Tinkan ja Taikan taikuutta

Sanna Isto: Tinka ja Taika
Kuvitus: Julia Vuori
Kustantaja: Wsoy 2011
176 s.

Sanna Iston esikoisromaani Tinka ja Taika on satumainen, mukaansatempaava romaani täynnä taikapölyä. Sellainen, ettei sitä kovin helposti tee mieli laskea käsistään ennenkuin viimeinenkin sana on luettu. Siinä on samaa tunnelmaa kuin Harry Potterissa, Maija Poppasessa, Onnelissa ja Annelissa ja vieläpä Heinähatussa ja Vilttitossussakin, mutta luo kuitenkin ihan omannäköisensä miljöön suomalaiseen omakotitaloon ja sen puutarhaan. Julia Vuoren kuvitus on kaunista ja elävää ja jättää mukavasti tilaa lukijan mielikuvitukselle. Tai(k)turimainen romaani palkittiinkin tänä vuonna lastenkirjallisuuden Arvid Lydecken -palkinnolla.

Romaani kertoo kahdesta siskoksesta, Tinkasta ja Taikasta, jotka viettävät kesälomaa ja odottavat kylään salaperäistä mummoa, jonka ovat tavanneet viimeksi vauvaiässä. Äiti on omituisen hermostunut ja isä kertoo jatkuvasti, miten viimeksi mummon kyläillessä sattui outo tuulenpuuska, joka pelasti Tinkan tipahtamasta ullakon ikkunasta. Tytöt alkavat epäillä - mitä salaisuuksia mummoon oikein liittyy? Entä mikä on tuon mummon mukana saapuvan välillä valtavan painavan ja välillä höyhenenkevyen matka-arkun salaisuus? Ja miten oikeastaan äitikin loihtii herkullisia kakkuja aina suljettujen ovien takana, tai saa puutarhansa kukoistamaan yhdessä yössä?

Taika veti syvään henkeä. "Usko nyt, Tinka, minä vain pelleilin. Ei mummo ole mikään noita, vaan ihan tavallinen mummo vain. Älä nyt takerru siihen juttuun -"
"Entä se taikasauva!"
"Mikä?"
"Hiuksissa! Se kummallinen puikko!"
"Äh!" Taika sanoi ja huitaisi. "Anna olla!"

Sitten kuvaan ilmestyy omituinen, lipevä Montonen, joka saapuu paikalle aina kun isä ja äiti eivät ole kotona. Pehmohevonen Lilli saa tärkeän roolin, ja matka-arkku paljastuu juuri niin kiinnostavaksi kuin tytöt epäilivätkin. Taikapölyä on totisesti kaikkialla, ja tytöillä on edessään huikea seikkailu, jonka päättyessä kaikki on aivan toisin!

Isto rakentaa tarinansa sopivalla määrällä dialogia ja hauskoin, yllättävin juonenkääntein niin, että 176 sivua kuluu kuin huomaamatta. Henkilöhahmot ovat onnistuneita ja jalat maassa oleva isä hellyttävän pihalla perheensä voimakkaiden naisten keskellä. Vai onko sittenkään? Miljöössä on paljon tuttua, jonka mielikuvitus loihtii vaivatta eläväksi. Isto ymppääkin taikuuden taitavasti täysin tuttuun ympäristöön, ja se lienee osa kirjan viehätystä. On myös helppo samaistua niin äidin ja tyttärien kuin äidin ja mummonkin suhteeseen. Tunnelma kirjassa on kauttaaltaan kevyen kesäinen ja kupliva. Pinnan alla kuplii paitsi taikuus, myös epäilemättä kirjoittamisen ilo ja vaivattomuus. Lukijalle se välittyy raikkaasta, helppolukuisesta kielestä.  

Sain vinkin Tinkasta ja Taikasta ystäväni Lumiomenan blogista, ja totta joka sana! Kirja ei pettänyt, vaan nautimme koko perhe sen lukemisesta. Kun viimeinen lause oli luettu, 6-vuotias tyttäreni sanoi: Luetaan uudestaan! Suosittelenkin kirjaa kaikille 5-vuotiaista itse lukeville alakoululaisille, ja rohkenin jopa suositella tätä opettajaystävälleni koulun lukudiplomiin! Meille tämä oli paras lastenkirja pitkään aikaan, ja on helppo uskoa, ettei yhtä kiehtovaa tule ihan heti vastaan.

Tähtiä ehdottomasti 5 / 5 !

Muokattu 27.4.2012