Kulttuuririentoja lasten kanssa

Tammikuussa blogi on ollut hiljainen kuin luminen metsä. Syy siihen löytyy sen omistajasta, joka on viimeistä hiustupsua myöten innostunut ja uppoutunut erääseen toiseen kirjoitusprojektiin (aikuisille suunnattu romaanikäsikirjoitus) ja jonka parissa menee vielä aikaa. Mutta ajattelin joka tapauksessa kirjoittaa jotain lasten kulttuuriin liittyvästä, nimittäin elokuvasta, oopperasta ja baletista.

Ensinnäkin kävimme lasten (8 & 5v.) kanssa katsomassa Paddington-elokuvan, jossa pieni Perusta matkannut karhu saa kodin lontoolaisen Brownien perheen luota.

Jännitystä ja draamaa elokuvaan tuo eläintieteellisen museon ilkeä ja kunnianhimoinen johtajatar, jolta puuttuu kokoelmistaan juuri Paddingtonin tapainen karhu. Miten perhe selviää hänestä? Entä miten he saavat jälleen iloa kovin kaavoittuneeseen elämäänsä?

Elokuva oli melkein kaikkien mielestä loistava, ja alun Peru-kohtaukset, Brownien talon huikea mielikuvituksellisuus, hyvät näyttelijät ja mielenkiintoiset henkilöhahmot toivat elokuvaan yllättävää mielenkiintoa! Koko perheen elokuva se ei välttämättä kuitenkaan ole, sillä 5-vuotias pelkäsi ehkä hieman liiaksi että olisi rakastunut, ja jopa 8-vuotiasta jännitti paikoin aivan hirveästi, mutta hänelle elokuva oli kuitenkin sopiva. Aikuiset sitten taas tykkäsivät tosi paljon. Suosittelen ja nimenomaan kouluikäisille, ja vielä yli 10-vuotiallekin elokuvassa riittää kiinnostavaa tarttumapintaa, siitä pitää huolen Brownien teini-ikäinen tytär, jonka mielestä kaikki nyt vain on niin noloa!

Monte Rosan hengästyttävän kaunis alue Italian Valle d'Aostassa, jossa olimme ensimmäistä kertaa, ja joka osoittautui ihanaksi laskettelu- ja vaelluspaikaksi. Tarkemmin sanottuna olimme Champolucissa laskettelemassa, ja  siellä oli hyvin myös pienille tai aloittelijoille sopivia rinteitä. Joulukuussa ilma oli poikkeuksellisen lämmin, ja lunta oli melko vähän, mikä sopi meille hyvin.

Sen lisäksi olemme käyneet 8-vuotiaan kanssa tammikuussa muutaman kerran oopperassa ja baletissa. Viimeksi näimme Kansallisoopperassa Don Quijoten, ja se oli aivan loistava! Kolmiosainen baletti muodostui tunnelmaltaan ja musiikiltaan erilaisista näytöksistä, siten että ensimmäinen oli täynnään rytmisiä ja espanjalaistunnelmaisia tanssiesityksiä, myöhemmät osat puolestaan häkellyttävän kauniita yksilösuorituksia ja klassisempaa balettia. Musiikki oli kautta teoksen lumoavaa, ja 8-vuotiaskin rakasti esitystä. Don Quijote on Kansallisoopperan ohjelmistossa vielä 10.4. asti.

Muutamaa viikkoa aiemmin näimme Puccinin La Bohèmen. Olen ennakkoluulottomasti vienyt esikoista melkein kaikkiin oopperoihin välttäen vain kaikkein synkimpiä ja dramaattisimpia teoksia, joita ei selvästikään ole tarkoitettu lasten silmille. La Bohémen musiikki on mukaansatempaavaa, mutta tarina on kovin tumma ja lapselle vaikeasti ymmärrettävä, joten se ei noussut hänen, eikä itse asiassa omiinkaan suosikkeihini. Esikoinen on rakastanut etenkin Taikahuilua ja Lemmenjuomaa. 

Tällä kaudelle muuten alle 25-vuotiaat, työttömät ja alle 30-vuotiaat opiskelijat saavat lipun Kansallisoopperan saman päivän näytökseen 12,50 eurolla, vinkiksi jos osut näihin kategorioihin. Moneen näytökseen on jäljellä samana päivänä vielä lippuja. 

Lastenkirjajuttuja on aina vaikea saada lehtiin, mutta ekologinen lifestyle-lehti Huili teki mukavan poikkeuksen, ja julkaisi viime vuoden viimeisessä numerossa (4/2014) vuoden 2014 parhaat lastenkirjat -taulukon, jonka sain koostaa omista viime vuoden suosikeistani. Mitäkö nostin juttuun? Valitsin seuraavat: Lumotun maan rauha - lempeä hyvänyön kirja, Zaida ja lumienkeli, Totta toinen puoli, Baletin tähti. Kertomus tanssijasta joka unohti roolinsa, Metsän outo vieras sekä Puiden tarinoita - Puuseppä.

Hupaisia ja viihdyttäviä ja upeita kirjoja on monia odottamassa tuolla hyllyssä (ja lattialla, pöydällä, joka paikassa) pääsyä blogiin, ja tänne ne pääsevätkin, mutta nyt alkuvuodesta päivitystahti on hieman hitaampi kuin viime vuonna. 

Hirveän mukavaa tammikuuta ja ilon pisaroita elämään!