Tove Jansson & Per-Olov Jansson: Outo vieras muumitalossa

Tove Jansson & Per-Olov Jansson: Outo vieras muumitalossa
Suomentanut Panu Pekkanen
Valokuvakuvitus Per-Olov Jansson
WSOY 2010
43 s.

Tämä ihastuttava kirja muutti viikonloppuna kirjahyllyymme täydentämään muumikirjan mentävää aukkoa. Ihanaa!

Ensin tunnustus: Tätä oli ihanaa lukea lämpöinen lapsi kainalossa tarhan jälkeen sohvalla, mutta kokonaan toisenlaiseen valoon kirja nousi illalla myöhään, vilttiin kääriytyneenä, kaakaomuki kädessä, lasten huoneen sinisellä sohvalla, vain himmeän lukulampun valaistessa huoneen ja ainoina ääninä lasten syvä hengitys, syystuuli sekä sateen ropina ikkunaan.


Eräänä yönä syksyn liepeillä oli täysikuu. Laakso oli äänetön, eikä tuulenhenkäyskään saanut merta väreilemään. Kaikki jotka asuivat tai yöpyivät muumiperheen talossa olivat sitä mieltä että oli sopiva aika mennä nukkumaan, mutta yksikään heistä ei sammuttanut lamppua. Heillä oli näet vahva tunne, että tämä yö oli epätavallinen. Aivan ehdottomasti ilmassa oli jotain salaperäistä. 

Kirjan kuvitus on valokuvia muumitalosta, jonka ovat rakentaneet Tuulikki Pietilä ja Pentti Eistola Tove Janssonin avustuksella. He tekivät kolmisin myös kaikki huonekalut. "Tähän kaikkeen kului paljon aikaa ja se oli valtavan hauskaa." Kirja on Tove Janssonin viimeinen muumikirja (1980). Sinisävyinen kirja on kuin tehty iltasatuihin peiton alla, syysiltoihin ja maagisiin hetkiin.   

Pikku Myy on kääriytynyt huopaan askarteluvajassa ja yrittää saada unen päästä kiinni, kun hän havahtuu jyrsimiseen. Rottia! Vai onko sittenkään? Joku myllästää talossa ja rymsteeraa huoneita, mutta kuka se on? 

Pikku Myy jatkoi matkaansa talon läpi yhä ylemmäksi, eikä hänellä ollut pitkiin aikoihin näin hauskaa. Portaat ja seinät natisivat ja narahtelivat, joka taholla näkymättömät ovet avautuivat ja sulkeutuivat jälleen hiljaa, talo päästi huokauksen ja pidätti henkeään.

Tuolla istuu Ruttuvaari jaarittelemassa tähtitieteilijän kanssa, uunin päällä ärisee esi-isä, parvekkeella poukkoilevat Nyyti ja Tuittu, ullakolla ollaan uppouduttu satujen maailmaan, suursiivouksen tehnyt Miska on paennut majakkatorniin kirkumaan... Talohan on ihan täynnä vieraita! ... Lopulta salaisuus paljastuu. Ja oikeastaan, loppujen lopuksi, melkein kaikilla on salaisuuksia, joita EI haluta paljastaa muille. 

Auringonnousu oli tavattoman kaunis. Mereltä puhalsi leuto tuuli. Kun Tuu-tikki soitti. kaikki lakkasivat selittämästä ja pyytelemästä anteeksi ja yleensäkin touhottamasta, ja kaikista tuntui että eihän tässä sen enempää selvittämistä ollutkaan. Aurinko nousi yhä korkeammalle ja lämmitti yhä enemmän. Päivästä oli tulossa kerrassaan upea. 

Lapsena muumit eivät oikeastaan kuuluneet lukemistooni muutamaa poikkeusta lukuunottamatta, joten muumien maailma jäi minulle hieman hämmästyttäväksi. Ehkä sitäkin nautinnollisempaa, ihmetteleväisempää ja ihailuntäyteisempää on sitten ollut tutustua heihin nyt.Viisivuotias tyttäreni kuuntelee mielihyvin melkein mitä vain, ja niinpä olemmekin lukeneet jo melkein kaikki muumiromaanit lukuunottamatta Muumipapan muistelmia ja Muumilaakson marraskuuta. Niissä on niin vangitseva ja mukanavieväinen tunnelma, että niitä taitaa olla ihana kuunnella! Suurimman vaikutuksen minuun on tehnyt Muumipappa ja meri, jonka luimme kaukana kaukana kotoa, matkalla melkein yhtä oudossa ympäristössä kuin muumiperhe. (Onneksi silti aivan erilaisessa. Vaikka olen saaristofani, Majakkasaari ei olisi missään nimessä unelmapaikkani elää.) Ja muistan varmasti ikuisesti sen ihanan raukean iltapäivän, kun luimme silloin nelivuotiaan tyttäreni kanssa yhteen putkeen koko Muumit ja suuren tuhotulvan. Siihen meni varmasti kolme tuntia. Ei voisi olla parempaa!

Niin, ja sitten rakastin kirjan sisustusta! Nuo vanhat tavarat, tapetit, narisevat lautalattiat, sängyt, kakluunit, puuhella kupariastioineen ja kahvimyllyineen... Me olemme asuneet ennen vähän samanlaisessa talovanhuksessa, ja vaikka nyt on hyvä, on vanhassa talossa aivan ainutlaatuista taikaa! Samanlainen ihana muumitalo on rakennettu Tukholmaan Astrid Lindgrenin maailmaan Junibackeniin, missä on esillä myös Muumien talo. Olisin voinut jäädä taloon asumaan saman tien!

Tätä kirjaa voikin suositella paitsi Muumien, niin myös vanhojen talojen, nukkekotien, syysiltojen, salaperäisten tarinoiden ja sen sellaisen ystäville! 

***½