Kuvitus: Liisa Sääskilahti
Kustannus: N-Y-T-NYT 2014
32 s.
Lyhyesti: Mukava luontokirja, jossa lapsenlapset ja mummo yhdessä tutkivat ja ihmettelevät kotipihojen yleisimpiä hyönteisiä ja pikkueläimiä.
- Katso ämmi, hieno perhonen portaalla! huomaa Okko.Nokkosperhonen, sääski, kimalainen, leppäkerttu, sudenkorento, sammakko, sarvijaakko, heinäsirkka. Kaikki tuttuja pihan pikkueläimiä ja hyönteisiä (paitsi sarvijaakon nimeä en tiennyt), sellaisia jotka kuuluvat jo lapsuusmuistoihin ja joita on ollut aina ja joka paikassa. Silti näistä pikkutyypeistä tietää usein itse asiassa yllättävän vähän.
- Se on nokkosperhonen, ämmi selittää.
- Miten se on kasvanut, vaikka on vielä lunta talon takana?
- Se on kehittynyt jo viime syksynä. Talven se on kyyhöttänyt jossakin raossa ihan hiljaa kuin kuollut. Aurinko on sen nyt herättänyt.
- Nyt se lähti. Mihin se lentää?
- Se menee hakemaan nokkosia. Ne ovat oikea paikka sen munille. Munista kasvaa siten uusia nokkosperhosia.
Kuten onko madolla pesää? Mitä heinäsirkka syö? Miten vesimittari pysyy pinnalla? Mitä iloa on sääskistä? Miten lepäkerttu voi lentää kovilla siivillään? Miten hämähäkki auttaa ihmisiä? Kuinka monta munaa muurahaiskuningatar voi munia?
Kirjan kirjoittaja Liisa Sääskilahden omien lastenlasten kysymysten ympärille rakentuva tarinamainen tietoteos on kiinnostava, viehättävä ja helposti lähestyttävä kirja. Mummon ja lastenlasten yhteiseen luonnon tutkimiseen, katselemiseen ja kuuntelemiseen on helppo astua mukaan. Jokainen pikkueläin saa oman huomionsa ja lukunsa. Lapsenlapsilla on hyviä, oivaltavia kysymyksiä, ja mummolla vastaus kaikkeen. Kirjasta huokuu mummon ja lastenlasten välinen mukava tunnelma, kesien kiirettömyys ja rauha. Yhteiset kesät ovat varmasti olleet oikeita lapsuusmuistojen aarreaittoja.
Sääskilahti on myös itse kuvittanut kirjan etupäässä akvarelleilla, ja kuvia on joka sivulla. Se, kirjan runsas dialogi sekä dialogin lapsenomaisuus tekevät kirjasta helpon, myös lapsilukijalle.
8-vuotias innostui kovasti tästä luonnosta kertovasta kirjasta. Itse vähän harmittelin, että huomasin antaa arvostelukappaleena saamani kirjan hänelle vasta loppukesästä, kun pitkä kesä mökillä oli melkein kokonaan ohi, koska kirja nimenomaan innostaa tutkimaan nähtyä tarkemmin ja tarkkailemaan luontoa.
Vaan vielä ehtii luontoa tutkimaan! Nythän on alun lainauksen mukaan juuri se aika, kun nokkosperhoset kehittyvät kyyhöttääkseen sitten koko talven jossain raossa odottamassa aurinkoa ja lämpöä, jolloin ne aukaisevat rutistuneet siipensä ja lennähtävät kevääseen. Puren tässä kieleeni etten sano mitään haikeaa (rakastan kesää) ja totean vain, että onpa ollut ihana, lämmin syksy, vähän kuin kesä vielä, ja että syksyinenkin metsä (tai puisto) tarjoaa mielettömästi ihasteltavaa ja tuoksuteltavaa!
Omenantuoksuista syksyä!
Liisa Sääskilahti: Mummon ja lasten luontokirja. Kotipihan ötökät.
Kuvitus: Liisa Sääskilahti
Kustannus: N-Y-T-NYT 2014
Mistä: Yllätyksenä kustantajalta
Joku aika sitten kyselin sinulta lukuvinkkejä 8-vuotiaalle pojallemme. Kiitos kovasti vinkeistä! Joitakin niistä kirjoista on jo kirjastosta lainattu ja luettu yhdessä. Esimerkiksi Tinka ja Taika on ihastuttanut lapsia. Monet ehdotuksistasi oli jo meille tuttuja ihanuuksia, mutta joukossa oli silti useampia meille vieraita teoksia.
VastaaPoistaKyselit itsekin vinkkiä kivoista kirjoista, joita olemme lasten kanssa lukeneet. Mielelläni voin kertoa aina kun sellaisiin tutustun. Oletteko te jo lukeneet Milli-Mollin, Maija Poppasen, Hyppelihiiren, tai heppatyttöjen Sinttu- ja Eppu-kirjat? Meillä lapset olivat aika pieniä kun näitä ensimmäiset kerrat luettiin, mutta kyllä ne kiinnostavat yhä uudelleen. Kurenniemen kirjat ovat minustakin todella valloittavia. Meillä lapset tykkäsivät myös kovasti Kurenniemen Onnimannista sekä Jannu-vasikan seikkailuista. Niissä molemmissa on taiturimaista luontokuvausta. Mestaritontun seikkailutkin olivat suuri suosikki, vaikka juuri tuolle herkälle esikoiselle jännittävyydessään aivan sietokyvyn rajoilla. Olen ollut iloinen, kun nyt tänä syksynä tämän blogisi innoittamana olemme taas todella paljon istuneet sohvalla lukemassa pienimmästä suurimpaan ja ihan ihme on ollut se, että tuo jännitykselle herkkä esikoinenkin on oma-aloitteisesti lukenut aina välillä Tinkasta ja Taikasta luvun yksikseen eteenpäin, kun kirja on minulta jäänyt mukavaan kohtaan. Ja uusimman Risto Räppääjän hän hotkaisi yhdessä päivässä. Joten lukuharrastus voi hyvinkin vielä syttyä. Eeva
Moikka! Kiitos sinullekin vinkeistä! Ei, emme ole vielä lukeneet esim. Maija Poppasta - rakastan sitä, ja odotan että pääsemme sen lumoihin! Milli-Molli odottaa myös vielä hyllyssä. Hyppelihiirtä sen sijaan en ole itsekään tainnut lukea, en myöskään heppatyttöjä - näitä olen aina vierastanut, mutta niissä kuvataan varmaan maaseutua, mikä sopisi tosi hyvin. Onnimannia emme myöskään ole lukeneet, ja Jannu-vasikasta en ollut kuullutkaan. Luontokuvaus kuulostaa erittäin kivalta!
PoistaMeillä 8v. aloitti nyt Hanna van der Steenin Kirousta (toinen osa kirjalle nimeltä Ennustus, josta hän piti kovasti, kertoo siskoista, joilla on taikavoimia), mutta katsotaan, yltyykö se liian jännittäväksi. Lähiaikoina täytyy lukea myös Lumikuningatar-satu, sillä liput balettiin on varattu. Tuhannen ja yhden yön satuja sekä Pikkuprinssiä varten odottelen vielä lasten kasvamista. Tulevaa lukemista (piakkoin) on myös Liisa ihmemaassa, uusin Puluboi sekä Ottfired Preusslerin Pikkunoita (tämä oli ihan veikeä, melko harmiton kirja). Mietimme myös, olisiko nyt hyvä aika lukea Harry Potterin ensimmäinen osa.
Oletteko te lukeneet Me rosvoloita? Ne ovat aika hauskoja! Kuuntelimme kesällä äänikirjana sarjaa. John Boylen Nooa Notkoniitty oli kiva, mieleenjäävä kirja 8-vuotiaasta pojasta, jonka äiti on kuolemansairas. Tämän luin tosin vielä itsekseni. Oletteko kokeilleet Katto Kassista? Pidin siitä itse lapsena paljon, nyt emme ole vielä lukeneet sitä. On niin valtavasti hyvää luettavaa, että on jo pitkä jono mitä luemme seuraavaksi, etenkin kun vanhoja tuttuja kuvakirjojakin on niin ihana lukea.
Entä oletteko vielä syventyneet muumiromaaneihin? Esim. Taikatalvi voisi olla sopiva aloituskirja. Me luimme kirjat (innokas äiti) jo esikoisen ollessa 4-5, tosin vain valoisimmat ja kevyimmät, joten niitäkin voin suositella, ihanaa ajanvietettä.
Tosi kiva kuulla lukuhetkistänne! Meilläkin niitä voisi olla vieläkin enemmän! Luin pari päivää sitten Timo Parvelan Karusellin koko perheelle iltapäivällä (muut leikkivät, söivät ym.), ja mietin, että on kiva lukea "taustalla" kun tehdään palapeliä tms., tai vaikka autossa. Kirja tv:n asemasta taustalle - jos äidin ääni kestää :) (Meillä ei ole tv:tä, joten hyvin mahtuu sikäli taustalle.)
Kiitos taas kommentista, piristävää jakaa lukuharrastus!
Ps. pakko vielä mainita Fedja-setä ja Kiljusen Herrasväen seikkailut. :)
PoistaKiitos Viivi! Meillä on näköjään samantapainen maku kirjojen suhteen. Fedja-setää on luettu ees taas, Kassinen oli menestys ja Puluboi aivan kutkuttava... Näitä on luettu paljon. Sain sinulta taas monta uutta mielenkiintoista vinkkiä, KIITOS. Mutta kuule, tuo Hyppelihiiri on niin valloittava ja siinä on hieno sanoma - se teidän täytyy lukea! En edes tiedä, kuinka monta kertaa olen sen lapsille lukenut... Loppuhuipennus on aina yhtä jännittävä lasten mielestä. Tässä vielä mainio vinkki sinulle: Aapelin Vinski-kirjat. Kestosuosikkeja meillä. Nauruhermoja kutkuttaa aina itsellänikin. Sain muuten juuri ensimmäisen Konkkamuori-kirjan päätökseen iltapuhteiden jälkeen. Konkkamuori vetosi lapsiin, koska oli niin symppis noita. En ollut koskaan aiemmin kuullutkaan moisesta Konkkamuorista. Hauska tuttavuus sekin. -eeva
VastaaPoista