lauantai 11. huhtikuuta 2015

Tummaihoisia päähenkilöitä ei löydy kuvakirjoista

Vain viidesosassa Ruotsissa tehdyistä lastenkirjoista esiintyy tummaihoinen lapsi kuvituksessa. Silloinkin hänen roolinsa on olla usein statistina, seistä taustalla, puhua vähän.

Päähenkilöinä tummaihoisia on vielä paljon vähemmän: vain 15:ssa kirjassa tummaihoinen henkilö oli nostettu hyvin keskeiseen rooliin. Se tarkoittaa viittä prosenttia tarkastelluista kirjoista.

Luvut käyvät ilmi Ruotsin lastenkirjainstituutin selvityksestä, jossa tarkasteltiin 298 ruotsalaista viime vuonna ilmestynyttä kuvakirjaa.

Tarkastelun ulkopuolelle jäi käännöskirjallisuus, mutta pikainen vilkaisu näytti kertovan, että tilanne on sillä saralla huonompi.

Jos Ruotsissa näin, mikä mahtaa olla tulos kotimaassa? Seuraan suhteellisen aktiivisesti uusia ilmestyviä kirjoja, mutta kaikissa uutuuksissa en ole kartalla. Siksi joku saattaa jäädä huomioimatta.

Silti tulos on järkyttävä: vaikka kuinka kaivan muistia ja kirjahyllyjä, ei mieleeni tule yhtään kotimaista hiljattain ilmestynyttä kuvakirjaa, jossa päähenkilönä olisi tummaihoinen lapsi.

Ei yhtään.

Sen rinnalla Ruotsin 15:n kirjan tummaihoinen päähenkilö alkaa vaikuttaa varsin kunnioitettavalta määrältä.


Poikkeuksia ovat Tittamari Marttisen 12 päivää maailmalla (Lasten Keskus 2014), jossa käydään tutustumassa eri paikkoihin maailmassa paikallisen lapsen silmin. Lapsissa on myös tummaihoisia. Kirja on hyvä ja tervetullut, mutta sen asetelma eri kuin tässä haen: Kirjoja, joissa näkee, miten maailma tulee Suomeen, eikä ole vain joku juttu tuolla jossain

Onneksi muistan tämän: Saara Viljamaan 8-vuotiaana kirjoittama tarina Koira ja kirahvi (N-Y-T NYT Oy 2013) joka sijoittuu päiväkotiin. Siinä ketään ei varsinaisesti nosteta päähenkilöksi, vaan lapset leikkivät ryhmänä, ja keskeisessä roolissa on tummaihoinen poika.

Nyt tarkkana: kirjan on kirjoittanut lapsi. Asioista jotka ovat lapselle tuttuja. Tummaihoinen poika kertoo päiväkodissa tarinaa/leikkiä, johon muut lapset osallistuvat. Tummaihoinen poika on yksi lapsista, ei sen kummempaa. Päähenkilö siinä missä muutkin.

Kirjan kuvituksen on tehnyt Mirkka Syrjälä kertomuksen pohjalta. Onko päähenkilön tummaihoisuus lopulta kenen valinta, sitä en tiedä.


Raportti Ruotsista ja oma muistin kaivelu saa kysymään: Ollaanko me aikuiset kirjojen pääasiallisina tekijöinä ihan täysin pihalla? Onko tummaihoinen päähenkilö vielä todella niin vieras asia meille ettei tule mieleen laittaa rooliin tummaihoista lasta?

Ja kyllä, tulos myös kouristaa rintalastan alla. Ei varmasti vain minua, vaan monia muitakin monikulttuuristen lasten vanhempia. En voi olla miettimättä, miltä se todella mahtaa tuntua, kun omaa ihonväriä ei näy missään? Kun lähes kaikki ympärillä ovat vaaleaihoisia, ja sen lisäksi vielä kaikki muu ympärillämme: lehtien, kirjojen, tv:n ja syntymäpäiväkorttien henkilöt, pienen pojan ihailemat palomiehet ja poliisit, ja vieläpä heidän jakamiensa ilmaiskorttien hymyilevät hahmotkin.

Olen ollut maailman kolkissa, jossa valkoihoisuus on ollut harvinaista, ja olen herättänyt huomiota mihin menenkin. Se on tuntunut karulta, pahalta, kiukuttavalta, ärsyttävältä. Väsyneenä hetkenä tuijottavia ihmisiä on tehnyt mieli pitää pilkkanaan, mutta sitten on ajatellut, etteivät he vain satu olemaan järjen jättiläisiä. Ja EI, kaikki me tiedämme ettei se niin ole. Erilaisuus pistää silmään, se on jokin luontainen reaktio, silmä tarttuu poikkeavaan ennen kuin ehtii reagoida ja olla katsomatta.

On ollut huojentavaa saada paeta tätä matkoilla edes kirjallisuudessa. En ole tajunnut olevani onnekas.


PS.
Sanna Pellicionin Onni-poika saa uuden ystävän päähenkilö Onnilla on tärkeä tummaihoinen ystävä.
Leena Virtasen Xing-sarjassa on kiinalaistaustainen päähenkilö, Maire Soiluvan Viivi tykkää koulusta samoin.

Kerrothan, mitä muita kuvakirjoja tiedät, joissa on merkittävässä roolissa tummaihoisia lapsia.


Lähde: Bokprovning på Svenska barnboksinstitutet: En dokumentation Årgång 2014:
12 mars–28 maj 2015



Muokattu 12.4.2015

12 kommenttia:

  1. Ikävä tosiaan, että lastenkirjatkin esittävät tietyn rodun "normaalina". Eipä tullut yhtään poikkeusta nyt mieleen kuvakirjojen saralta.

    VastaaPoista
  2. Huh, olet muuten ihan oikeassa. Ja esimerkiksi kirjassa "Karoliina eskarissa" on kiinalainen tyttö Lin, joka toistaa mielestäni meidän suomalaisten stereotypista kuvaa kiinalaisista; älykkö, yli-innokas opiskelemaan ja työteliäs... Hahmosta oli vaikea tykätä, kun hän oli sellainen viisastelija ja vähän ilonpilaajakin. :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Simo ja Kia, harmi ettei teillekään tullut yhtään mieleen. Olisi ollut ilahduttavaa, jos olisitte kiskaisseet hihasta jonkun merkittävän kirjan :) Mutta niin, eikö ole jännä miten hitaasti asiat muuttuvat, ja millaisissa asioissa piilevät oletukset sitten näkyvät? Ehkä se on vasta tulossa - nyt kirjoja tekevät olemme kasvaneet vielä kovin valkoisessa Suomessa, ja vaikka meillä on yhä kovin valkoinen maa, ainakin pk-seudulla väriä on jo vähän joka paikassa.

      Kia, mielenkiintoinen pointti miten tuo kiinalainen (vai kiinasta adoptoitu?) tyttö toistaa streotypioita. Niillä leikittely olisi ihan parasta. Harmi että juuri Linistä oli kantaväestöstä poikkeavana tehty juuri se vähän ärsyttävä tyyppi!

      Jäin miettimään Simon "normaalius"-käsitettä, se oli hyvin puettu sanoiksi - onko se tosiaan se viesti joka lapsille kirjoista tulee? Huh.

      Poista
  3. Kuvakirjoista tulee ekana mieleen Niki Dalyn Jamela-käännöskirjat, joista "Jamelan leninkiä" lainasin kuopukselleni kirjastosta moneen otteeseen muutama vuosi sitten. Mutta ne ovat jo 2000-luvun alusta olevia kirjoja, tosiaan käännöskirjoja eivätkä tapahdu Suomessa vaan jossakin Afrikassa, olisiko ollut Etelä-Afrikassa.

    Eipä sitten äkkiä tulekaan muita mieleen. :-(

    Tuossa samaisessa Karoliina-sarjassa on muuten myös kirja nimeltä Karoliina ja nokkela Neema, jossa luokan uudella tytöllä Neemalla on tansanialaiset juuret. - Itse en ole ajatellut Liniä niinkään kiinalaisen stereotyypiksi vaan enemmän minusta kyse on Linin ja Karoliinan ystävyyden monimutkaisuudesta. En ole lukenut tuota Karoliina eskarissa -kirjaa, mutta parin muun sarjan kirjan perusteella tytöt ovat parhaat ystävät mutta ystävyyssuhteisiin liittyy ajoittain saippuaoopperamaisia piirteitä. Ihan realistisia, noin oman tokaluokkalaisen tyttären kertoman perusteella. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Flora, kiitos kommentista! Jamela-kirjat ovat tosi kivoja, kuvaavat hyvin afrikkalaista elämänmenoa muutenkin.

      Minullekin tuli mieleen Neema Karoliina-sarjasta. Tuossa kirjassahan Neema on nimenomaan suosituin tyttö, josta kaikki pitävät ja jonka kanssa kaikki haluavat olla kavereita, ja Neema itse on sosiaalisesti taitava ja joustava. Hänen kulttuurinsa on mukana kirjassa myös (vähän), ja se on juuri sellainen asetelma, joita kaipaan lisää: täällä kasvanut lapsi, joka arvostaa omia juuriaan mutta joka on kuitenkin integroitunut täysin tänne. Tuula Kallioniemi painotti kirjaa koskevan esittelyni kommentissa, että Neema on täysin suomalainen tyttö, jonka vanhemmat ovat tulleet muualta. Hieno juttu!

      Poista
    2. Kiva lukea, että Karoliinoista löytyy toisenlaisiakin ulkomaalaistaustaisia hahmoja. Ilmeisesti Lin on hahmo, joka kehittyy sarjan mukana - hyvä niin! :)

      Poista
  4. Miten rajataan kuvakirja?
    Jos tekstipitoisemmat lastenkirjat käyvät, niin minulle tuli mieleen Niina Hakalahden Tuukka-Omar -kirjat. Niissä päähenkilön isä on maahanmuuttaja, ja ilahduin kovasti asian vaivattomasta ja alleviivaamattomasta kuvauksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka. Kuvakirjalle ei ole yhtä tarkkaa määritelmää. Yleisin taitaa olla, että kuvalla ja tekstillä on suunnilleen yhtä iso rooli tarinan rakentamisessa, tai sitten kuvalla on tekstiä suurempi rooli. Tämän olen kuullut yleisimmin. Muita määritelmiä ovat, että joko joka sivulla tai sitten aukeamalla on vähintään yksi kuva. Tai sitten kuva ja teksti käyvät vuoropuhelua keskenään. (Nappasin määritelmät Eveliina Kontion gradusta Monikulttuurisuus lasten kuvakirjoissa (2007).)

      Joka tapauksessa, kiitos kovasti uudesta vinkistä! Niina Hakalahden kirjat eivät olekaan tulleet vastaan. Googletin vähän aiheesta, ja sain tietää, että päähenkilön isä on Syyriasta, ja että viime kesänä kirjailija sai kirjastaan lapsiraadin valitseman LukuVarkaus-palkinnon. Mahtavaa!

      Iloista kevättä!

      Poista
    2. Jeps, entisenä varkautelaisena seuraan uteliaisuudella tuota LukuVarkaus-palkitsemista, olin toissavuonna jopa paikalla palkinnonjaossa. Sieltä kirjan nimi tarttuikin mukaan, ja sitten myöhemmin kirjastosta laukkuun. Vähän tulee lastenkirjallisuutta itse luettua, mutta tämä ilahdutti.

      Poista
  5. Tällaisenkin vinkin sain, jossa päähenkilöllä tummaihoinen kaveri. Kuuluu helppolukuisiin kirjoihin, sopivat esim. ekaluokkalaiselle. Eli Länkkäri-Lasset! ;)
    http://www.kustannusmakela.fi/app/product/list/-/id/18/?hc_location=ufi

    VastaaPoista
  6. Tohtori Pehmola-kirjojen päähahmo perheineen on tummahipiäinen. Tarinat sijoittuvat vahvasti nykyaikaiseen länsimaiseen kulttuuriin, joten kerrankin tapahtumat tapahtuvat tutussa ympäristössä. Disneyllä on myös joku tumma prinsessa-hahmo, joka asuu vaaleiden joukossa...

    VastaaPoista
  7. Lueskelin lastenkirjablogeja ja päädyin tänne lukemaan mielenkiintoista keskustelua ja olen samaa mieltä, että liian vähän on tummaihoisia lapsia lastenkirjoissa merkittävässä roolissa ja ylipäätään. Itsellänikin tuli ensimmäisenä mieleen Onni-pojan tummaihoinen ystävä. Sitten on myös Elsa luistelemassa-kirjassa on Elsan kaveri Samira, joka on melko merkittävässä roolissa Elsan rinnalla, kannessa asti.

    VastaaPoista

Mukavaa jos kommentoit, iloitsen kaikista viesteistä!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...