lauantai 8. marraskuuta 2014

Ihana Koiramäen tarinat

Mauri Kunnas: Koiramäen tarinat
Kuvitus: Mauri Kunnas
Kustannus: Otava 2013
Lyhyesti: Viisi klassikkotarinaa yhdessä: Koiramäen talossa, Koiramäen lapset kaupungissa, Koiramäen talvi, Koiramäen joulukirkko ja Koiramäen lapset ja näkki. Tarinat ovat vuosilta 1980-2007.

Kuvaushetkellä vielä kesän valoa ja vehreyttä



Mauri Kunnas on aina Mauri Kunnas. Hänen omintakeinen tyylinsä, kuvituksen hupaisuus ja tiedon valtaisa määrä kirjoissa tekee niistä kirjoja, joita voi lukea lähes loputtomasti. Koiramäen tarinat, viiden kirjan yhteisnide, tuo eläväksi 1800-luvun elämän esineineen, touhuineen, ammatteineen ja tapoineen, ja on yksinkertaisesti ainutlaatuinen tietovarasto ja nautinnollinen kuvakirja Suomen historiasta. Tällä kertaa ihailen etenkin tiedon valtavaa määrää ja Kunnaksen taitoa pukea se kirjoiksi, joita jo parivuotias jaksaa seurata. Niin ja yksityiskohtaisesti kuvitettujen, autenttisten, kauniiden vanhojen esineiden yltäkylläisyyttä. 

Koiramäen tarinat sisältää seuraavat kirjat:

Koiramäen talossa on Kunnaksen toinen kuvakirja, se on tehty vuonna 1980 ja kuvaa 1800-luvun elämää maaseudulla: arjen puuhia ja työtä sekä niissä tarvittuja työkaluja. Itselleni tämä on läheisin näistä kirjoista. (Ensimmäinen Kunnaksen kirja on muuten Suomalainen tonttukirja (1979), ja se oli myös meidän perheen ainoita Kunnaskirjoja lapsena.) 

Koiramäen lapset kaupungissa syntyi 1987, ja sijoittuu 1853-luvun paikkeille. Materiaalia tarinaan Kunnas on ammentanut Turussa sijaitsevasta museoidusta käsityöläiskorttelista. Tekstiä on tässä tarinassa huomattavasti ensimmäistä enemmän ja tiedon määrä valtaisa: Millaista oli meritse tapahtuva kaupunkäynti, millaista kaupunkielämä, millaisia ammatteja ja tehtäviä oli, entä koulunkäynti, tehtaiden tuleminen… Pieni henkilökohtainen ilonhetki: löydän sivuilta pumpernikkelin, lapsuuden herkun jota olen metsästänyt lähikaupoista viime aikoina. Ilmeisesti kyseessä on herkku jo 1800-luvulta (ehkä, sillä Kunnas sanoo esipuheessa ottaneensa itselleen ottanut taiteilijanvapauksia).  

Kirjasta Koiramäen lapset kaupungissa
Koiramäen talvessa (1988) ollaan jälleen maaseudulla ja metsässä, ja tutustutaan myös juhliin - jouluun, laskiaiseen ja pääsiäiseen - ja niihin liittyviin perinteisiin ja uskomuksiin. 
Laskiainen on hauska päivä. Silloin syödään rasvaista ruokaa niin että suupielet ja sormet kiiltelevät, ja tietysti papusoppaa.
Äiti, Tilta, Miina ja Heta harjaavat hiuksiaan pitkin päivää. Sen pitäisi vaikuttaa tulevan kesän pellaviin. Työt lopetetaan aikaisin ja mennään saunaan. Saunassa ei saa hiiskahtaa sanaakaan ellei halua hyttysenpistoja seuraavana päivänä.
Iltapäivällä koko Koiramäen väki menee kelkkamäkeen. Siellä on iloinen hulina. Kaikki lähiseudun asukkaat ovat tulleet mäkeä laskemaan. 
Koiramäen joulukirkon (1997) Kunnas piirsi ja kirjoitti, kun Tyrvään Pyhän Olavin kirkko oli tuhopoltettu, ja taiteilija halusi kuvata kirkon jouluista tunnelmaa iloisena ja kauniina. Tässä kirjassa tämä tarina on ensimmäistä kertaa isossa koossa. 

Koiramäen lapset ja näkki (2007) -kirjassa kuullaan kummitusjuttuja ja muita jänniä tarinoita, joita entisaikaan kerrottiin: hiisistä, kummituksista, trulleista, roisvoista, haamuista. Ne Kunnas on kerännyt joko suvustaan ja omasta lapsuudestaan tai murretutkijoilta. 

Kirjasta Koiramäen lapset ja näkki


Kirjasta Koiramäen lapset ja näkki




Sivujakin tässä teoksessa on ihan hirrrveästi, 200. Mieletön - ja nautinnollinen - tietopläjäys siis. 

Olisipa hauska kuulla, mikä on kenenkin oma Kunnas-suosikki? Minulla se lienee Joulupukki, siinä on vain niin ihana tunnelma. Mutta palatakseni oman lapsuuteni Kunnas-kirjaan, Suomalaiseen tonttukirjaan, kyllä Välikaton Feetu on sittenkin jäänyt kaikkein parhaiten muistiin.



Mauri Kunnas: Koiramäen tarinat
Kuvitus: Mauri Kunnas
Kustannus: Otava 2013
Mistä: Kustantamosta



5 kommenttia:

  1. Pidän itse valtavasti Mauri Kunnaksesta. Omat suosikkini ovat Koiramäen talvi ja Koirien Kalevala. Jälkimmäistä olen lukenut paljon myös oppilaille, ja sen avulla olemme työstäneet Kalevala-aihetta koulussa. Toimii! Esikoisemme tykkää Mauri Kunnaksen Koiramäestä, ja ihmettelen, miten niin pienikin jaksaa siitä innostua ja ajatuksella sitä kuunnella. En muistanutkaan, että Kunnas on kirjoittanut myös tuon Koiramäen lapset ja näkki -kirjan. Sitä en taida olla lukenutkaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoista, että juuri Koiramäen talvi on sinun suosikkisi! Mahtaako siihen liittyä jokin tunnemuisto. Itselläni ainakin juuri tietyt kuvakirjat nousevat suosikeiksi monesti jonkun tunnemuiston kautta. Koirien Kalevalaa olen vain selannut. Oletko muuten lukenut koulussa Suomen Lasten Kalevalaa ja miten he ovat sen ottaneet? Se on minusta huikean hyvä.

      Poista
  2. Kuvitukset ovat kyllä niin hienoja, että lapset ilta toisensa jälkeen jaksavat niitä ihastella. Eskarilaisellamme on ensi viikolla lukuviikko ja eskariin saa viedä lempikirjan. Kyselin minkä kirjan hän haluaisi viedä ja mukaan lähtee nyt Kunnaksen Koirien Kalevala. Pidän siitä itsekin ja myös äänikirjana.

    Olisin kysynyt sinulta muuten vinkkiä lastenkirjan valintaan. Eskarimme on vilkas poika, jolla on nyt tullut hieman ristiriitoja hoidossa kavereiden kanssa. Osaisitko suositella jotain hyviä kirjoja, jossa käsiteltäisiin erilaisia tunteita, kaverisuhteita ja mahdollisesti jännittämistä ja kiusaamistakin? Kuvakirjat voisivat olla hyviä, niin pikkusisaruskin voisi kuunnella satua samalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bellis, kiitos kysymyksestäsi. Sain tästä idean, että tekisin ihan oman postauksen aiheesta, eli palaan tähän piakkoin! Muutama onkin jo mielessä, mutta aihe on niin hyvä, että siihen on hyvä paneutua vähän paremmin.

      Poista
    2. Oi hienoa! Kiitos Viivi.

      Poista

Mukavaa jos kommentoit, iloitsen kaikista viesteistä!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...