Kustannus: Moreeni 2014
Lyhyesti: Ihan valloittavan näköisiä kesähattuja - lierihattuja ja lippalakkeja - lapsille vauvasta oikeastaan aikuiseen asti (43 - 56 cm päänympärys). Selkeät, kuvalliset ohjeet, ja perustekniikat sekä tarvittavat välineet on samoin kuvitettu ja avattu perusteellisesti. Kivaa!
Lierihatut ovat ihania! Etenkin jos lierihattu on tehty jostain hauskasta, iloisesta kankaasta.
Tällä kertaa taas askartelua! Löysin nimittäin kesällä kesämökin kirjaston uutuushyllyltä visuaalisesti houkuttelevan kirjan Kesähattuja lapsille, jonka selkeät ohjeet innostivat minut suunnittelemaan lapsille lierihattuja. Kesä kuitenkin jälleen vain jotenkin sujahti ohi, mutta halusin palata kirjaan nyt syksyn koitettua, kun tuntuu, että käsillätekeminen on juuri sopivaa vastapainoa työlle ja aivojen jonkinasteiselle ylikuumenemiselle! Käytetään näitä sitten ensi kesänä tai lomamatkalla.
Vaikka kirja on täynnä ihania lierihattuja ja lippalakkeja, en löytänyt juuri sellaista, mitä etsin. Onneksi alussa on erittäin selkeästi ohjeistettu vaihe vaiheelta kahden erilaisen perushatun teko, ja joita yhdistelemällä voi luoda vaikka minkälaisia hattuja. Niinpä yhdistelin kaksi eri suunnitelmaa, jossa kupu valmistettiin kuudesta kappaleesta ja yhdistettiin lieriin. Toinen vaihtoehto olisi ollut tehdä kupu päälaki- ja keskikappaleesta, ja lierin sijasta olisi voinut tehdä lippahatun lipan.
Kirjan takaa löytyvät kaavat, ja ohjeena on suurentaa näitä 200 prosenttia. Hieman pähkäiltyäni päädyin siihen, että se tarkoittaa kaksinkertaista kokoa, vaikka suomennos tai alkuperäinen ohjeistus onkin tällöin väärin (sillä eikös suurennos ole silloin sata prosenttia). Kaavoissa on myös selkeästi annettu eri vaihtoehtoja erikokoisille päille 43 senttisestä 56 senttiseen, mallista riippuen, mikä on loistavaa.
Miten kävi? Kaavat sain jäljennettyä leivinpaperille, ja päädyin leikkaamaan hatun osat kenialaisesta kikoy-kankaasta, joka on jäänyt käyttämättömäksi. Tuntui hyvältä, että hatun kautta säilyisi kiva muisto eräästä tärkeästä matkasta.
Ja kun oikein ihastuin ja innostuin hattuajatuksesta, päädyin tekemään hatun sittenkin itselleni! (Uhrautuva äiti ja niin edelleen…) Matkan varrella kiitin monta kertaa selkeitä kuvia ja numeroituja työvaiheita, joiden ansiosta sain kuin sainkin hatun valmiiksi, vaikka jouduinkin välillä purkamaan ja leikkaamani kaavat olivat vähän sinnepäin. Huomasin kuitenkin, ettei sillä ole niin väliä! Hieman muokkasin lopussa vielä mallia, osin siksi, että se sopi minulle paremmin, osin olosuhteiden pakosta - en ollut, vastoin ohjeita, kiinnittänyt tukikangasta lieriin, joten kokonainen lieri olisi roikkunut liiaksi silmillä, ja lisäksi sain lierikappaleet yhdistettyä näin huomaamattomammin toisiinsa.
Kyllä olen ollut iloinen hatustani, vaikkei sitä nyt enää voikaan käyttää kun tuuli viskaa hatun lammikkoon ja korvat jäätyvät lerppuvan lierin alla. Mutta se ilo, ei vain tekeminen ja uppoutuminen johonkin käsityöhön, mikä sekin oli niin ihanaa, vaan myös se, että on itse saanut jotain kivaa aikaiseksi, se on ihan mieletöntä!! Ulkonäöstä viis, mutta arvo nousee pilviin, kun hatun on itse hikisin käsin nyhrännyt kasaan ja vielä kankaasta, jonka on rahdannut toiselta puolen maapalloa.Hauskaa nyhrästelyä muillekin!
Gill Stratton: Kesähattuja lapsille (orig. Love to Sew: Children's Sun Hats 2013)
Suomennos: Sanna Oksanen
Kustannus: Moreeni 2014
Mistä: Kirjastosta ja lopuksi kiitos kustantajalle joka mahdollisti postauksen ja nyhräyksen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mukavaa jos kommentoit, iloitsen kaikista viesteistä!