tiistai 22. toukokuuta 2012

Benjamin Chaud: Hei hei, Luppis

Benjamin Chaud: Hei hei, Luppis (orig. Adieu Chaussette)
Suomennos: Mikael Ahlström
Kustantaja: WSOY 2011
40 s.

Minun pehmopupuni nimi on Luppis. ... Täytyy sanoa, että leikkikaverina se on aika surkea. Surkea jalkapallossa ja surkea tappelemaan, eikä se oikein ikinä ole ymmärtänyt, mitä eroa on cowboylla ja intiaanilla. Nyt vain on niin, että minä en voi enää pitää pupua parhaana kaverinani. En ole enää mikään vauva.
Olen siis päättänyt hankkiutua siitä eroon. 
Näin virkistävästi ja päättäväisesti alkaa Benjamin Chaudin Hei hei, Luppis. Ihastuin ensi vilkaisulta kirjan ideaan - poika haluaa päästä eroon pehmolelustaan, koska hän tarvitsee oikeitakin kavereita, ja yrittää hylätä paksun, leppoisan pehmopupunsa metsään. No, eihän se ihan niin helppoa ole, kuten tietää jokainen, joka on joskus rakastanut pehmolelua oikein kovasti.



Kuvittelin mielessäni, miten 2,5-vuotias poikani, joka raahaa pehmoleluaan joka paikkaan, eläytyisi tarinaan. Mutta eihän sekään ihan niin mennyt. Tarina meni yli käsityskyvyn. Kirja sopineekin paremmin 4-5-vuotiaille, sillä metsä on kuvattu välillä melko uhkaavana ja pojan tunteita kuvataan vahvasti. Ne ailahtelevat kyllästymisestä huoleen ja hätääntymisestä pelkoon.

Ajatushan on vinkeä - sitoa pehmopupu puuhun ja juosta pois. Hylkäämisen hetki jätetään lyhyeksi, vajaan sivun mittaiseksi, ennen kuin katumus valtaa mielen, mutta yhtä kaikki lukijan mielessä herätellään kysymystä siitä, saako niin tehdä? Pehmopupua voi verrata niin eläimiin - siltähän se näyttää nököttäessään avuttomana, puuhun kiinni sidottuna  - kuin uskolliseen ystäväänkin. Tietenkään kumpaakaan ei saa sitoa puuhun ja hylätä yksin, ja tästä saakin hedelmällistä juteltavaa. Mutta silti - Luppis on kuitenkin vain pehmolelu. Ja pojan ajatus on kaunis: kanit tykkäävät elellä villinä luonnossa, siellä niillä on parempi. Oikeastaan asian kaksijakoisuus tekee kirjasta kovin mielenkiintoisen.




Vaikka kokonaisuus on moni tavoin hyvä, jokin siinä vähän häiritsee. En saa kuitenkaan kiinni, mikä. Onko aihetta lähestytty liian sarkastisesti ja aikuisen silmin? Vai häiritseekö minua sittenkin itse tarina? Joka tapauksessa pidän lopusta - se on onnellinen ja onneksi myös aavistuksen yllättävä. Ja hiukan epäselvä, sillä leikki ja todellisuus kietoutuvat jännästi yhteen.

Chaudin kuvitus on veikeää, melko humoristista, ja Luppiksen korvat viuhtovat milloin mihinkin suuntaan. Mikael Ahlströmin suomennos pelastaa kirjan monin paikoin:

Sanon sille, että alahan laputtaa, Luppis, olet vapaa, mutta se ei liikahdakaan. Se katselee minua pikkuruisilla prinsessansilmillään ja yrittää saada minut heltymään. Sen tempun se tekee joka kerta, kun se haluaa, että minä hoivaan sitä. 
Kirjan koko on muuten haastava. Korkeutta piisaa sen verran, ettei se tahdo mahtua hyllyyn.

Tähtiä 2 / 5

Syksyllä 2011 ilmestynyttä Hei hei, Luppista on pohdiskeltu ainakin blogeissa Hyllyjen uumenista nuorille ja naperoille ja Lastenkirjahylly.

5 kommenttia:

  1. Hei Viivi, blogissani olisi sinulle haaste!

    PS. Aiheeseen liittymättä kerron nyt samalla, että luimme äskettäin suosituksestasi Bibi muuttaa Suomeen tyttären kanssa ja pidettiin molemmat! Piti vain lukea muutamassa osassa, oli sen verran pitkä tuolle 5-vuotiaalle. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei karoliina,

      kiva, kiitos! Käyn kurkkaamassa hasteeen! Vierailin eilen blogissasi mutta onnistuin näemmä olemaan huomaamatta sitä.

      Ja tosi kiva että luitte Bibi muuttaa Suomeen!! Eikö olekin vinkeä tyyppi se Bibi? Jotenkin niin reipas ja ronski.

      Poista
    2. En aluksi haastanut muita, kun elin sellaisessa illusiossa, että "kaikki" olivat jo ko. haasteeseen vastanneet. Sitten aloin tutkia asiaa tarkemmin ja totesin, että seuraamistani blogeista löytyi varmasti 20, jotka eivät olleet osallistuneet ja joita en ollut huomannut haastetun. :)

      Bibi oli kyllä mahtava. Afrikkalainen Peppi. :)

      Poista
  2. Löysin juuri blogisi ja ihastuin. Ihanaa kun lastenkirjabloggareitakin löytyy!
    Tämä kirja tuntuu juuri sopivalta meidän tytöille (5 ja 3,5). Kuvitus on jännittävä ja samalla aika vekkuli!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa Elma Ilona,
      kiitos! Kävin myös kurkkaamassa sinun veikeän ja iloisen blogisi. Itselläni aikuisten kirjojen lukeminen on nyt jäänyt pitkälti sivuun, joten bongailen vain kiinnostavia arvioita sitten tulevaa varten. Kiva kun Luppis kiinnosti! Aurinkoista kesän jatkoa :)

      Poista

Mukavaa jos kommentoit, iloitsen kaikista viesteistä!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...