 |
| Kuva Viivi Handolin |
Muistathan, että Petteri ja Lotta saivat käydä koulua Setä Sinisen luona, joka asui kadun toisella puolen? Setä Sininen ei tietenkään kohdellut Petteriä ja Lottaa yhtä ankarasti kuin joitakin tuhmia lapsia, jotka menivät omenavarkaisiin Täti Vihreän puutarhaan, mutta kyllä hän oli tarkkana siitä, että läksyt oli luettava ja laskut laskettava ja että kaikki kirjaimet oli opittava kirjoittamaan oikein.
(Elsa Beskow: Täti Ruskean syntymäpäivä. Gummerus 1985.)
Koulua voi käydä monella tavalla. Aavikolla olkimajassa. Jurtassa Helsingissä. Bussissa slummissa. Kotikoulussa.
Täti Ruskea, Täti Vihreä ja Täti Sinipunainen ovat meidänkin perheessä rakastettuja tätejä. Ne olivat myös itselleni tärkeä muistijälki lapsuudesta, vaikkei meillä yhtään omaa tätikirjaa koskaan ollutkaan. Nyt olen haalinut kirjoja sieltä sun täältä, mieluiten divareista vanhoja painoksia, joissa paperi on keltainen ja hauraampi, selät kangasta ja kannet nuhruisia ja aikaa nähneitä. Niiden kanssa voin matkustaa vaikka mihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mukavaa jos kommentoit, iloitsen kaikista viesteistä!