 |
| Kuva Viivi Handolin |
- Älä ole raukka, Liisa, sanoo Marikki. - Nyt mennään.
Tuure nostaa Liisan ylös ja istuttaa hänet Karlssonin sedän viereen. Konkari ja Freija nykäisevät kuorman liikkeelle ja sitten sitä lähdetään rytkyttelemään pitkin epätasaista peltoa. Liisasta matkan teko tuntuu todella vaaralliselta.
- Äiti on sanonut ettemme saa pudota heinäkuormalta, hän sanoo ja pitää lujasti kiinni Karlssonin sedästä.
(Astrid Lindgren: Meidän Marikki. 9. painos. WSOY 2007.)
Hevoset ovat tosin kameleita eivätkä Marikki ja Liisa varmaankaan pystyisi istumaan tämän piikkiheinän päällä. Vaikka mistä sitä tietää, sen verran vauhdikkaita tyttöjä ovat. Itselleni oli jäänyt muistiin etenkin se, miten Marikki lensi katolta sateenvarjolla ja sai aivotärähdyksen. Nyt Marikki on meillä rakastettu Lindgrenin hahmo, ja jouluisten tarinoiden ohella muun muassa kuvakirja Marikki, katso, lunta sataa! tarjoaa näin talvella ajankohtaisen, ihanan lukuhetken.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mukavaa jos kommentoit, iloitsen kaikista viesteistä!