Kuvitus molemmat: Nadja Sarell
Kustannus: Oppi&Ilo 2014 (Sanoma Pro Oy)
n. 30 s.
Lyheysti: Hyväntuulisia ja reippaita kuvakirjoja harrastuksista - uimisesta ja luistelusta - joissa kuvakirjaan lomittuu tiedollinen, pedagoginen ulottuvuus mm. harrastusten tekniikasta sekä niihin liittyvistä säännöistä, tavoista ja käytännöistä.
"Uimapuvut puetaan päälle vasta suihkun jälkeen", äiti selittää. "Miksi?" Elsa ihmettelee. "Uimahallissa on sellainen sääntö, että kaikki käyvät ensin suihkussa peseytymässä. Näin vesi pysyy puhtaana ja kaikkien on mukavampi uida", äiti vastaa.Wsoy:n Oppi&Ilo -sarjan uudet kuvakirjat kertovat Elsasta, joka toisessa kirjassa tutustuu uimahalliin ja toisessa lähtee päiväkodin kanssa luistelemaan. Molemmat puuhat ovat Elsalle melko uusia juttuja, joten matkan varrella ihmetellään kaikenlaista.
Elsa luistelemassa -kirjassa luistelu ei suju Elsalta heti ensi yrittämällä (keneltäpä sujuisi!) vaan hän joutuu kokeilemaan kaikkea varovasti ja pikkuhiljaa, kaatumisesta ja pystyyn nousemisesta alkaen, ja lopussa luistelu alkaa jo sujua. Yhdessä päiväkodinhoitajan ja kavereiden kanssa kokeillaan mm. pingviinikävelyä, erilaisia liukuja ja piruettia.
Uimahallikirjassa taas, no, ostetaan lippu, mennään pukukoppiin ja sitten suihkuun, polskitaan uimalelujen kanssa, saunotaan, puetaan ja syödään karjalanpiirakkaa. Ei sen jännempää, mutta juuri siksi niin toimivaa. 8-vuotias sanoikin juuri uimahallikirjaa lukiessamme ihastuneesti, että "tää on kiva kun tää on just niinkuin oikeesti". En tiedä onko Mäkelänrinteen uimahalli suoranaisesti ollut kuvittaja Nadja Sarellin mallina, mutta hauskan tuttua kaikki jokatapauksessa on. Vähän kuin olisi lukenut päiväkirjaa…
Kirjat ovat kuvakirjoja, mutta lastentarhanopettaja Kerttu Ruuska on kirjoittanut ne hyvin pedagogisesta näkökulmasta. Kuvitukseen on upotettu mm. värejä ja kuvioita (pilkullisia, raidallisia, kukallisia jne. asioita), mutta mikä on kiva, näitä ei tekstissä juuri tuodakaan esiin, vaan kuvien tarkempi tutkiminen ja värien ja muotojen havainnoiminen jätetään lukijan valinnaksi ja keksittäväksi. Tekstin tasolla, tarinan ohella, mm. sivutaan sääntöjä ja käytäntöjä ja tutkaillaan harrastukseen liittyviä esineitä ja tapoja.
Kirjojen lopussa on molemmissa viiden aukeaman laajuinen, runsaasti ja hauskasti kuvitettu tieto-osuus. Uimahallikirjassa käydään havainnollisesti kuvitettuna läpi mm. erilaisia uintitekniikoita ja liukumistyylejä, tapoja miten veteen voi totuttautua ja millaisia sääntöjä uimahallissa on.
Luistelukirjassa tämä osuus on myös tosi hyvä: miten jarrutat, nouset ylös, luistelet etu- ja takaperin ja millaisia liukuja on. Näitä oli kiva katsoa isomman kanssa, ja uintikirjan uintitekniikoita puolestaan pienemmän, kesällä uimaan oppineen kanssa.
Kirjat ovat taitavan moniuloitteisia, kun kuvakirjan tarina syvenee lopussa tiedolliseksi ja opetukselliseksi osuudeksi, johon voi perehtyä, jos lapsi tuntee kiinnostusta. Myös pedagogisesti ajateltuna kirjoissa on monta tasoa. Jotain löytyy niin pienemmälle kuin isommallekin, ja lukijakunta onkin mainittu 3-8-vuotiaiksi.
Meidän "raadissamme" suunnilleen tuon ikäisiä löytyikin, ja hyvin upposivat kirjat molempiin. Minusta kuvakirjoja ei kannata vierastaa vielä kouluikäiselläkään (ainakin itse visuaalisena koen että ne menevät aina), ja vaikka kirjojen luontevin kohderyhmä löytynee noin 4-6 -vuotiaista, esim. faktaosioiden tekniikkaosuudet olivat juuri sopivia 8-vuotiaallekin.
Sarellin kuvituksesta vielä, hän on piirtänyt reippaita, hyväntuulisia ja uteliaita lapsia (niinkuin harrastuksiin sopiikin), kaikilla on hymy herkässä eikä näissä kirjoissa pohdita tunteita tai harmitella vastoinkäymisiä. Väritkin ovat reippaita ja ihastelin mm. vaatteiden kekseliäitä kuoseja sekä kuviin ujutettuja erivärisiä tai silmälasipäisiä lapsia - mahtavaa, juuri näin! Myös sukupuolinäkökulma on mietitty, sillä vaikka Elsa on tyttö, on hänellä uintikirjassa pikkuveli ja luistelukirjassa kaverina poika.
Kirjoissa ja niiden kuvituksessa oli, monikulttuurisuutta lukuunottamatta jotain, joka toi mieleeni 70-luvulla syntyneet Sanna kirjat, muistatko nuo Gunilla Wolden pikkukirjat? Meillä ne kuluivat hiirenkorville.
Elsa-kirjoilla oli meihin yllättävän suuri vaikutus, sillä luistelukirja sai lapset kaipaamaan talvea ja uimahallikirja, no, sai meidät pakkaamaan kimpsut ja kampsut ja lähtemään uimahalliin jo kesäisen lämpimällä säällä, vaikka yleensä olemme odotelleet vähän kylmempiä säitä!
Kerttu Ruuska: Elsa uimahallissa & Elsa luistelemassa
Kuvitus molemmat: Nadja Sarell
Kustannus: WSOY Oppi&Ilo 2014
Mistä: Arvostelukappale
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mukavaa jos kommentoit, iloitsen kaikista viesteistä!