perjantai 19. lokakuuta 2012

Tittamari Marttinen: Voiko tuulipuvussa lentää? Kieliriemua ja sanahelinää

Tittamari Marttinen: Voiko tuulipuvussa lentää? Kieliriemua ja sanahelinää.
Kuvitus: Virpi Penna
Kustantaja: Kirjapaja 2011
64 s.





Suomen kieli on koti. Ulkomailla kaipaan sitä. Silloin, kun kieli ei millään taivu mihinkään maailman muuhun kieleen, on valtava helpotus saada sanoa jotain omalla kielellä. Kuin tulisi kotiin keskellä kaikkea outoa. Kieli yhdistää ihmisiä joskus mielettömällä voimalla.
munkkipossu - linnunrata - silmäterä - tuulenpesä. Päpättää kuin Lievo-Kaaperi. Nukuttaa kuin keväistä kettua. Miksi kirja kääntää meille selkänsä? Onko kynttilällä suuri sydän? 
Tittamari Marttisen Voiko Tuulipuvussa lentää -kirjassa maistellaan sanoja, kummastellaan sanontoja, riimitellään, keksitään uusia sanoja, nauretaan yhdyssanoille, luodaan uusia vertauksia, ihmetellään synonyymeja ja onomatopoeettisia (ääntä muistuttuvia) sanoja ja niin edelleen ja niin edelleen. Leikitään kielen kanssa! Samalla mietitään, miten paljon kielessä oikeastaan tarvitaan sääntöjä? Voiko sanoja yhdistää ja muodostaa ihan oman mielihalunsa mukaisesti?

Vastakkain ovat Kiira Kielipoliisi, tukevanpuoleinen topakka täti-ihminen, joka penää sääntöjen perään, sekä Emma ja Kalle, leikkisät lapset, jotka villiintyvät kielen mahdollisuuksista ja muovaavat kieltä miten sattuu huvittamaan.




Vastakkainasettelu on hauska tapa avata molempien osapuolten perusteluja, vaikka tässä Kiira Kielipoliisi jääkin pahasti alakynteen. Liioitellun ankarasti kieleen suhtautuva ja kieltojen ja sääntöjen viidakossa tarpova hahmo innostuu lopussa itsekin kokeilemaan kielellä riimittelyä. Vallaton suhtautuminen sääntöihin voisi ehkä häiritä, mutta ei (vaikka kielenhuolto yksi työni onkin), päinvastoin päällimmäiseksi jäi ilo siitä, miten kirja näyttää kuinka hauskaa kielellä taiteilu voi olla, ja millaisia loputtomia mahdollisuuksia sen käytössä on. Oma vertaus on yhtä hyvä kuin vanhastaan tunnettu, ja jokainen voi ja saa uusintaa kieltä niin paljon kuin sielu sietää. Säännöistä saamme kuulla ihan tarpeeksi muutenkin, ja kirjassakin mainitaan isot kirjaimet ja pisteet sekä se, että pilkkusäännöt kannattaa opetella vaikka koulussa. Toki mukaan olisi voinut vielä mahduttaa sen, että säännötkin ovat oikeastaan aika kiva juttu, eikä niitä oikeastaan ole edes kovin paljon, vaan ne parhaimmillaan helpottavat kielen käyttöä ainakin kirjallisissa ja virallisemmissa jutuissa.

Mukana on myös muutamia pieniä tietoruutuja, joissa avataan käsitteitä, ja ne ovatkin tarpeen. Kuvitus on Virpi Pennan työtä, värikylläistä ja leikkisää, ja todella tärkeässä roolissa havainnollistaen ja konkretisoiden hassut kielikuvat.



Luin kirjan 6-vuotiaan kanssa, joka nautti siitä kovasti. Oli mukavaa ihmetellä yhdessä kielikuvia, sanontoja ja yhdyssanoja, ja taivuttaa kieltä lähes mahdottomaan itsekseskös itkeskelet, yksikseskös yskiskelet -sananparteen. Kirja sopisikin hyvin eskariopetukseen, mutta vielä paremmin, aivan mielettömän hyvin alakouluun, kun kielen säännöt ovat jo tulleet vähän tutuksi ja niiden keikuttaminen voi avata oppilaille uusia ilon oivalluksia. Siinä iässä myös sanonnat ja kielikuvat ovat tutumpia kuin eskari-ikäiselle. Kirja synnyttää varmasti keskusteluja luokassa kielikuvista ja kielen kehittymisestä, ja oppilaiden kanssa olisi hauska miettiä uusia vertauksia, keräillä sananlaskuja ja synonyymeja ja siten elvyttää vanhoja ja kehittää uusia tapoja käyttää kieltä!

Ehdottomasti mukavan erilainen ja tarpeellinen kirja, joka saa meiltä täydet pisteet.
5 / 5

Voiko tuulipuvussa lentää on arvioitu myös Leppislampun alla -lasten kirjablogissa, käy vilkaisemassa mitä siellä tuumattiin kirjasta.

11 kommenttia:

  1. Upeaa! Tämä meni samantien hankintaan :)

    VastaaPoista
  2. Tämä on meillä edelleen yksi suosikeista - Likka pyytää vähän väliä lukemaan. Itse asiassa juuri tänään suosittelin tätä eräälle ystävälleni, joka opettaa ekaluokkalaisia:)

    Kiitos linkityksestä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi kiva kuulla, Elma Ilona ja Tintti! Ja hienoa Tintti, että suosittelit alakoulun opelle!

      Poista
  3. Vau, kuulostaa upealta kirjalta! Täytyykin katsoa, josko tarttuisi kirjakaupasta mukaan.

    -Jaana

    VastaaPoista
  4. Hauska ja värikkäästi kuvitettu kirja lasten ja aikuisten tarpeisiin, kiitos tästä. Tässä vielä yksi loru pohdittavaksi:
    Luoja lumen loi. Luoja lumenluojan loi. Luojan luoma lumenluoja Luojan luomaa lunta loi.(Juice Leskinen)

    VastaaPoista
  5. Heippa,
    tässä yksi vanha loru lisää:
    "Kokko kokon teki.
    Koko kokonko?
    Koko kokon."

    VastaaPoista
  6. Upea kuvitus ja hauskan kuuloinen kirja muutenkin! Mietin jopa kirjan käyttämistä S2-opetuksen tukena, jos kulttuuriimme kuuluvia sanontoja voisi esitellä hauskalla tavalla S2-lapsille. Kiitos tästä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommenteista ja loruista! Nina, minäkin olen S2-ope, joten kiva idea, vähän pidemmälle ehtineille, tai sitten ihan vain suomen kielen maistelumielessä! Antoisia lukuhetkiä ja talven jatkoa!

      Poista
  7. Aivan ihana kirja! Kävin sitä selailemassa ja koukutti aikuisen ihan täysin. Kielellä leikittely on niin kovin herkullista suomeksi. Ja kirja tosiaan uppoaa varmasti kaiken ikäisiin, pikku-pikkuisista aina alakouluun asti. Myöskään kirjan kuvitus ei jää varjoon, vaan tukee hauskalla tavalla koko ideaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annukka, onpa hauskaa kun tulee lisää kirjan löytäneitä ja siihen ihastuneita, jee!

      Poista

Mukavaa jos kommentoit, iloitsen kaikista viesteistä!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...