Näytetään tekstit, joissa on tunniste Books North. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Books North. Näytä kaikki tekstit

maanantai 3. marraskuuta 2014

Puiden tarinoita - Ritari vie syvälle satuun ja palauttaa pinnalle vaikuttuneena

Iiro Küttner: Puiden tarinoita - Ritari.
Kuvitus: Ville Tietäväinen
Kustannus: Books North 2014
Lyhyesti: Vanhan ajan satu voimakkaalla, modernilla kuvituksella ja tarinan oivalluksilla, jotka kytkevät sadun vahvasti tähän päivään ja arvoihin, jotka ovat ehkä kuitenkin ikiaikaisia: aikaan, rakkauteen ja luontoon.


Ritarin surmaamista edeltävänä yönä Prinsessa tuli tapaamaan Varakuningasta. Hän rukoili sedältään armoa Ritarille. Prinsessa paljasti kummastuneelle sedälleen, että hän oli rakastanut Ritariin - koko sielustaan - eikä mistään syystä halunnut rakkaansa kuolemaa tunnolleen. Paljon mielummin hän kohtaisi kuoleman itse. 
Puiden tarinoita - Ritari on vanhan ajan satu, satu luonnon voittamattomuudesta ja vahvuudesta, rakkauden ja uskollisuuden suuresta merkityksestä. 

Kirja on toinen, itsenäinen osa Iiro Küttnerin ja Ville Tietäväisen Puiden tarinoita -sarjassa, jonka ensimmäisestä osasta Puuseppä, kirjoitin keväällä. Tuo kirja jäi mietityttämään tuolloin, ja valitsin sen sittemmin listaani vuoden siihen mennessä ilmestyneistä parhaista kirjoista, jonka laadin erääseen lehteen (tästä lisää myöhemmin). Puuseppä sopii yhtä hyvin aikuisille kuin lapsillekin, vaati monta lukukertaa eikä ollut ihan helppo, mutta ehdottoman puhutteleva. 

Tämä toinen, käsissäni olevan kirjan tarina on helpompi, ehkä koska sen ainekset - lohikäärme ja ritarit, rohkeus, rakkaus - ovat vanhoista saduista tuttuja. Kuitenkin luonto on (tavallaan) moderni elementti: tammi ja tammenterho ovat ihmistä ja lohikäärmeitä ja kuninkaita voimakkaampia. Luonnon lisäksi aika ja sen merkitys ihmiselle on mukana kauniilla, oivaltavalla tavalla. Sillä onhan aika - itse asiassa ja todellakin - tärkeimpiä asioita, mitä ihmisellä on, ja sen menetys paljon raastavampaa kuin kaikkien maallisten aarteiden. 

Mukana on myös filosofinen kysymys siitä, ajatteleeko vain itseään, vai luopuuko jostain tärkeästä muiden, rakkauden vuoksi? Voiko onnea saada tekemällä itsekkäitä valintoja? 

Kuvitus on vahvaa ja tummasävyistä, syventää tarinaa maisemiin ja yksityiskohtiin ja imaisee lukijansa vastustamattomasti mukaansa. Tähän kirjaan kuvittaja Ville Tietäväinen on luonut Puuseppää vahvemman, paikoin vähän pelottavankin tunnelman. Kuvitus ja teksti kulkevat yhdessä sopusoinnussa, eikä kirjaan voisi tämän nähtyään kuvitella mitään muuta kuvitusta. Loppuun asti hiottu ja mietitty ja toteutettu kokonaisuus tekee vaikutuksen, jälleen.

Pieni varoituksen sana: perinteistä satua muistuttava teksti yllättää paikoin raakuudellaan (kuten monet perinteisetkin sadut tekevät), ja sen vuoksi ajattelin ensin, ettei satua voisi lukea alle kouluikäisille. No, viisivuotias kuuli sadun sitten kuitenkin, ja lukuunottamatta yhtä suht raakaa mutta lyhyttä kohtausta se soveltui täysin hyvin. (Ehkä koko kohtaus meni häneltä vähän ohi.)

Meillä satu sai aikuisilta todella hyvän vastaanoton ("ihan mahtava!"), lapsilta vähän hitaammin lämpenevän.

Itse nostan kirjan yksinkertaisesti kotimaisen lastenkirjallisuuden aarteisiin, ehdottomasti suositeltaviin, niihin teoksiin, jotka imaisevat kerronnallaan mukaansa, mitä kuvitus vielä tehostaa, ja jotka jättivät lukijan istumaan tarinan loputtua vaikuttuneena ja hetken hiljaisena, yksinkertaisesti iloisena hyvästä kirjasta.

Koulussa se voisi toimia erityisesti esim. arvokeskustelun pohjustuksena (?) tai luonnon voimakkuuden (ja sitä kautta vaikkapa luonnonsuojelun tärkeyden) pohtimisessa.  



Tekijöistä lyhyesti, vaikka kovin lyhyeen eivät enää mahdu tekijöiden ansiot: Iiro Küttner on Aalto-yliopiston käsikirjoittamisen professori ja Jussi-palkittu elokuvakäsikirjoittaja, ja graafikko, kuvittaja ja sarjakuvataiteilija Ville Tietäväinen on voittanut sarjakuva-Finlandian ja ollut Junior-Finlandia ehdokkaana kirjallaan Vain pahaa unta, joka voitti myös Tulenkantaja-palkinnon v. 2014.


Iiro Küttner: Puiden tarinoita - Ritari.
Kuvitus: Ville Tietäväinen
Kustannus: Books North 2014
Mistä: Yllätyksenä kustantajalta, mistä kiitos!


Muokattu 5.11.2014

torstai 22. toukokuuta 2014

Huukon parhaat ystävät - ystävyyden kiemuroista pienille

David Melling: Huukon parhaat ystävät (orig. We love you, Hugless Douglas)
Suomennos: Raija Rintamäki
Kustannus: Kustannus-Mäkelä 2013
Lyhyesti: Huukolla on paljon kavereita, mutta ei yhtä parasta ystävää. Kaikilla muilla on joku erityinen, paras kaveri, ja Huukoa se pikkaisen masentaa. Ystävyysasioita ja -kiemuroita pienille.


Lampaat näyttivät iloisilta ja kipittivät tiehensä käsi kädessä.
Huuko huiskutti heille apeana. "KUNPA MINULLAKIN OLISI PARAS YSTÄVÄ", hän sanoi. 
Iso ja pehmeä karhu on varmaan lähes jokaisen ainakin noin 1-5-vuotiaan mieleen, etenkin kun karhu on ystävällisyyden perikuva, auttavainen, sen päällä voi pomppia ja sen kainalossa matkustaa. Englannissa Huuko (englanniksi hauska Hugless Douglas) on ilmeisesti jo jonkinlainen käsite, mutta meille ihan uusi juttu.

Kirjassa on hyvä idea: kimurantit ystävyysasiat. Huukolla ei ole ketään parasta ystävää, sen sijaan monta hyvää ystävää. Siitä huolimatta, muiden rinnalla, se tuntee olonsa vähän yksinäiseksi. Lapsethan (etenkin tytöt) ovat hanakoita valitsemaan jonkun tietyn parhaaksi kaveriksi, mutta entä jos ei olekaan kenenkään paras kaveri, niin kuin Huuko? Jos vaikkapa päiväkodissa kaikilla muilla on paras kaveri, eikä itse tule koskaan valituksi ensimmäisenä leikkiseuraksi, vaan on vähän kuin kolmas pyörä aina. Pelkkä ajatuskin saa sydämen särkymään!

Siksi tämä voikin olla huojentava, silmiä avaava kirja. Etenkin jos silti on leikkikavereita, eikä ole ihan yksin. Siinä tapauksessa asiaan voi nimittäin suhtautua toisellakin tavalla. Voi ajatella, ettei minulla ole parasta kaveria, tai sitten toisinpäin, kuten Huuko: minulla on paljon hyviä ystäviä! On mieletön taito, jos osaa leikkiä/olla monen kanssa, ja rikkaus, jos on monta hyvää kaveria.

Eri asia on sitten, jos ei kerta kaikkiaan ole yhtään ystävää. Yksinäisyydestä kertovia kirjoja olen esitellyt täällä.



Kuvitus on pienille sopivaa, Huukon kaverit ovat nimittäin pehmoleluja: lampaita, lehmiä ja pupuja.

Kaikkinensa tämä on aika kiva kirja käsittelemään ystävyyskysymyksiä pienten kanssa sekä esimerkiksi päiväkoteihin yhteishenkeä luomaan.
"Sinä kaipasit kuulemma parasta ystävää", Jänis sanoi, "joten me kaikki tulimme".
Huuko nauroi ja tajusi olleensa hölmö. "Niin tietysti, mehän olemme kaikki parhaita ystäviä! Voi että minä tykkään teistä."
"NIIN MEKIN SINUSTA, HUUKO!" toiset huusivat. 
David Mellingin blogista kurkkasin, että uusin Huuko, Happy Birthday Hugless Douglas, on jo ilmestynyt Englannissa, suomennos ilmestyy Kustannus-Mäkelältä tänä vuonna. Ensimmäisessä Huukossa on halipula, toisessa yökyläillään ja kolmannessa ollaan huolissaan, kun isältä saatu upouusi pipo purkautuu. Kaikki aiheita ja tunteita, jotka koskettavat jokaista pikkuista, ei nyt ehkä pipon purkautumisen muodossa mutta jotenkin muuten :)

Lopuksi kysyin vielä parhaan kaverin merkityksestä 8-vuotiaalta: 
"Entä jos ei olis parasta kaveria, oisko se tylsää?"
"Vähän. Ois se!"
"Miks?"
"No koska sit ei vois niinku leikkiä."
"Eiks kaikkien kaa voi leikkiä?"
"Voi mut" (syvä kulmienrypistys) "se ois kyl aika tylsää."

Voi sentään.



David Melling: Huukon parhaat ystävät (orig. We love you, Hugless Douglas)
Kustannus: Kustannus-Mäkelä 2013
Mistä: Yllätys kustantajalta

lauantai 3. toukokuuta 2014

Puiden tarinoita. Puuseppä

Iiro Küttner: Puiden tarinoita. Puuseppä.
Kuvitus: Ville Tietäväinen
Kustannus: Books North 2014
Lyhyesti: Tarina puusepästä, joka sulkeutui 30 vuodeksi tekemään salaista työtä, työtä johon hänen sydämensä hänet johdatti. Mietteliäs tarina monesta, mm. mahdottomuudesta, uuden versoamista, työstä ja ennen kaikkea - puista.

Samaan aikaan puu näytti tasapainoiselta, vaikka kuinka tarkasti yritti katsoa. Missään ei näkynyt eri osasten välillä olevia liitoksia, mikään ei paljastanut kaikkea sitä työtä, joka puun eteen oli pitänyt tehdä. Ja siksi keisarista tuntui, että saavutusta oli vaikea arvostaa. Ollenkaan. 
Oletko koskaan huomannut puiden erityislaatuisuutta? Niiden yksityiskohtien paljoutta ja jokaisen yksilön erilaisuutta. Oletko pysähtynyt tutkimaan niiden olemassaoloa? Minä en, oikeastaan. Mutta Iiro Küttnerin erikoislaatuinen kirja puista ja puusepästä, joka muovailee puusta mitä vain, kunnes surumielinen verho laskeutuu hänen silmiinsä, saa ajattelemaan yhtäkkiä puita ihan uudesta perspektiivistä.
Niillä voi olla paljon tarinoita kerrottavanaan.

Tarinassa keisari antaa puusepälle kiitokseksi hänen erinomaisesti työstään mahdollisuuden luoda mitä vain haluaa. Ajasta ja kustannuksista välittämättä. Puuseppä sulkeutuu 30 vuodeksi kuumeiseen työhön, joka nielee hänet kokonaan. Lopputulos on kerrassaan häkellyttävä. Lapselle jopa niin ihmeellinen, että 8-vuotias oli kirjan loputtua kuin kysymysmerkki, ja kommentoi: "HÄH??"

Kirja on monin tavoin erikoinen ja kaunis, ulkoasustaan tekstiin tarkkaan harkittu. Ville Tietäväisen kuvitukseen on taidokkaasti ja vähäeleisesti ikuistettu puiden syyt ja vuosirenkaat, kuoren pinta ja oksiston monipolveilevuus, muodot ja materiaalit. Ville Tietäväisen yhdessä tyttärensä Ainon kanssa kuvittama teos Vain pahaa unta oli ehdokkaana Finlandia Junior -palkinnon saajaksi 2013.

Kieli soljuu metaforisesti ja kauniisti, sitä on ilo lukea. Itse tarina pakottaa ajattelemaan, ja se kannattaa lukea moneen kertaan. Niin monia näkökulmia se tarjoaa. Minulle se kertoo mm.

rikki menemisestä ja eheytymisestä
ainutlaatuisuuden oivaltamisesta
modernista taiteesta
ylisukupolvien traumoista ja anteeksiannosta
toivosta ja ihmeistä
puiden arvosta ja luonnon kunnioittamisesta
sekä työn (ylisuuresta) merkityksestä, omaan näkemykseen uskomisesta ja kovasta raadannasta sen eteen.

Luulen, että jokainen lukemiskerta olisi kuin sipulin kuorimista, aina uusia ajatuksia tai oivalluksia elämästä. Tarinassa on perinteistä satua, melko paljonkin, ja sitten välillä jotain erikoista ja ravistelevaa. Missä muussa sadussa kerrotaan, että "Puusepän vaimo oli kuollut, eikä puuseppä ollut huomannut koko asiaa. Puusepän lapset olivat muuttaneet kotoa pois, eikä hän tiennyt minne."






Kirjaa on vaikea lokeroida ikäryhmän mukaan. Minusta se sopii varttuneemmillekin, toki alakouluun mutta myös yläkoulun äidinkielen tunneille pohdittavaksi ja tutkittavaksi.

Suosittelen tutustumaan jännään kirjaan - mitä se mahtaa sinulle kertoa?

Puuseppää on ihailtu myös Luettua elämää ja Ps. Rakastan kirjoja -blogeissa.

Iiro Küttner: Puiden tarinoita. Puuseppä.
Kuvitus: Ville Tietäväinen
Kustannus: Books North 2014
Mistä: Kustantajalta
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...