 |
| Rajasthanin luoteisosan aavikkoa @värikäspäivä |
Erämaa on kaunis, hän lisäsi…Ja se oli totta. Olen aina rakastanut aavikoita. Siellä voi istua hiekkaharjulle. Ei näy mitään. Ei kuulu mitään. Ja kuitenkin hiljaisuudesta säteilee jotain…
(Antoine de Saint-Exupéry: Pikku Prinssi. 45. painos. Wsoy 2010.)
Olin jo iso, kun luin tämän ensimmmäisen kerran. Niin iso, että luin sen saksaksi Saksassa. Vaikka vieras kieli piilotti osan kirjan taikuudesta, häkellyttävän kauniista pohdiskelevasta kielestä, olin silti kirjan lumoissa. En tiennyt (lasten)kirjaa, joka olisi koskettanut ihan samalla tavalla kuin Pikku Prinssi. Ja kun luin sen suomeksi, häkellyin kielen syvyydestä uudelleen.
Mutta minkä ikäiselle tämän voi lukea ensimmäisen kerran?
Kuvassa nukuimme makuupusseissa Rajasthanin luoteisosan aavikolla. Aikaisin aamulla havahduimme tähän… Yöstä muistan ällistyttävän kirkkaan tähtitaivaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mukavaa jos kommentoit, iloitsen kaikista viesteistä!