oivalluksistaan elämässä, ja koomikko Sarah Millican siitä, millaista kritiikkiä hänen ulkonäkönsä on saanut ja mitä hän siitä ajattelee.
Nana Sjöblomin kepeä kuvitus keventää ja rikkoo rakennetta, pidän siitä ja myös siitä, että sitä on maltettu olla ripottelematta joka paikkaan. Teksti saa sen rauhan ja tilan, jonka sen tiheys paikoin vaatii. Myös kirjan pienehkö taskupokkarikoko ja pehmeäkantisuus on nappivalinta.
Kuvituksesta muuten, keksin juuri, että se muistuttaa teinivuosieni Rakkautta on… aforismeja lehdissä, niistä joissa alaston tyttö ja poika halaavat ja ovat söpöjä ja kuvan alla on jokin söötti lause.
Itse asiassa minä ihan luulen, että vaikka kirja on loistava noin kymmenvuotiaalle ja etenkin ehkä teinivuosien mahdollisissa tuskissa tai ainakin epävarmuudessa vellovalle, ja kaikille nuorille siitä eteenpäin, niin taidan ottaa alleviivauskynän käteeni ja lukea tätä ihan itselleni ja sujauttaa sen maanantaina reppuuni, kun nyt taas olen opiskelija.
Sellaiseksi pieneksi voimakirjaksi.
Ja sitten joskus annan tämän tyttärelleni ja toivon, että hän vuorostaan lukee sen hiirenkorville ja tekee omien merkintöjeni viereen omat merkintänsä ja omat alleviivauksensa ja uskoo sanat silloin, kun niitä tarvitaan.
-------
Jenni Pääskysaari: Tyttö sinä olet…
Kuvitus: Nana Sjöblom
Kustantaja: Otava 2015
140 s.
Mistä: Arvostelukappale
"Olit sitten äänekäs tai hiljainen, ujo tai rohkea, pitkä tai lyhyt, tumma tai vaalea, olet ihana."-------
Jenni Pääskysaari: Tyttö sinä olet…
Kuvitus: Nana Sjöblom
Kustantaja: Otava 2015
140 s.
Mistä: Arvostelukappale
Minustakin tässä on paljon hyvää. Olen kuitenkin hieman kyyninen sen suhteen, tehoavatko kirjan viisaudet juuri siihen ryhmään tyttöjä, joille tämän lukeminen ja sanoman sisäistäminen olisi tärkeää, eli murrosikäisiin ja nuoriin aikuisiin. Oma 18v. siskoni ei jaksanut lukea tätä loppuun ja tuhahteli kirjalle, vaikka me vanhemmat ymmärrämme, kuinka tärkeä tämä teos on!
VastaaPoistaOlipas tärkeä pointti. Mun 9v. kuuntelee ihan mielellään mutta ei vielä kyseenalaista itseään tai elämää siinä määrin että teksti uppoaisi ihan täysin. Muista en osaa sanoa. Perusteliko 18v., miksi tuhahteli? Oliko se tekstin tyyli? Olisiko tämä kuitenkin enempi sellaiselle 12-15-vuotiaan ikäiselle?
PoistaMinulla on juuri tämä samainen kirja sain yläasteen päättäri lahjaksi. Tosi hyviä sanoja kirjoittaja keksinyt kirjaan. Olen siis 16v ja aikalailla ujon puoleinen koulussa, mutta eriasia kaveri porukasa.
VastaaPoistaMoikka ja tosi kiva kun kommentoit! Oli kiva kuulla sun mietteitäsi kirjasta, ja että sanat osuivat. Jes!
Poista