Leena Krohn: Auringon lapsia

Leena Krohn: Auringon lapsia
Kuvitus: Inari krohn
Kustantaja: Teos 2011
80 s.

Leena Krohnin Auringon lapsia on ihastuttava kirja! Ei ole ylisanoja, vaikka sanonkin että se saa käpertymään sykkyrälle nautinnosta ja ajelehtimaan kukkien maailmassa, niiden kauneudessa ja tuoksussa. Kirja hellii aisteja! Inari Krohnin kukkakuvitukset ovat herkkiä ja upeita, ja niissä kukkivat iirikset, kurjenpolvet, akileijat, ruusut, tiikerinliljat, varjoliljat ja malvat, nuo herkät suosikkini!

Kun Orvokki ajoi takaisin kaupunkiin, kostea hiekka ratisi renkaiden alla kuin joku nauraisi hiljaa. Tien pientareet kukkivat kirjavanaan keto-orvokkeja, voikukkia ja kurjenpolvia. Niitä ei myydä kukkakaupassa ja monia niistä pidetään rikkaruohoina, mutta kaikki ne ovat auringon omia lapsia. Maasta, joka vasta äsken oli ollut kuin hauta, yhtä kylmä ja musta, kevään aurinko nosti esiin elämän kaikki värit.
Kevät oli taikureista suurin.

Krohnin romaanissa on vanhan ajan taikaa, jota lukiessa solahdin 50-luvun tunnelmaan ja äitini lapsuuteen, jolloin katupuodeissa myytiin lihaa, kirjoja tai liivejä ja sukkia. Samalla kadulla asustaa Orvokki, joka mielestä kaikkein kaunein näyteikkuna on Senseitsemänkukan kukkakaupassa, joka "syys- ja talvi-iltoina loistaa läpi tihku- tai lumisateen kuin pieni kesä." Kaupan omistaja neiti Horsma juttelee kukille eikä oikeastaan haluaisi myydä kukkia ihmisille, jotka eivät ymmärrä niiden kauneutta.

Orvokista tulee viikon ajaksi neiti Horsman kukkalähetti. Hän saa viedä kukkia erilaisille ihmisille, ojentaa kukat erilaisiin hetkiin tai erilaisia tunteita välittämään. Jokaiseen päivään ja tilanteeseen on oma kukkansa. Samalla Orvokki näkee elämän sen kaikessa värikkyydessään. Saajat eivät aina suhtaudu kukkiin niin kuin niiden lähettäjä on toivonut – juuri lapsen saanut yksinhuoltajaäiti vähät välittää tulppaanista, sillä sillä ei ison lapsilauman vatsoja ruokita. Vankilassa "pitkää kakkua" istuu karski mies, joka herkistyy äidin lähettämästä syntymäpäivän iiriskimpusta. Kaunis missi tyrmää ruusukimpun, kun kuulee sen tulevan kadunlakaisijalta, ja Orvokki oppii, ettei kauneus ja hyvyys aina asu samassa ihmisessä. Lilja-muratti seppele vie Orvokin suuren taikurin hautajaisiin, jonka lapsen(lapsen)lapsi ei ymmärrä ukin arkkuun menon lopullisuutta.

Krohnin rakentama kokonaisuus on tavattoman kaunis ja vahva. Orvokin kohtaamisessa aikuisten mailman kanssa on välillä haikeutta, toisinaan iloa, ja lapsen mielen viattomuus ja ennakkoluulottomuus puhuttelee. Se saa katsomaan asioita hetken toisin, tarkemmin, ja näkemään, miten asioilla on useita värisävyjä. Kirjan laskettuaan mieli on levollinen.


Inari Krohnin kukkakuvitukset, jotka ovat sarjasta Kunnianosoitus Maria Sibylla Merianille, ovat piste i:n päälle! Kuvat ovat myös tarpeen muistuttaakseen ainakin minua eri kukkalajien ihmeellisestä kauneudesta ja herkkyydestä. 

Tämä on täydellinen kevätkirja, kun maasta punkee pienen pieniä vihreitä versoja ja helmililjoja! Kaunis kirja on myös erityisen oivallinen lahja, itse asiassa niin aikuisille kuin lapsillekin. Erityisen hyvin tämä sopii tietysti puutarhanhoidosta ja kukista nauttiville, mutta suosittelen hyvä tekevää lukumatkaa ihan kaikille.

Sain vinkin kirjasta Kirjavan Kammarin Karoliinalta, kiitos!
Myös HS on pitänyt kirjasta.


Tähtiä 4,5 / 5

Muokattu 27.4.2012