Kuvitus: Mervi Lindman
Kustannus: Tammi 2012
40 s.
Äkkiä Siiri näki jonkin olennon vilahtavan puiden takana. Siiri jähmettyi. Hän kuuli huutoa:
- Siiri, Siiri!
Oliko se lumimiehen ääni? Siiri kauhistui. Mistä se tietää minun nimeni?
- Apua, lumimies jahtaa minua, Siiri piipitti ja kyyristyi kinoksen taakse.
Nyt kun on luvattu taas kiristyviä pakkasia eteläiseenkin Suomeen lauhkeuden jälkeen, on juuri oikea aika lukea kymmenettä Siiri-kirjaa, Siiri ja lumimies. Ensilumi on satanut maahan, ja Siiriä polttelee päästä kokeilemaan uusia suksiaan. Isä on luvannut lähteä hiihtämään, mutta Tiedesanomien lumimiesuutisissa ja mukavassa nojatuolissa taitaa olla hänelle kylliksi talvea. Pikku-Otto, Keski-Otto ja Iso-Otto ovat niin innostuneita mäenlaskusta, etteivät malta lähteä kaveriksi metsään. Ei vaikka Siiri keksii kertoa nähneensä siellä lumimiehen. Siirin on siis mentävä yksin. Vaikka äiti onkin kieltänyt menemästä yksin. Mutta varmasti Otot seuraavat pian, tuumii Siiri ja painelee varmuudeksi lumimiehen jälkiä hankeen.
Ottoja ei kuitenkaan näy, sukset upottavat hankeen ja Siiriä kyllästyttää. Sitten alkaa vähän pelottaakin. Onneksi Pikku-Otto on kuullut Siirin äidiltä, ettei Siiri ole palannut kotiin. Eväät mukanaan hän lähtee hämärtyvään metsään etsimään Siiriä, ja näkee kauhukseen hangessa Siirin tekemät lumimiehen jäljet.
Hämärtyvä metsä ja rapsahdukset tekevät urheille lumimiehen bongareille tepposensa, ja Siiri saakin elämänsä sätkyn, kun Pikku-Otto hyökkää erehdyksessä hänen kimppuunsa.
Lopulta kaikki selviää ja lapset pääsevät kotiin, kiitos äidin lähettämien eväiden ja hieman mystisesti kadonneen suklaalevyn rippeiden. Siirin huojennukseksi kaverit eivät paljasta toistensa huijauksia, ja niinpä Iso-Otolle ja Keski-Otolle jääkin ikuiseksi arvoitukseksi, oliko metsässä tosiaan lumimies. Sen verran värikkäästi Siiri ja Pikku-Otto seikkailullaan kuitenkin rehvastelevat, että pojat pälyilevät metsään kovin pelokkaasti, ja koko joukko päätyy seuraavana päivänä varmuuden vuoksi luistelemaan.
Siiri-kirjoissa on hurmaava Mervi Lindmanin kuvitus, joka sopii Siirien maailmaan. Kuvitus kertoo usein myös omaa tarinaansa, johon ei tekstissä kajota. Tällä kertaa Siirin ja Pikku-Oton seurana istuskelee hirvi. Mielikuvitus on vain rajana, kun miettii miten hirvi tarinaan liittyy. Tai mistä täytekakku ilmestyi eväsviltille. Siirin aiemmista tarinoista tuttu Hunskeli-koira seuraa myös mukana, vaikkei sitä tekstissä mainitakaan. En voi kuin ihastella kuvituksen voimaa kuvakirjoissa! Kuvituksen merkityksestä lapsilukijan silmissä kertoo mm. se, miten 6-vuotias bongasi viimeiseltä sivulta lumimiehen jäljet aivan luistinradan vierestä. Kuulemma "uudet, ei ne Siirin tekemät, vaan oikean lumimiehen". Niinpä pienestä kuvituksen yksityiskohdasta tulikin yksi isoimmista jutuista koko kirjassa! Turha kai mainitakaan, että aikuiselta jäivät huomaamatta koko jäljet...
Siirin tarinoissa ja kuvissa ollaan aidosti lapsen tasolla, josta kertovat myös aikuisten pikkuiset roolit - he hääräilevät taustalla huolehtimassa tai istuksivat nojatuolissa. He vain ovat. Ehkä asia on vähän niin lasten silmissä myös oikeasti? Siiri taiteilee hienosti kolmen pojan joukossa tasavertaisena, ei hiukkaakaan tyttömäisenä (ainakaan niissä Siireissä, joihin olemme tutustuneet), ja se on hyvää vaihtelua. Siirillä taitaa olla aina sama punaraidallinen mekko ja tukka kuin Pikku Myyllä, eikä lukijakaan kiinnitä sellaisiin seikkoihin mitään huomiota. Siiri on sopivasti huoleton luonnonlapsi, joka pärjää vaikka missä, väittää isommilleen vastaan eikä mieti asioista liikoja, ja joka menee melkein mihin vain.
Kymmenen Siiri-kirjan jälkeen tuntee jo melkein tuntevansa Siirin. Ottojen katras ei sen sijaan ole vedonnut minuun koskaan kovin vahvasti, mutta pikkumiehet tulevat itsestään selvästi mukana. Lapset tykkäävät Siiristä, siitä ei ole epäilystäkään, ja parhaiten sarja vedonnee 4-6-vuotiaisiin.
Tähtiä 3,5 / 5
Mukavaa tammikuun alkua lumisissa metsissä ja mielikuvituksellisia retkiä koko perheelle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mukavaa jos kommentoit, iloitsen kaikista viesteistä!