Kuvitus: Linda Bondestam
Kustannus: Lasten Keskus 2014
Lyhyesti: Ulvovia ilmakitaroita, basson jyminää, hyvää menoa bändikavereiden kanssa. Jytäjyrsijät kuutamokeikka avaa oven rokkimaailmaan ja musiikin harrastamiseen rockhengessä.
Jytäjyrsijät kuutamokeikka laajentaa musiikkiaiheisten lastenkuvakirjojen valikoimaa, josta aiemmin ilmestyneistä kirjoista tulee mieleen lähinnä Meri Savosen ja Johanna Lumpeen Peippometsän bändikilpailu.
Kirja kertoo hauskasti musiikin rentouttavasta ja hyvälle päälle saavasta vaikutuksesta, kun kirjan alussa on kahdet juhlat: yläkerran juhlissa vieraat sulautuvat tapettiin eikä ole mitään puhuttavaa, vaan kuivaa ja tylsää, kun kultakalan kuulumiset on kerrottu kolmeen kertaan ja runokokoelma Hämärä käsittämättömyys on lausuttu kokonaan ääneen. Alakerran rockhenkiset juhlat ovat puolestaan täynnä persoonia ja kadehdittavaa hauskanpitoa. Kukapa ei tuntisi tilannetta, jossa naapuripöydässä tuntuu olevan paljon hauskempaa.
Sinänsä kirjan juoni on melko yllätyksetön - tuntematon bändi saa mahdollisuuden ja yleisö villiintyy - mutta kertomistapa ja sanasto on omanlaisensa.
Lillin ystävä Ulla Unikeko toimii tiskijukkana. Hän ei suinkaan tiskaa keittiössä vaan soittaa rokkilevyjä. Torahammas-bändin musiikki tempaa mukaansa, buutsit kolisevat lattiaan ja Taltan ilmakitara ulvoo. Kukaan ei enää pysy pöksyissään.
----------
On miksaaja-Miron vuoro astua remmiin. Miro on todellinen rokin monitoimimustekala. Miro kiinnittää sähköjohdot soittimiin ja mikrofoneihin ja virittää vahvistimet ja kaiuttimet. Hän tietää täsmälleen, miltä bändit haluavat kuulostaa. Miro miksaa eli vääntelee miksauspöydän nappuloita ja säätää rummut rätisemään, kitarat ulvomaan ja basson jytäjämään.
Tällaisen tekstin ääneenlukemisesta saa omat kiksinsä, kun teksti vilisee puhekielen sanoja ja energistä menoa. Myös kirjan hahmoilla on hauskoja ja mielikuvituksellisia nimiä, esim. festareilla on riemastuttava Hippi Hirvi vuodelta 1970 (kuvassa alla). Muuten rokkipitoiseen tekstiin on ujutettu myös muutamia kasvatuksellisia "viisauksia", kuten että jos ei syö tulee riitaa ja että keikoilla tarvitaan korvatulpat.
Lopun sanastossa käydään läpi sitten lyhyesti, mitä eri sanat tarkoittavat (roudari, rokkitoimittaja, rumpusoolo, festari…).
Kuvitus on tuttua Linda Bondestamia, hänellä on omaleimainen, tunnistettava tyylinsä. Hahmojen luonnissa ei ole säästelty mielikuvitusta: on vyötiäistä ja siiliä, hiirtä ja rottaa, liskoa, mustekalaa ja kanoja. Kuvitus on värikästä, tosin rockmaailman henkeen mennään tummemmissa sävyissä. Aukeamat, joissa yleisö on varjokuvina varsinaisen kuva-aiheen edessä, ovat kivoja.
Kuten alussa totesin, tarina ja rakenne aihetta selittävine sanastoineen on hyvin samanlainen kuin Peippometsän bändikilpailussa, mutta toteutus on aivan erilainen. Siinä missä Peippometsän hahmoissa on enemmän satua ja tarinassa syvyyttä, miljöönä metsä ja kuvitus perinteistä ja herkkää akvarellia, ovat Jytäjyrsijöiden eläimet selkeästi inhimillistettyjä, asuvat kerrostalossa ja käyvät keikalla "Loukossa". Toisin sanoen stadi vs. metsä.
Jytäjyrsijät uponnee parhaiten noin viisivuotiaista alakoulun pienimpiin, sen ikäisille joilla on alkanut jonkun fanitus, ja vielä, kun musiikkimaku alkaa laajeta lastenlauluista popin ja rockin suuntaan.
Kuvitus: Linda Bondestam
Kustannus: Lasten Keskus 2014
Mistä: Kiitos kustantajalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mukavaa jos kommentoit, iloitsen kaikista viesteistä!