1000 erilaista eläintä

Jessica Greenwell (toim.): 1000 erilaista eläintä (orig.1000 Animals)
Kustannus: Aurinko Kustannus 2014
Lyhyesti: Nimi kertoo kaiken. Tekstitön, pahvisivuinen kirja, jossa tuhat värikästä, kivaa ja suomalaisin nimin höystettyä kuvaa eläimistä mereltä maan alle, metsistä ja maatiloilta aavikoille ja Etelämantereelta Australiaan.

Tästä kirjasta meillä ilahduttiin! Olin kysynyt kustantamosta ekologisia kirjoja erästä lehtijuttua varten, mutta jutun aihe muuttuikin sitten vuoden parhaiksi (kotimaisiksi) lastenkirjoiksi (koska tänä vuonna ei ollutkaan ilmestynyt lastenkirjoja, joissa olisi kestävä kehitys jollain tavoin mukana), mutta kustantamo lähetti kuitenkin tämän tutustuttavaksi, ja kiva niin, sillä tällaiselle yksinkertaisella idealla toteutetulle eläinkirjalle löytyy aina lukijoita. Lapset (8 &5v.) tykästyivät kirjaan kovasti.

Meillä on ollut iso hitti eräs Intiasta kauan sitten ostettu samantapainen, vain paljon paksumpi eläinkirja, josta on ollut mukava katsella eläinten kuvia, mutta olen aina tuskaillut englanninkielisten nimien kanssa - miten ne voivatkin olla niin vieraita ja outoja! Nyt saimme nimet suomeksi, ja - nimet ovat edelleen outoja! Kergueleninmerikarhu, jääahven, kultatöyhtöpingviini, myssypingviini??? Hah haa.

Nimien ohella Nikki Dysonin kuvatkin ovat aika mainioita - eivät mitään ehdoin tahdoin vitsikkäitä, mutta eläimillä on ilmeikkäät, kohti katsovat silmät ja hauskoja ilmeitä.

Oli mukavaa, että kirjasta löytyi myös kotimaisia eläimiä, kuten perhosia, arktisia eläimiä (eli meidän metsäeläimemme), lintuja, kaloja, hyönteisiä ja lemmikkieläimiä. Eläinten monipuolisuus toimi, enkä oikein keksi aluetta mikä olisi unohdettu. Kiina? Lähi-itä? Toisaalta sielläkin asustavat eläimet voivat olla esiteltyinä vaikkapa täplikästä ja juovikasta -osastossa, mistäpä sen tietää.




Kirja sopii varsin hyvin itse lukevalle, ja meillä esikoisella kului tovi jos toinenkin eläinten nimiä tavaillen. (Ihmettelen muuten usein kuopuksen kärsivällisyyttä kuuntelussa, nämä nimet tosissaan haastavat juuri lukemaan oppinutta.)

Hyvää syysloman jatkoa kaikille, jotka sellaisella sattuvat olemaan!

Jessica Greenwell (toim.): 1000 erilaista eläintä (orig.1000 Animals)
Kuvitus: Nikki Dyson
Suomennos: Maarit Varpu
Kustannus: Aurinko Kustannus 2014
Mistä: Kustantamosta

Mukavassa mummon ja lasten luontokirjassa ihmetellään luontoa

Liisa Sääskilahti: Mummon ja lasten luontokirja. Kotipihan ötökät.
Kuvitus: Liisa Sääskilahti
Kustannus: N-Y-T-NYT 2014
32 s.
Lyhyesti: Mukava luontokirja, jossa lapsenlapset ja mummo yhdessä tutkivat ja ihmettelevät kotipihojen yleisimpiä hyönteisiä ja pikkueläimiä.

- Katso ämmi, hieno perhonen portaalla! huomaa Okko.
- Se on nokkosperhonen, ämmi selittää.
- Miten se on kasvanut, vaikka on vielä lunta talon takana?
- Se on kehittynyt jo viime syksynä. Talven se on kyyhöttänyt jossakin raossa ihan hiljaa kuin kuollut. Aurinko on sen nyt herättänyt.
- Nyt se lähti. Mihin se lentää?
- Se menee hakemaan nokkosia. Ne ovat oikea paikka sen munille. Munista kasvaa siten uusia nokkosperhosia.

Nokkosperhonen, sääski, kimalainen, leppäkerttu, sudenkorento, sammakko, sarvijaakko, heinäsirkka. Kaikki tuttuja pihan pikkueläimiä ja hyönteisiä (paitsi sarvijaakon nimeä en tiennyt), sellaisia jotka kuuluvat jo lapsuusmuistoihin ja joita on ollut aina ja joka paikassa. Silti näistä pikkutyypeistä tietää usein itse asiassa yllättävän vähän.

Kuten onko madolla pesää? Mitä heinäsirkka syö? Miten vesimittari pysyy pinnalla? Mitä iloa on sääskistä? Miten lepäkerttu voi lentää kovilla siivillään? Miten hämähäkki auttaa ihmisiä? Kuinka monta munaa muurahaiskuningatar voi munia?

Kirjan kirjoittaja Liisa Sääskilahden omien lastenlasten kysymysten ympärille rakentuva tarinamainen tietoteos on kiinnostava, viehättävä ja helposti lähestyttävä kirja. Mummon ja lastenlasten yhteiseen luonnon tutkimiseen, katselemiseen ja kuuntelemiseen on helppo astua mukaan. Jokainen pikkueläin saa oman huomionsa ja lukunsa. Lapsenlapsilla on hyviä, oivaltavia kysymyksiä, ja mummolla vastaus kaikkeen. Kirjasta huokuu mummon ja lastenlasten välinen mukava tunnelma, kesien kiirettömyys ja rauha. Yhteiset kesät ovat varmasti olleet oikeita lapsuusmuistojen aarreaittoja.



Sääskilahti on myös itse kuvittanut kirjan etupäässä akvarelleilla, ja kuvia on joka sivulla. Se, kirjan runsas dialogi sekä dialogin lapsenomaisuus tekevät kirjasta helpon, myös lapsilukijalle.

8-vuotias innostui kovasti tästä luonnosta kertovasta kirjasta. Itse vähän harmittelin, että huomasin antaa arvostelukappaleena saamani kirjan hänelle vasta loppukesästä, kun pitkä kesä mökillä oli melkein kokonaan ohi, koska kirja nimenomaan innostaa tutkimaan nähtyä tarkemmin ja tarkkailemaan luontoa.

Vaan vielä ehtii luontoa tutkimaan! Nythän on alun lainauksen mukaan juuri se aika, kun nokkosperhoset kehittyvät kyyhöttääkseen sitten koko talven jossain raossa odottamassa aurinkoa ja lämpöä, jolloin ne aukaisevat rutistuneet siipensä ja lennähtävät kevääseen. Puren tässä kieleeni etten sano mitään haikeaa (rakastan kesää) ja totean vain, että onpa ollut ihana, lämmin syksy, vähän kuin kesä vielä, ja että syksyinenkin metsä (tai puisto) tarjoaa mielettömästi ihasteltavaa ja tuoksuteltavaa!

Omenantuoksuista syksyä!  





Liisa Sääskilahti: Mummon ja lasten luontokirja. Kotipihan ötökät.
Kuvitus: Liisa Sääskilahti
Kustannus: N-Y-T-NYT 2014
Mistä: Yllätyksenä kustantajalta

Täyttä laukkaa maailman ympäri on rikas tietokirja

Anniina Mikama ja Carlos da Cruz: Täyttä laukkaa maailman ympäri
Kuvitus: Carlos da Cruz
Kustannus: Tammi 2014
Lyhyesti: Erittäin faktarikas tietokirja hevosista, mutta myös monesta muusta: hevosten ympärille kietoutuvasta kulttuurista sekä perinteisistä ja vähän nykyisistäkin tavoista eri puolilta maailmaa. Toteutettu niin, että asiaa on eri-ikäisille ja eri asioista kiinnostuneille. Teksti on pilkottu lyhyisiin tietoiskuihin. Raikas, hyväntuulinen kirja.



Onko olemassa hevosaiheisia tietokirjoja lapsille ja nuorille? Voi olla, vaikka en tiedä, mutta ainakaan en ole törmännyt vastaavaan kuin Täyttä laukkaa maailman ympäri. Nimi kertoo kaiken: Hevoset, niiden historiallinen ja nykyinen käyttö, eri maiden tavat ja hevosten ympärille liittyvä kulttuuri ovat kirjan idea, ja ajautuupa juttu välillä ihan muuhunkin kuin hevosiin.

Kirjassa kuvataan värikkäin piirroksin hevosia 18 eri maasta, Euroopasta (josta 10 eri hevosta), Pohjois-Afrikasta, Lähi-Idästä, Aasiasta, Australiasta ja Amerikasta. Jokaiselle hevoselle on varattu aukeama. Kirjan ideana on matkata maasta toiseen lapsen kanssa, joka tutustuu samalla paikallisiin lapsiin.

Tekstin puolesta kirja sopii vaikka kuinka isoille. Hevosista kerrotaan mm. niiden ulkonäöstä ja luonteesta sekä perinteisestä käytöstä kussakin kulttuurissa. Suomesta esitellään Suomenhevosen lisäksi ritareiden turnajaiskäytäntö, Irlannista maankiertäjät hevosiin liittyvänä elämäntapana, Mongoliasta perinteinen Naadam-juhla, jossa ratsastavat lapset, Ranskasta Mérenshevosten uhasta kuolla sukupuuttoon ja kannan elpymisestä, hevosiin liittyvistä vuoristolaisista jne.

Kuvituksen ja tekstin välillä on ehkä hienoinen ristiriita, sillä selkeästi lapsenomainen kuvitus hyvin nuorine, tekstistä toiseen seikkailevine lapsineen töksähtää varmasti esim. yläkoululaisilla tai nuoremmillakin, joille teksti uppoaisi hyvin. Pidin kuitenkin kuvituksen hyväntuulisuudesta, ja ylipäänsä siitä, että genret - tietokirja ja kuvakirja - sekoittuvat. Tietokirja ei näytä yhtään tietokirjalta, ja kaikenlaiset faktat tulevat varmasti omaksutuiksi tehokkaammin kuin tylsästi kuvitetuissa tietokirjoissa.

Eniten pidin Ranskan tapaisista aukeamista, jossa faktalaatikoissa syvennytään yhteen tai kahteen asiaan, ja lukemisesta tulee ehyt kokonaisuus. Niiden rinnalla kulkee puhekuplina pienten lasten hevosiin tai kulttuuriin liittyvä keskustelu, ja mukana on myös ripaus historiaa, faktoja hevoslajista ja vieläpä tattimunakkaan ohjekin, koska Ranskassa ollaan.

Välillä aukeamat hyppivät sinne ja tänne: Englannista kerrotaan maailmaan suurimpiin kuuluvista Shirenhevosista, Pyhästä Yrjöstä, hevosvoiman käsitteestä, hevosen pesemisestä, 1800-luvun helmiäisnappikoristelusta, erilaisista busseista historian aikana, puhekuplissa on englanninkielisiä fraaseja ja lopuksi vielä lapset juttelevat puhekuplissa ympäri aukeamaa ja tutustuvat paikallisiin lapsiin. Kun kaikki on yhdellä värikkäällä aukeamalla, ovat lukija ja kuulija jo hivenen pää pyörällä kaikesta pikkutiedosta. Valitsinkin lopuksi silmäilevämmän lukutavan, eli luin hiljaa itsekseni osan ja keskityin ääneen lukemisessä lapsia kiinnostaviin asioihin, kuten hevosen kokoon ja mm. hevosen käyttöön.

Paras lukutapa kirjalle on itsekseen, eri aiheita silmäillen ja kirjaan aina uudestaan palaten. Opettajalle kirja on hyvä lisä esimerkiksi biologian tai maantiedon tunnille: kiinnostavia tietosäikeitä ovat esim. tiedot vähemmistökansoista valtioiden sisällä.

Entäpä pienet lukijat? 4-vuotiaskin, eläimiä rakastava jaksoi kuunnella kirjaa, vaikka pitikin vähän valikoida mitä luki, jottei turhautumiskiukkua tulisi.

Tämä kirja löytää varmasti lukijoita, niin rikas ja raikas se on sisällöltään. Lasten tietokirjat ovat aina tervetulleita ja tarvittuja, Kiitos siis tekijöille valtavasta työmäärästä! On helppo kuvitella, miten vaikeaa on ollut puristaa kaikki mielenkiintoinen tieto kustakin maasta yhteen aukeamaan!

Täyttä laukkaa maailman ympäri on luettu myös mm. Sinisellä keskitiellä.

Anniina Mikama ja Carlos da Cruz: Täyttä laukkaa maailman ympäri
Kuvitus: Carlos da Cruz
Kustannus: Tammi 2014
Mistä: Kiitos tekijöille.

Lasten lintukirja innostaa kuuntelemaan ja tutkimaan lintuja

Pertti Koskimies: Laulava kirja. Lasten lintukirja.

Kustannus: Kids.fi 2014

18 s.

Lyhyesti: Havainnollinen ja kaunis lintukirja, jossa esitellään noin 80 lintua elinalueiden mukaan, ja noin 30 linnusta on mukana ääninäyte. Innostava kirja!

Peippo on Suomen toiseksi runsaslukuisin pesimälintu pajulinnun jälkeen. Sen ponteva laulu kuuluu kaikenlaisista metsistä. 

Meillä on mökin vieressä mäntymetsä, jossa on mustikan varpujen lisäksi melkoisen paljon lintuja. Palokärki on helppo tunnistaa, ja eräänä kesänä metsässä näkyi myös jokin Suomen pöllöistä. Lisäksi siellä laulaa moni pikkulintu, jota en tunne. Mutta nyt tunnen ainakin yhden, sen jonka laulu kaikuu innokkaimmin tälläkin hetkellä pöydän ääressä istuessani: peippo!

Kiitos tästä kuuluu Lasten lintukirjalle. Koska sekoitan kuovin ja kuikan enkä tunne edes yleisimpiä lintujamme, tämä uutukainen kirja oli kuin vastaus toiveeseen, jota en ollut tajunnut toivoa. Alun perin tästä innostuivat kuitenkin lapset (8 ja 4v.), jotka kiinnostuvat kaikesta soivasta ja paineltavasta.

Kirjassa esitellään kahdeksan erilaista suomalaista luontotyyppiä, ja joka aukeamalla on esitelty noin kymmenen lintua, joista on kerrottu muutamalla lauseella olennaisin. Lisäksi, mikä ihana lisä, yhteensä 30 linnusta on mukana ääninäyte. 

Mukana ovat kaikki tyypillisimmät suomalaiset lintujen elinalueet ja niiden linnut: pihapiirien, peltojen, rantojen, saariston, kosteikkojen, havumetsien, lehtimetsien, soiden ja tunturien linnut.

Tietokirjailija ja lintututkija Pertti Koskimiehen kuvat ovat upeita. Tekstiä on niukasti ja se on tietokirjamaista. Linnuista kerrotaan mm. niiden talvimuutosta, pesästä, ruokavaliosta, ominaisuuksista, mutta ulkonäköön ei esimerkiksi ole keskitytty juurikaan, mikä on minusta hyvä. Kuvista on helppo nähdä, kenen ääni löytyy kuunneltavaksi, vaikka välillä oikea lintu onkin hankala löytää 30 pikkukuvan joukosta.

Tämä kirja innostaa bongaamaan lintuja lähiympäristöstä. Oikeastaan ainoa mitä jää kirjasta toivomaan on lisää ääninäytteitä! Miltä kuulostaa esimerkiksi havumetsän metsäkirvinen tai kuukkeli, tai rantojen telkkä? Pitäisikö kaivaa netistä lisää ääninäytteitä? Onko tässä nyt uusi innostus viriämässä…

Kirja sopii paksujen pahvikansien vuoksi ihan pienillekin, jo 1-2-vuotiaille. Meillä se kiinnostaa koko perhettä: 8-vuotias tavailee lintujen nimiä ja etsii linnun ääntä, 4-vuotias kuuntelee ääniä. Mies tutkii lintuja ja niiden ulkonäköä heränneellä mielenkiinnolla, ja itse painelen etenkin omia suosikkejani - kaupunkikotimme pihalla laulavaa mustarastasta, lapsuuteni pelloilla laulavaa kuovia, iltanuotioilla järven rannalla kuuntelemaani kuikkaa, sekä Helsingin ja meren symbolia, lokkia, joka on minulle kotiääni.

- On itse asiassa aika yllättävää, millainen voima äänillä onkaan muistojen ja tunnelmien luojana ja kannattelijana!

Lasten lintukirjaa on esitelty myös Kaunis päivä -blogissa.

Ihanaa kevättä ja alkavaa kesää kaikille!

Pertti Koskimies: Laulava kirja. Lasten lintukirja.

Kustannus: Kids.fi 2014

Mistä: Kustantajalta

Tähtiä: 4,5 / 5

Eppu Nuotio: Papupiilokas

Eppu Nuotio: Papupiilokas. Ötökkäriimejä.
Kuvitus: Linda Bondestam
Kustannus: Otava 2012

Millainen häärijä on möljäkeiju? Mitä puuhaa tupajäärä? Mikä ihmeen mauriainen, kevätsonkiainen, jauhopukki, kaalivaaksiainen?
Entäs mitäs tehdään siiralle, joka ihmeesti pimeässä vahtaa?

No, tietenkin:

Seuratkaa tuota siiraa!
Se ikkunoita tiiraa.
Jotain varmaan urkkii
kun tuolla lailla kurkkii.
Salapoliisin työ on täynnä kaikenmoisia vaaroja.
On rosvoja ja pyssyjä ja kaahailevia kaaroja.

Mitä omalaatuisempia ötökäitä ja niiden puuhia kuvataan Eppu Nuotion hassunhauskassa riimittelykirjassa Papupiilokas. En aluksi osannut ajatellakaan, että kaikki kirjan ötökät oikeasti olisivat olemassa, kunnes tajusin Kirjavinkki -sivustoa lukiessani että näin tosiaan on! Ötököiden tieteelliset nimet löytyvät takakannesta, ja kaikille eläimille tosiaan löytyy esikuva oikeasta elämästä. Tämä lisäsi kirjan mielenkiintoa vielä entisestään - mikä hauska tapa esitellä oikeita, mielkuvituksen värittämiä pikkuötököitä lapsille! Kirjasta nauttivat meillä sekä 3- että 6-vuotiaat lapset.

36 esiteltävää ötökkää ovat saaneet Linda Bondestamilta persoonallisen ulkoasunsa. Huomattavasti miellyttävämmän kuin luonnossa! Bondestamin kuvitus on värittänyt useita blogissani arvioimiani kirjoja: Diktaattoria, Aimoa ja Untoa, Retkuliinoja sekä Mainio Herra Iloista. Hänen hahmoissaan on hassua ilmeikkyyttä, äreyttä, itsetyytyväisyyttä tai mitä milloinkin, kunkin ötökän ominaisluonteeseen passaavaa. Eppu Nuotio on riimitellyt ötököille elämäntehtävät ja luonteet, mielikuvituksellisia tai vähän todenmukaisempia. Hauskoja! Kuten Riisihäröllä: 

Anteeksi tämä häröily!
Suhteen lievä säröily.
Olen melkoisessa riisissä.
Niin kuin siinä biisissä!

Koko perhettä ilahduttava kirja on Arvid Lydecken -palkintoehdokkaana, jonka valinta julkistetaan tänään. Arvid Lydecken -palkinto myönnetään vuosittain korkeatasoisesta lastenkirjasta. 60-luvulta alkaen jaetun palkinnon jakaa Suomen Nuorisokirjailijat ry ja sitä tukee Kopiosto. Viime vuonna palkinto myönnettiin Sanna Iston ilahduttavalle Tinka ja Taika -romaanille, jonka olen arvioinut blogissa huhtikuussa.

Päivitys: Arvid Lydecken -palkinnon 2012 nappasi Kirsti Ellilä kirjallaan Majavakevät (Karisto) jonka olen esitellyt blogissa aiemmin. Kirja kertoo ajankohtaisesti rasismista ja erilaisuudesta ja kysymyksestä, kenellä on oikeus olla täällä. Myös adoptio, itsensä etsiminen ja murrosiän haasteet ylipäänsä ovat vahvasti läsnä. 
Topelius-palkinnon parhaasta nuortenromaanista 2012 puolestaan sai Salla Simukka teosparillaan Jäljellä ja Toisaalla (Tammi). Lämmin onnitteluni kirjailijoille! 

Papupiilokasta on katsastettu mm. Lastenkirjahyllyssä ja Kahden vaiheilla -blogissa.

Ötökköjahtiin siis!

Barbara Taylor: Eläinten pesät

Barbara Taylor: Eläinten pesät (orig. Animal House 2009)
Kustantaja: Karisto 2012
Suomennos: Elina Lustig
23 s.

Haluaisitko kurkistaa sisälle mehiläispesään? Tai tietää miten majavat rakentavat pesänsä ja miten ne elävät? Entä millaisissa kerrostalokoloissa asustavat surikaatit eli nelisormimangustit? Barbara Taylorin Eläinten pesät näyttää tämän ja vieläpä kolmiuloitteisin kuvin! Erilaisten eläinten pesänrakennustaitoja ja lähikuvia ihmettelee ilokseen niin yksin kuin lapsenkin kanssa.

Vyötiäiset kaivavat luolansa yleensä hiekkaiseen maaperään, koska hiekkaan on helppo kaivaa. Kaivaminen on niiden mielestä myös hauskaa, joten yhdellä vyötiäisellä voi olla jopa 15 luolaa ja jokainen niistä viisi metriä syvä.

Vaikka osa eläimistä ei Suomessa asusta, on mukaan mahtunut paljon meille tuttujakin eläimiä kaneista saukkoihin ja kekomuurahaisista haarapääskyihin. Lisäksi mukana on eksoottisia eläimiä kuten mustekaloja, alligaattoreita ja kolibreja. Kirja tuo mieleen iki-ihanan Elävä luonto -tv-sarjan, mutta itse tutkailen asioita mielummin näin, kirjasta omaan hitaaseen tahtiini.

Kirjasta oppii mm., miten simpanssit rakentavat joka yöksi uuden, maljan muotoisen pesän puun latvaan, ja miten kaneilla on maan alla käytävien ja kammioiden sokkelikko, josta ne nousevat yöllä syömään ruohoa ja muita kasveja. Suosikkejani ovat sivut, joissa paneudutaan koko aukeaman verran yhden eläimen elämään, ravintoon ja vihollisiin. Näiden lisäksi kirjassa on paljon lyhyitä tietoiskuja muiden eläinten pesimistavoista.

Kirja saa kaipaamaan hyllyyn muitakin ja paksumpia luontokirjoja. En muistanutkaan miten kiinnostavaa on tutkailla ja katsella, miten erilaiset eläimet elävät ja asuvat. Kuusivuotias kuunteli ja katseli mielissään kirjaa, ja kaksivuotiaskin jaksoi tutkailla kuvia sylissä. Jos joku tietää hyvän koko perheen luontokirjan, vinkatkaa ihmeessä! Tämä 23 sivuinen Eläinten pesät on mainio pienemmällekin lapselle lyhyiden tekstipätkiensä ja monipuolisten ja havainnollisten kuviensa ansiosta, ja tutkiihan aikuinenkin toki mielellään kolmiuloitteista ponnahduskuvaa majavaperheen puuhailusta. Tiiviin, tietokirjamaisen tekstinsä vuoksi kirja sopinee noin viisivuotiaasta ylöspäin alakoululaiselle asti, erityisen hyvin vaikkapa päiväkotien/koulujen luontohetkiin.

Tätä ajatonta kirjaa tullaan lukemaan meillä varmasti paljon! Omia suosikkejani ovat mm. alakuvassa näkyvät kutojalinnut, joiden naaraat valitsevat koiraan tämän pesänrakennustaitojen perusteella. Taidokkaat, pallomaiset pesät roikkuvat puussa suurina yhdyskuntina, kuin näyttävänä lintujen omakotitaloalueena, ja niihin pujahdetaan sisään pohjassa olevan aukon kautta. Ja heh, yhdennäköisyydestä huolimatta meillä ei sentään roiku katossa kutojalinnun pesä, vaan Afrikasta hankittu lamppu.

Mainion eläinkirjan ovat lukeneet myös Karoliina Kirjavasta Kammarista ja Leena Lumi.

Tähtiä 4 / 5

Muokattu 27.4.2012