maanantai 24. marraskuuta 2014

Mitä nyt luetaan? Marraskuun lukulistaa.

Monessa blogissa on ollut tapana kerätä kuukauden aikana luettuja kirjoja yhteen postaukseen, ja heräsin lopulta itsekin tajuamaan muiden blogeista, miten kiva niitä on lukea. Sitapaitsi siten saan kirjoitetuksi myös niistä kirjoista, joita luemme, mutta joista en kirjoita mitään blogiin. Se voi olla kiinnostavaa vaikkapa lukijoille, jotka etsivät lukuvinkkejä samanikäisille lapsille kuin meillä on.

Ja samalla pääsen kertomaan, jos olen itse lukenut jotain erityistä. En tosin aina, sillä saatan jämähtää johonkin kirjaan moneksi kuukaudeksikin.


Mitäpä meillä on siis luettu viime aikoina? Vähän aikaa sitten aloitin erityisesti 5-vuotiasta pikkuveljeä silmällä pitäen iltasatuna Katto Kassisen. Ajattelin, että hänen kujeilunsa voisivat huvittaa kuopusta. Olen itse aina tykännyt pulleasta, maailman parhaasta lentelevästä ukosta kovasti ja kirjan huumori naurattaa minua, joten on ollut tosi kiva palata kirjaan. Mutta, huumori meneekin vielä ohi 5-vuotiaalta - hän ei ymmärrä mitä huvittavaa on itseään jatkuvasti kehuvassa, sähläävässä ja asioita rikkovassa Kassisessa. (Niin, läheltä liippaa…) Kyllä hänkin kirjaa kuuntelee, mutta 8-vuotias nauttii sen sijaan kirjasta täysillä.

Pikkuveljelle luetaan paljon erilaisia kuvakirjoja ja sitten hän kuuntelee vielä isosiskon valitseman iltasadun. Viime aikojen ylivoimaiset suosikit hänellä ovat olleet omia lapsuudenkirjojani, Sanoma-kirjakerhoon kuuluvat Walt Disneyn Roope-Ankan joulu sekä Keskiyön haukku, joka kertoo dalmatialaiskoirista ja rosvoista. Tämän kirjakerhon kirjat 80-luvulta ovat kuluneet meillä ihan hirveästi, ensin minun ja veljeni, nyt molempien lasten käsissä.

Muutama ilta sitten pikkuveli kävi jälleen hakemassa hyllystä Lea Pennasen Me Leijonat -kirjan (molempien suursuosikki 4-5-vuotiaana) ja Christine Nöstlingerin Tomaanien elämä (löytyy myös blogin sivupalkista "helmenä", sillä sitä tämä kirja erilaisuudesta ja omana itsenään olemisesta on). Hän on vihdoinkin alkanut lukea (=selata rivakasti kirjoja) myös yksin sängyssä, jos uni ei tule. (Riemua!)





8v. isosiskolle taas luetaan Katto Kassisen ohella Rudyard Kiplingin Alkutarinoita ja Kolmea iloista rosvoa. Itse hän kahlaa läpi kaikkea hyllystään, nyt hän on lukenut mm. yllä mainittuja Sanoman kirjakerhon kirjoja, Roald Dahlin Kekseliästä kettua (mainio tarina ja sopii pienemmällekin Quentin Blaken runsaan kuvituksen ansiosta), Me Rosvoloita ja uusinta Puluboita, Andrew Daviesin Tohtori Pullia (ihania huvittavia pikkusatuja 70-luvulta hassusta miehestä ja hänen eläimistään, molemmat lapset tykkäävät kovasti), Shirle Barberin Keijukaisten satuhelmiä (tähän ylisöpöön kirjaan keijukaisista hän on aina ollut ihastunut) Enna Airikin vavahduttavaa ja upeaa ja vähän pelottavaa Korppipäistä miestä, sekä Annukka ja Samuli Aikion vanhaa saamelaissatua mukailevaa Tyttöä joka muuttui kultaiseksi koskeloksi (Kirjapöllö-ehdokas 2010, tunnelmaltaan omaleimainen satu Mika Launiksen upealla kuvituksella. On muuten tarjouksessa Adlibriksessä.) Tänään iltakirjaksi näytti valikoituneen Tove Applegrenin Vesta-Linnea mieli mustana (Vesta-Linneat ovat minusta kuvakirjojen parhaimmistoa lapsentasoisen tunnemaailman, aiheiden suorasukaisen käsittelyn ja Salla Savolaisen kuvituksen ansiosta, myös lapset tuntuvat löytävän kirjoista paljon samaistumispintaa).

Hän lukee paljon, sekä kuvakirjoja että pidempiä romaaneja, tosin jättää pidempiä jatkuvasti kesken ja vaihtelee kirjoja illasta toiseen. Kaksivuotiaana hänellä oli tapana nukahtaa kirjan alle, ja kuulimme vain kopsahduksen viereiseen huoneeseen, kun kirja tömähti hänen otsaansa. Ei lukuinnostus ole ollut yhtä suuri kokoajan, mutta tällä hetkellä taas on, kun itsekseen lukeminen on nopeutunut. On kiva huomata, miten kiinnostus kuvakirjoihin ei ole laimennut oikeastaan lainkaan, ja nyt itse luettuna ne ovat lähes yhtä suosittuja kuin ennenkin. Suosittelen rohkeasti antamaan kuvakirjoja vielä kouluikäisellekin vaikka lahjaksi.



Itse luin Mirjam Lohen Hissimusiikkia. Ei ihan helppo, ja välillä mietin, haluanko oikeastaan lukea tätä (ehkä välillä vähän masentava), mutta joka tapauksessa pidin kirjasta kovasti, etenkin sen kauniista kielestä, ajatusten katkeilusta ja hyppelehtimisestä, jonkinlaisesta läsnöolosta tässä hetkessä. Lohen taito kertoa erilaisista ihmistyypeistä ja heidän maailmankatsomuksistaan (ja murteistaan!) oli herkullista luettavaa ja nauroin usein ääneen. Luin myös miehelle katkelmia, mutta hän ei pitänyt.

Sitten luin Tuulisen saaren kirjakauppiaan, joka oli ihana, kuin raikas tuulenhenkäys vakavan rinnalla. Se kertoi kirjakaupan omistajasta ja kustantamon työntekijästä ja kirjoista ja myös vähän niiden kirjoittamisesta. Gabrielle Zevin on julkaissut Amerikassa useita kehuttuja teoksia, Tuulisen saaren kirjakauppias on ensimmäinen häneltä suomennettu teos. Kirja sopii mainiosti kirjojen ystäville.


Näitä ennen luin Haruki Murakamin Norwegian Woodin. Se oli ensimmäinen kirjani Murakamilta, ja luin kirjaa pitkään. Taitavaa kerrontaa, ajassa kumpuileva tarina, koskettavia ihmiskohtaloita, ja kaiken ympärille kietoutuva kiinnostava Japanin kuvaus. Etenkin vuoristoseudun luontokuvaukset saivat kaipaamaan Murakamin kirjan sisään. Mutta ei missään nimessä hänen henkilöidensä pään sisään (mikä kamala ajatus juuri tässä kirjassa). 

Sellaisia lukuelämyksiä tällä erää. Ja on aina yhtä kiva kuulla kommentteja sinun lukuelämyksistä, jos kohdalle on osunut joku mistä innostuit!

Iloista viikon jatkoa, lukuiloa!


Ps. Lasten ja nuortenkirjallisuuden Finlandia Juniorin sai viime viikolla Maria Turtschaninoff kirjallaan Maresi: Punaisen luostarin kronikoita, suomentajana ruotsista Marja Kyrö. Turtschaninoff on siksikin mielenkiintoinen kirjailija, että myös hänen toinen teoksensa, Arra (2008) on ollut ehdolla Finlandia Junior -ehdokkaaksi. Maresin teema naisten ja tyttöjen yhteisöstä, jossa he puolustavat itsemääräämisoikeuttaan, on paitsi muutenkin, erityisesti tyttölapsen äitinä kiinnostava. Maresia on luettu monessa blogissa, kuten Ullan luetuissa kirjoissa, Hiirenkorvia ja muita merkintöjä -blogissa sekä Notko, se lukeva peikko -blogissa. Itse en ole kirjaa vielä lukenut. Lämpimät onnittelut voittajalle, sekä myös kaikille ehdokkaiksi valituille!



6 kommenttia:

  1. Tätä koontipostausta oli todella mukava lukea. Löytyi paljon hyviä vinkkejä kerralla, kiitos! Sain myös hyvän muistutuksen, että Tuulisen saaren kirjakauppias odottelee vieläkin lukupinossani. Täytyy käydä sen pariin piakkoin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Musta Tuulisen saaren kirjakauppias sopi aika hyvin juuri syksyllä luettavaksi, kun sai tunnelmoida kirjojen kanssa. Toivottavasti säkin tykkäät!

      Poista
  2. Hauska postaus :))! Ja hyvä vinkki tuo kuvakirja koululaiselle- kannatan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Oi, sinulla on kirja-arvonta, kivaa, tämä vinkiksi siis muille!

      Poista
  3. Mä pidin myös Tuulisen saaren kirjakauppiaasta, kovasti, vaikka käännössuomi olikin ajoittain hieman kömpelöä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa hauska nimi sinulla! Hmm, mulla suomennos ei hypännyt nyt silmille, mutta tiedän tunteen, kun se häiritsee!

      Poista

Mukavaa jos kommentoit, iloitsen kaikista viesteistä!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...