Sanna Isto: Maan alaiset
Kuvitus: Sami Saramäki
Kustannus: WSOY
335 s.
Lyhyesti: Ahmimisikäisille
loistava, Finlandia-palkintoehdokkaana ollut romaani Suomenlinnasta ja ervineistä eli tunneleissa elävistä eläimistä,
jollaisia ihmissilmä ei ole koskaan bongannut, sekä siitä, millaista olisi jos
elämä muuttuisi yhdessä yössä mitä mielikuvituksellisimmalla tavalla. Niin hyvä!
Silloin Metuli huomasi, että pöydän toisessa päässä olevalla tuolilla istui joku. Olennolla oli päässään valkea peruukki, samanlainen kuin 1700-lukua esittävissä maalauksissa huoneen seinällä. Mutta peruukin alta eivät näkyneet ihmisen kasvot, vaan tummanpuhuvat erwinin kasvot terävine kuonoineen ja pistävine nappisilmineen. Metuli säpsähti hieman. (s. 75)
Eräänä yönä Metuli näkee kaameaa unta vihamielisistä eläimistä. Eikä kauheus lopu aamullakaan. Hänet nähdessään sisaren kasvoilla näkyy inho ja pelko,
ja isä huitoo häntä vimmaisesti henkarilla. Mikään ei auta, on kuin
he eivät ymmärtäisi hänen puhettaan. Lopulta Metuli huomaa itsekin: hänen vartaloaan
peittää ruskea suomujen peittämä iho, hänen kyntensä ovat terävät ja valtavat,
ja kaiken kruunaa pitkä ja vahva häntä.
Tästä alkaa Metulin
seikkailu ervinien eli Suomenlinnan maanalaisissa käytävissä asustavien kummallisten eläinten yhteiskunnassa. Mitä ihmettä Metulille on
tapahtunut? Ja keitä ervinit oikein ovat? Sen selvittäminen saati sitten
sopeutuminen maanalaiseen elämään ei käy Metulilta helposti. Ihmisten pariin
Metulilla ei ole enää asiaa, mutta ei hänellä myöskään ole mitään aikeita jäädä
loppuiäkseen erviniksi.
Sanna Iston uusin,
lasten- ja nuorten Finlandia-palkintoehdokkaana ollut Maan alaiset on huikean
jännittävä ja mielikuvituksellinen tarina, jossa on erinomaisen kekseliäs juoni. Niin hyvä, että yöunet lyhenevät pakostakin.
Miljöö on huippukiinnostava: kesäinen Suomenlinna, sen salaiset oikopolut, historiaa tihkuvat sisäpihat, sileät auringon kuumentamat kalliot ja suojaiset uimarannat - ja mikä parasta, niiden alle ja lomaan kätkeytyvät tunnelit, joihin yksikään ihmisen katse ei ole koskaan yltänyt.
Miljöö on huippukiinnostava: kesäinen Suomenlinna, sen salaiset oikopolut, historiaa tihkuvat sisäpihat, sileät auringon kuumentamat kalliot ja suojaiset uimarannat - ja mikä parasta, niiden alle ja lomaan kätkeytyvät tunnelit, joihin yksikään ihmisen katse ei ole koskaan yltänyt.
Ervinien yhteiskunta on
monimuotoinen ja hupaisa. Historialliset faktat vuoden 1808 Suomen
sodasta ja Viaporin tuolloisesta komentajasta Cronstedtistä, jonka käsissä Suomenlinna antautui Venäjälle hämmästyttävän nopeasti, saavat kokonaan
uusia ulottuvuuksia Iston mielikuvituksen ansiosta. Kirjan historiallinen kytkös on iso plussa.
Pidin kovasti Iston
kahdesta aiemmasta kirjasta, jotka kertovat Tinkan ja Taikan noitasiskoksista ja heidän
satumaisesta isoäidistään, mutta Maan alaiset oli omaa luokkaansa. Ei
olekaan yhtään liioteltua sanoa, että se nousi omien lasten- ja nuorten suosikkikirjojeni joukkoon. Sami
Saramäen mustavalkopiirrokset jokaisen luvun alussa ja kaunis kansi sinetöivät
laadukkaan ja loppuun asti hiotun kirjan, joka naurattaa, yllättää ja mietityttää.
Seuraavaksi aion lukea
tämän 7-vuotiaalle iltasatuna (jota varmasti jännittää!) ja puhua kirjasta niin
sitkeästi, ettei 10-vuotias varmasti jätä sitä väliin. Hänellä on nyt jo
pidempään jatkuneen Neiti Etsivä-kirjojen ahmimiskauden ohella alkanut Aku
Ankka -hurahdus, mutta johonkin väliiin tämä kyllä saadaan mahtumaan.
... Jottei hän unohtaisi, millaisiin maailmoihin mielikuvitus voi viedä.
Metuli nyökkäsi ajatuksissaan. Hän kyllä menisi. Ilman muuta hän menisi, kulkisi pitkin käytäviä ja kävisi niissäkin, joissa ei ollut käynyt tähän mennessä. Hän menisi niin lähelle Bambergin Miekkaa kuin vain ihmisen olisi mahdollista, ehkä sinne, mistä salaseuralaiset olivat aikoinaan kulkeneet ennen kuin reitti oli muurattu umpeen. Mutta ennen kaikkea hän kulkisi sukeltaakseen tunnelien pimeyteen kuin toiseen maailmaan. Hän vaeltaisi niin syvälle, ettei päivänvaloa enää tuntuisi olevan olemassakaan. Sinne missä mielikuvitus ottaa ihmisestä vallan ja mikä tahansa tuntuu olevan mahdollista. Sillä juuri sitä tunnetta hän ei halunnut milloinkaan unohtaa.
Sanna Isto: Maan alaiset
Kuvitus: Sami Saramäki
Kustannus: WSOY
335 s.
Mistä: Arvostelukappale