maanantai 9. joulukuuta 2013

Maria Papayanni: Tahdon voittaa!

Maria Papayanni: Tahdon voittaa!
Kuvitus: Eve Tharlet
Kustannus: Lasten Keskus 2013
Lyhyesti: Kuvakirja veljesten kilpailusta ja voitonhalusta. Toinen on parempi melkein kaikessa, kunnes tapahtuu jotain, josta veljekset tajuavat, kuka on kaikkein suurin voittaja. Sopii hienosti pikkuvesseleille, jotka harjoittelevat voittamisen ja häviämisen vaikeita taitoja.


"Miksi minä aina jään kakkoseksi?"
"Älä murehdi, Samu. Saat olla juuri sellainen kuin olet. Nopein ei aina ole voittaja."
Äiti katsoi hellästi pientä majavanpoikaansa ja jatkoi:
"Tiedätkös, elämä on täynnä ylä- ja alamäkiä, pimeyttä ja valoa. Joskus onnistumme, joskus emme."
"Mutta kun minä niin haluaisin voirraa", Samu nyyhkytti.
"Kyllä sinä vielä voitat", äiti lohdutti. 
Kaikki tietävät, miten paljon ottaa päähän, jos joku on aina parempi kaikessa. Itsetunto saa kolauksen eikä huvita enää edes yrittää. Mikä pahinta, häviämisillä on taipumus muuttua uskomuksiksi itsestä ja roikkua matkassa hamaan tulevaisuuteen: olen aina ollut huono tässä. Samulla, pikkumajavalla, on tällainen tilanne. Pikkuveli haluaa aina kilpailla ja voittaa kaikessa - heittää tarkemmin, syö nopeammin, kiinnittää keinun nopeammin. Isoveljeä masentaa.

Samun äiti rohkaisee poikaansa olemaan oma itsensä, niin tämäkin vielä voittaa, mutta Samun on vaikea uskoa sitä. Eräänä päivänä hän sitten kuitenkin voittaa, mutta huomaa ikävä kyllä samaan aikaan, että veli on satuttanut itsensä. Voiko silti olla iloinen ja juhlia voittoa, vai mitä sitten pitäisi tehdä?

Loppujen lopuksi veljekset huomaavat, että tärkeämpää kuin voittaminen on sittenkin toisen auttaminen.

Visaista moraalista pulmaa käsitellään sopivan yksinkertaisesti, joten 3-5-vuotias on erittäin sopivaa lukijakuntaa kirjalle. Kuvitus on selkeä ja lempeä. Majavien maailma on perinteinen (isä käy töissä ja tuo poikasille puuhailtavaa, viisas äiti kasvattaa heitä kärsivällisesti), mutta samalla eksoottinen, ja kuvitus vie Afrikkaan.

Kirja kertoo paitsi voittamisesta ja häviämisestä, myös sisarusten välisestä suhteesta, poikien kilpailuvietistä ja erilaisuudesta veljesten välillä. Meillä tämä on ollut viime aikojen suosikki 4-vuotiaalla. Hänestä kirjassa parasta on, miten "isoveli voittaa ja sitten auttaa pikkuveljeä". Nyt kun mietin, niin itse asiassa kilpaileminen on viime aikoina vähentynyt. Kirjaa on luettu jo lukuisia kertoja, ja usein sen loputtua kuuluu "uudestaan!". Se myös selvästi mietityttää, ja lukemisen lomassa on usein tuumattu, että voitoilla tuulettaminen "ei oo kivasti tehty".

Mahtava kirja siis!





Maria Papayanni: Tahdon voittaa!


Kuvitus: Eve Tharlet
Kustannus: Lasten Keskus 2013
Kiitos kustantajalle!

maanantai 2. joulukuuta 2013

Mary Hoffmann: Meidän ja muiden tunteet

Mary Hoffmann: Meidän ja muiden tunteet
Kuvitus: Ros Asquith
Kustannus: Lasten Keskus 2013



Millainen olo sinulla on nyt, jos pysähdyt hetkeksi kuulostelemaan itseäsi? Iloinen, huolestunut, kiukkuinen, tyytyväinen…? Miltä tuo tunne tuntuu kehossa?

Hups, älä vielä jatka lukemista. Pysähdy vielä. Tunnustele hengitystäsi vähän aikaa. Missä tunnetila tuntuu? Jos et pääse käsiksi tunteeseen, voit miettiä, onko mielessä pilviä, paistaako aurinko, onko sumua?

Tunteista ja niiden tunnistamisen tärkeydestä ei voi oikein puhua kylliksi. Mieti vaikka uhmaikäistä: tunteet ovat valtaisia, mutta niitä ei osaa vielä sanoittaa tai purkaa millään muulla tavoin kuin fyysisellä raivolla. Hulluksihan siinä tulee! Ihan pakko oppia sanoittamaan ja käsittelemään niitä.

Ja tässä aikuiset - ja kirjat <3 - ovat avuksi. Kirjat kuten Meidän ja muiden tunteet. Se on selkeä tunnekirja lapsille, jossa on avattu kuvin ja sanoin perustunteet, milloin niitä voi tulla ja miltä ne tuntuvat, sekä kysyy, milloin sinä olet tuntenut näin? Kirja auttaa ymmärtämään paitsi itseään, myös huomaamaan ja tajuamaan muiden ihmisten tuntemuksia, vaikka ne eivät aina näkyisikään.
Oletko sinä ujo? Useimmat ovat joskus, mutta jotkut ovat ujoja koko ajan. … Jotkut näyttävät koko ajan itsevarmoilta, mutta lyödäänkö vetoa, että heitäkin ujostuttaa?
Toisaalla pohditaan, voisiko tylsyyden kääntää positiiviseksi oloksi? Mistä sinä olet kiinnostunut? Mikä rauhoittaa sinua kun olet levoton? Miten huolen voisi purkaa, jos ei ole ketään jolle puhua siitä?

Vaikka kirja jääkin aika pintatasolle, se on tärkeä, koska se on niin selkeä, ja koska se on niin monipuolinen. Tietokirja ja kuvakirja, joka avaa lapsesta riippuen mahdollisuuksia vaikka millaiseen keskusteluun. Jokainen lapsi löytää takuuvarmasti jotain mihin tarttua, oli se sitten hassuttelu, nolous, kiukku, mustasukkaisuus, ihana turvallisuuden tunne…

Mutta kuten kirjakin muistuttaa, kaikki eivät tykkää puhua tunteistaan. Puhumisen lisäksi lasta voi auttaa ja opettaa käsittelemään tunteita muillakin tavoin: piirtämällä, kirjoittamalla, liikkumalla. Yksi keino on pysähtyä tunteen äärelle ja tutkia sitä. Onko se nyt se musta pilvi, joka iskee salamoita. Ei hätää, se menee ohi, miltä se oikein tuntuu?

Suosittelen kirjaa paitsi koteihin, myös kaikkiin päiväkoteihin ja alaluokille, mainio työkalu erilaisuuden käsittelyyn ja jokaisen itsetuntemuksen lisäämiseen.

Muita hyviä, hyvin erilaisia tunnekirjoja ovat esimerkiksi Ihan hiljaa sekä Tipsu ja oivallusten opus. Muita tunnekirjoja löytyy blogista täältä.
Samoilta tekijöiltä on ilmestynyt myös Meidän ja muiden perheet.

ps. Vielä jos voisin toivoa kirjaa siitä, miten aikuisena lapsen huoliin ja tunteisiin kannattaisi vastata ja miten niitä kannattaisi kuunnella, niin hyvä olisi! Aina ei nimittäin ole helppoa, ja pienikin vääränlainen kommentti voi saada toisen vetäytymään kokonaan!

Mary Hoffmann: Meidän ja muiden tunteet
Kuvitus: Ros Asquith
Kustannus: Lasten Keskus 2013
Kiitos kustantajalle
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...