24. Mutta kaikkein tärkeintä on ilo

Kuva Viivi Handolin

Mutta Tingelstiina sanoi:
- Tietysti hyvä ruoka ja juoma ovat tärkeitä lapsille. Mutta kaikkein tärkeintä on ilo.
- Niin minustakin, Tangelstiina sanoi. - Mennä tyhjällä vatsalla nukkumaan on tietenkin paha. Mutta vielä paljon pahempi on mennä nukkumaan surullisena.

(Marjatta Kurenniemi: Onneli ja Anneli. Koottu kertomukset. 4. painos. Wsoy 2009.)

Yksi kaikkein ihanimmista kirjoista, niin, niistä monesta. Ja I-Indian koulubussi, joka kiertää slummialueita Jaipurin kaupungissa ja antaa lapsille opetusta, lääkkeitä, ruokaa ja peseytymismahdollisuuden. Muun muassa. Antaa lapsille toivon ja tiedonjyvän muunlaisesta elämästä.

Ilo lasten kasvoilla on muistissani ikuisesti.

Lämmin joulun toivotus kaikille lukijoille!


ps. Joulukalenterin tekeminen oli itselleni superilo. On hauska katsoa, miten kuva ja teksti toimivat yhdessä ja luovat jotain suurempaa kuin kumpikaan yksin. Siitähän kuvakirjoissakin on kyse. Joskus kuvan voima voi olla valtava.

Intiasta on jo pitkä aika, kymmenen vuotta, mutta jotkut kokemukset muuttavat ihmistä loppuelämäksi. Onneksi. Neljän kuukauden aikana näkemäni ja tapaamani ihmiset ja asiat muuttivat omia arvojani perusteellisesti, ja kesti lopulta aika pitkään sulautua jälleen suomalaiseen yhteiskuntaan (en itse asiassa siinä kovin hyvin heti onnistunutkaan, vaan muutimme uudelleen ulkomaille). Arvojen muuttuminen on aika ravisteleva prosessi. Mutta kun muutos on tehty, on lopputuloksena jotain ainutlaatuista. Se, mikä tekee kustakin ihmisestä juuri hänet.

Mutta nyt blogi lähteekin joululomalle (sinne Alpeille :), eli tammikuussa sitten taas, kuvakirjojen ja nuorten kirjojen parissa. Nauttikaahan elosta!