Ali Mitgutsch: Kotikaupungissa ja Hier in den Bergen

Ali Mitgutsch: Kotikaupungissa (alkuper. Rundherum in meiner Stadt, 1968)
Kustantaja: Otava 1976
14 s.

Ali Mitgutsch: Hier in den Bergen
Kustantaja: Ravensburger Buchverlag 1994 (1. painos 1979)
14 s.

Jo Ali Mitgutschin kirjojen kansi saa hymyilemään, niin aikuisen kuin lapsenkin.
- Äiti kato, toi on musta hauska (mies onkii peltipurkin). Ja toi (hiihtohissi täynnä ihmisiä). Naurua. Miks tolla lehmällä on noin iso koriste? (kuva syksyltä, kun lehmät viedään vuorilta alas laaksoon erityisessä juhlakulkueessa) (5-vuotias)
- ISO kuolma-auto. Tlaktolia! Oh-ho. (2-vuotias)

Ali Mitgutsch on saksalainen lastenkirjailija, klassikko, joka on tunnettu parhaiten juuri näistä Wimmelbuch-kirjoistaan, tekstittömistä, pieniä yksityiskohtia vilisevistä kirjoistaan, jotka ovat kooltaan suurempia kuin A4 ja joiden aukeamat muodostavat kuvamaailmoja, jotka pursuilevat ihmisiä, autoja ja eläimiä erilaisissa tilanteissa. Mitgutsch on julkaissut erilaisia kuvakirjoja kolmisenkymmentä sekä koulukirjoja nelisenkymmentä, ja hän on saanut Deutscher Jugendbuchpreisin ensimmäisestä Wimmelbuchistaan Kotikaupungissa vuonna 1969. En tiedä, miten monta kirjoista on julkaistu Suomessa, ainakin kolme: Kotikaupungissa, Meillä maalla ja Mennään merelle (kaikki Otava 1976).

Toinen kirjoista on kotoisin mieheni lapsuudenkodista, toisen, vuoristosta kertovan Hier in den Bergen ostimme Itävallasta, jossa kirjoja suorastaan vilisi yhtä paljon kuin Mitgutschin kirjoissa hahmoja. Pääkaupunkiseudun kirjastot näyttävät olevan jo tyhjiä lähes neljäkymmentä vuotta sitten ilmestyneistä Mitgutschin kirjoista, mutta ainakin Amazonissa näitä on runsaasti saatavilla. Kielestähän ei ole väliä, kun kirjat ovat täysin tekstittömiä satunnaisia kylttejä tms. lukuunottamatta!

Mikä Ali Mitgutschin kirjoissa viehättää? Kuvissa ja väreissä on 70-luvun leppoisuutta ja maanläheisiä värejä. Itse pidän kovasti kuvien rauhallisuudesta. Niitä ei ole tupattu täyteen kaikkea mahdollista, vaan ne ovat vielä kaikin tavoin realistisia, niin kuin voisi kuvitella näkymän olevan rakennustyömaalla tai puistossa. Lapselle riittää PALJON selitettävää ja tarinointia. Katsetta ei ohjata mihinkään, vaan se saa rauhassa vaeltaa. Joka kuvassa on runsaasti sattumuksia - paljon törmäyksiä, tavaroita lentelee, ihmisille tulee riitaa, joku horjahtaa veneestä veteen ja toinen nauraa makeasti. Onpa Mitgutschiä luonnehdittu lasten burleskimestariksikin!

Kuvissa on myös mielenkiintoinen sukupuolijako. Mies kantaa painavaa rinkkaa naisen perässä, naisellisenmuotoinen nainen sipsuttaa korkokengissä edellä rinnettä ylös ilman kantamuksia. Tai mies vaihtaa auton rengasta, ja nainen seisoo äkäisenä vieressä. Itse asiassa äkäisen näköisiä naisihmisiä, usein äitejä, on yllättävänkin paljon... 80-luvulla Mitgutschiä kritisoitiinkin kovasti naisten ja miesten eriarvoistamisesta. Tässä vaiheessa alan vähän epäillä - kuinka hyvän naismallin kirjat oikein antavat viisivuotiaalle tyttärelleni? Mutta olkoon!

Mitgutschin keski-eurooppalaisuus, tarkemmin sanottuna baijerilaisuus näkyy kirjoista viehättävän selvästi! Uimassa käydään maauimalan tapaisessa paikassa, ja vuorikirjaan on saatu mahtumaan koko alppialueen stereotyyppiset hahmot: virtaviivaisten kiipeilijöiden joukossa näkyy raikkaasta ilmasta nautiskelevia nahkahousuisia setiä, perheet viihtyvät Gasthausin terassilla, onpa kuviin piirretty jokatalviset lumivyöryjen uhritkin.

Mitgutschin hupaisasti universaaleja sattumuksia kuvaavat kirjat ovat kiinnostavia klassikoita, joihin kannattaa suhtautua lempeällä huvittuneisuudella aikansa, 60- ja 70-luvun lapsina. Ne sopivat monipuolisuutensa vuoksi yhtä hyvin niin pojille kuin tytöillekin, eikä ikärajaakaan ole. Kuten voitte nimittäin kuvitella, villitsee allaoleva kuva jo kaksivuotiaan pojan kerrassaan tehokkaasti. Meidän perheessämme kirjat ovat kovin pidettyjä, niin lasten kuin aikuistenkin osalta! Näiden lisäksi meillä on vain muutamia täysin tekstittömiä kirjoja. Mitä muut pidätte tekstittömistä kuvakirjoista? Mikä on suosikkinne?

Pari vuotta sitten Zeit-lehdessä julkaistussa haastattelussa tuolloin 75-vuotta täyttävä Mitgutsch totesi muuten vapasti käännettynä unelmistaan seuraavasti:

"Jo nuorena miehenä olin vähintään kolme kuukautta vuodesta matkoilla. Vihdoinkin saatoin toteuttaa lapsuuden haaveeni Välimerestä tai Norjan vuonoista. Elämäni juuret ovat lapsuuteni unelmissa. Unelmani ovat johdattaneet minua hyvin. Yhä edelleen ne kannattelevat minua."

Kannattelevia unelmia kaikille lukijoille! Joillakin ne vievät klassikkolastenkirjailijaksi, toisilla toisiin juttuihin, mutta ilman niitä ei voi olla!