Tunnettuja baletteja yksien kansien välissä

Juhani Koivisto: Baletin tähti. Kertomus tanssijasta, joka unohti roolinsa.
Kustannus: Aurinko Kustannus 2014
Lyhyesti: Kaikille baletista ja prinsessasaduista kiinnostuneille. Kaunis, kotimainen teos esittelee yhteensä kahdeksan klassikkosatua balettiteoksena upein valokuvin ja hauskalla kehyskertomuksella yhteensidottuna.  

Tunnettuja balettiteoksia yksien kansien välissä, kuvituksessa hyödynnetty Kansallisbaletin valokuvia? Kyllä kiitos! Vaikka baletti ei ole vienyt ihan samalla tavalla sydäntäni kuin ooppera, idea kuulostaa ehdottoman kiinnostavalta. Etenkin, kun kirja on kotimainen, sijoittuu Kansallisoopperan seinien sisään, ja sisältää vanhempien klassikoiden ohella kaksi uudempaa kotimaista tuotantoa - Lumikunigattaren ja Kaunottaren ja hirviön. Muut kirjaan sisältyvät baletit ovat Lasikenkä (Tuhkimo), Prinsessa Ruusunen, Don Quijote, Joutsenlampi, Pähkinänsärkijä ja Coppelia.

Heti ensi näkemältä kirja vaikuttaa aarteelta kaikille, jotka rakastavat balettia tai prinsessasatuja. Valokuvat (Sakari Viika) ovat upeita, tarinat pursuavat romantiikkaa ja prinsessoita, ja kirja on kannesta kanteen visuaalista kauneutta, liikkeen lumoa ja perinteistä satua.

Kirja alkaa sadunomaisesti: puunukke tipahtaa hyllyltä Kansallisoopperan tarpeistovarastossa, menettää muistinsa, ja alkaa muilta tavaroilta kysellen selvittää, mihin balettiin hän kuuluukaan.

Ennen kuin hänen oma henkilöllisyytensä selviää, ovat seitsemän baletin hahmot kertoneet oman teoksensa juonen, jota elävöittävät valokuvat Kansallisbaletin esityksistä.

Puunuken on kuitenkin vaikea löytää omaa balettiaan. Ja nähtyään itsensä peilistä hän masentuu kokonaan - miten tuollainen kömpelö ja jähmeä puunukke voisi esiintyä missään baletissa? Onneksi omakin baletti lopulta löytyy, ja se ylittääkin kaikki Puunuken odotukset.

Kehyskertomus, joka nivoo eri balettiteokset yhteen ja kantaa tarinaa eteenpäin, on hauska ja onnistunut, siinä on samanlaista sadunomaisuuta kuin baleteissakin. Eri balettien esineet on hauskasti inhimillistetty ja suurin osa heistä on diivoja, pitäen itseään teosten todellisina tähtinä. Puunukke sen sijaan on vaatimaton ja sympaattinen, hänen kanssaan matkaa mielellään eteenpäin.

Itse baleteista on kerrottu vähän käsiohjelmien tapaan, sopivan lyhyesti mutta niin taiten että lukija tempautuu mukaan sadun jännitykseen.

Kun Aurora on lopettanut viimeisen tanssin prinssin kanssa, hän huomaa vanhan naisen, jolla on korissa punaisia kukkia. Mitään niin kaunista Aurotra ei ole koskaan nähnyt, ja kun nainen tarjoaa hänelle kukkaa, hän lähtee innoissaan tanssimaan sen kanssa. Silloin tapahtuu pahin mahdollinen! Kukka onkin ruusut ja ruudussa on aina piikkejä. Aurora saa haavan sormeensa, myrkky alkaa vaikuttaa ja Aurora kaatuu maahan. Ruusueukko ei ollut kukaan muu kuin ilkeä haltija Carabosse!

Jos baletissa on tehty muutoksia vanhaan satuklassikkoon, kuten yllä Prinsessa Ruususessa, jossa värttinä on vaihtunut ruusuksi, se selitetään hauskasti kehyskertomuksessa, jottei lukijaa jää ihmetyttämään mistä on kyse. Esimerkiksi tässä värttinä kertoo harmistuneena, että hänen roolinsa on jäänyt kokonaan pois, kiitos "nuorten koreografien, jotka eivät ymmärrä mistään mitään." Kukaan ei "nykyään tiedä, mikä on värttinä. Se on jotain aivan vanhentunutta! Minä olen siis vanhentunut! Mitä ikäsyrjintää!"

Kirjan kuvitus on siis yhdistelmä valokuvaa ja Ulla Sainion piirrosta, jotka monin kohdin asettuvat lomittain, valokuvat saavat kaverikseen värejä ja yksityiskohtia. Tätä yksityiskohtien runsautta olisi voinut karsia, mutta jos kohdeyleisönä ovat, kuten minun mielessäni, pienet, kaikesta kauniista kiinnostuneet ja prinsessasatuja muutenkin rakastavat pikkutyypit, uskon ulkoasun uppoavan tällaisenaan kuin veitsi sulaan voihin. Tälle kohderyhmälle kirja onkin muuten mielettömän hyvä (joulu)lahjavinkki, koska satu päättyy jouluiseen tunnelmaan.

Meillä ei ehkä ole juuri nyt ihan sitä ensisijaista kohderyhmää kotona, siis sellaista balettiasussa ja kruunu päässään pyörähtelevää 3-6-vuotiasta, mutta 8-vuotiaan vahvasta prinsessa-/balettikaudesta on niin vähän aikaa, että hyvin upposi, ja me päädyimme ahmimaan kirjan yhdeltä istumalta. Kirja viehättääkin iästä riippumatta. Oli myös ihanaa, miten tarinassa päästään kuuntelemaan orkesterin harjoituksia ja baletin väliajalla astioiden kilinää ja puheensorinaa. Meille se on tuttu ja rakas äänimaailma, sillä olen ennakkoluulottomasti raahannut esikoista mukaan melkein kaikkiin näytöksiin, niin oopperaan kuin balettiinkin, ja hyvin on mennyt, jopa niin, että tällä hetkellä hänen toiveammattinsa on oopperalaulaja. Kirja sai kuitenkin kirvoitettua huokauksen ja kommentin: "Tai ei mä tiedä haluanko mä oopperalaulajaksi vai tanssijaksi".

Kirja sai häneltä arviot "kiva, kaunis, hyvä kuvitus".

Kirjalla on mainio ajoitus paitsi siksi, että se sopii hyvin syksyyn ja talveen myös siitä syystä, että mukana ovat viime vuosina valtavasti kehuja kerännyt Lumikuningatar (josta olen itse muuten nähnyt vain toisen puoliajan - selitys on satu sinällään) ja keväällä ensi-iltansa saanut Kaunotar ja hirviö.

Innostuisiko joku tekemään samantapaista kirjaa oopperasta? Niin, että mukana olisi vähän musiikinkin kuvailua ja katkelmia oopperoiden sanoista (alkuperäiskielellä myös)? 

Juhani Koivisto: Baletin tähti. Kertomus tanssijasta, joka unohti roolinsa.

Kuvitus: Ulla Sainio
Valokuvat: Sakari Viika
Kustannus: Aurinko Kustannus 2014
Tähtiä 4 / 5
Mistä: Kiitos kustantajalle!