perjantai 12. huhtikuuta 2013

Tuula Kallioniemi: Karoliina ja nokkela Neema

Tuula Kallioniemi: Karoliina ja nokkela Neema 
 Kuvitus: Marika Maijala
Kustannus: Otava 2013
92 s.





Karoliina ja nokkela Neema kertoo ekaluokkalaisesta Karoliinasta ja tämän luokkakavereista, ja on pidetyn ja suositun sarjan jo seitsemäs osa. Minulle tämä uusin on kuitenkin ensimmäinen osa minkä luen, mutta hirveän hyvin tarinaan pääsi siitä huolimatta kiinni. 
- Hi, jina langu ni Neema! Musta tyttö seisoo luokan ovella ja hymyilee ujosti. Eka B katsoo tyttöä silmät soikeina. Kerrankin kaikki ovat hiiren hiljaa. Opettaja Juho Marjanen sanoo. - Huomenta kaikki. Tässä on uusi luokkatoverinne Neema. Hän... - On afrikkalainen! Eikö hän osaa suomea? Karoliina huudahtaa. - Minä osaan kyllä englantia. Ai lav juu! - Mistä hänet on adoptoitu? Lin kysyy unohtaen viitata. - Oliko siinä maassa sota, mistä Leema lähti pakoon? Paskeri utelee. 
Neema on tansanialainen, Suomessa jo vuosia asunut tyttö, reipas ja hauska, johon kaikki luokkakaverit nopeasti ihastuvat ja jonka ystäviksi kaikki haluavat. Neema ei kuitenkaan välitä valita ketään yhtä "bestistä", vaan haluaa olla kaikkien kaveri, sillä yhdessä on paljon hauskempaa. Karoliinalla on sen sijaan hankalaa. Entinen paras kaveri Lin yrittää omia Neeman itselleen eikä tunnu välittävän Karoliinasta enää yhtään. Karoliinakin haluaisi Neeman bestikseksi, mutta välillä tuntuukin, että on ihan yksin!


Karoliina ja nokkela Neema on osuva kuvaus ekaluokkalaisten elämästä ja erityisen ilahduttava sekä monikulttuurisuusteemansa että tyttöjen ystävyyskuvioidensa ansiosta! Meilläkin on kotonakin 7-vuotias tyttö, ja leikkimiskuviot ja paras kaveri mietityttävät tosiaan pikku päätä usein! Kuka on kenen paras kaveri ja leikittäiskö huomenna vaan kahdestaan? Neema on kuitenkin mainio hahmo, sillä hän haluaa olla kaikkien kaveri, ja yhdistää jopa luokan tytöt ja pojatkin leikkimään yhdessä.

Ja sitten kulttuurinen moninaisuus. Kiswahilin kielellä alkava kirja tekee kyllä vaikutuksen! Kallioniemi onnistuu jo ensimmäiselle sivulle (kts. lainaus) lataamaan syvältä kulttuuristamme juontuvat ennakko-oletukset, joilla erinäköistä lasta katsomme. Adoptoitu vai sotaa paennut, ainakin suomea taitamaton, ja afrikkalaisena toki hyvin tuttu leijonien ja kirahvien kanssa? Neema ei kuitenkaan osu ennakkokäsityksiin, vaan on ihan tavallinen tansanialaistyttönen, jonka suomikin soljuu jo sujuvasti. Afrikkalaisuusteema ohitetaan kirjassa melko nopeasti, lapset tottuvat erilaisuuteen omaan nopeaan tapansa, ja jopa ihailevat Neemaa tämän vuoksi. Sen sijaan Kiinasta adoptoitu Lin kohtaa sanomista erilaisuudestaan:
- Hae itse, senkin kiinalainen, Karoliinalta lipsahtaa. Hän ei tajua itsekään, mistä moinen lause tuli hänen mieleensä. Eihän Lin ole kiinalainen vaan suomalainen. Tai no, hänet on toki adoptoitu Kiinasta, mutta entä sitten. Mitä tarkoittaa "senkin kiinalainen"? Onko kiinalainen muka jotenkin huonompi kuin suomalainen? Ja jos on, niin miksi ihmeessä?
Tässä on yksi monista kohdista kirjassa, johon voi lukiessa pysähtyä miettimään ajatuksia erilaisuudesta ääneen, etenkin jos aikuinen lukee kirjaa lapselle. Aivan herkullinen tilaisuus tulla tietoiseksi omista ennakkoluuloista, jotka piilevät jossain syvällä usein tiedostamattomina mutta ohjaavat toimintaamme etenkin yllättävissä tilanteissa.


Marika Maijalan kuvittamat hahmot mainioine ilmeineen sopivat hauskasti kirjan henkeen ja tekevät lukemisesta entistä mukavampaa.

Kaiken kaikkiaan kirja oli kiva tuttavuus, helposti luettava ja monella tavalla ja tasolla kiinnostava. Se sopii hyvin myös vasta lukemaan oppineille. Koulu- ja kaverimaailman autenttisuus (ainakin aikuisen silmistä katsottuna) vetosivat meillä kohta ekaluokkansa aloittavaan. Sopii hyvin myös luokassa luettavaksi ja monin tavoin työstettäväksi, ja itse lukisin ehdottomasti pojallekin. Pientä romanssia ja rakastumistakin kirjan sivuilla leijailee...

Tähtiä 4 / 5
... ja lapselta täydet 5!

Kevät ja tunnustus




Heippa pitkästä aikaa! Kevätkin on jo tullut sitten viime postauksen, ja alan saada intensiiviset ja aikaa vieneet opettajan pedagogiset opinnot valmiiksi (JEI!), joten syytä riemuun on paljon! Etenkin tuo usein näkynyt huikaiseva aurinko ja sulaneet lämpimät läikät maassa antavat mielettömän energiapiikin! 
Anna Matkalla Mikä-Mikä-Maahan -blogista antoi blogilleni oheisen tunnustuksen, johon raapustin vastauksia. Kiitos kaunis Anna! 

1. Suunnitteletko lomien edessä kovasti, mitä kaikkea aiot lukea lomalla?

En lainkaan. Lomalla voin keskittyä hetkessä elämiseen, mitä rakastan. Kirjat luen siinä järjestyksessä missä sattuvat tulemaan vastaan.  

2. Oletko aina pitänyt lukemisesta?
Olen, ja ehkä etenkin 10-14-vuotiaana luin paljon. Nyt luen taas enemmän kuin viimeisen kymmenen vuoden aikana muuten. Kirjoittaminen on kuitenkin aina ollut paljon tärkeämpää kuin lukeminen.

3. Kuinka vanhana ja miten opit lukemaan?
Ei aavistustakaan. Koulussa?


4. Kenen fiktiivisen kirjahahmon elämää toivoisit oman elämäsi muistuttavan?
Hmm, ensimmäiseksi tulee mieleen Saariston lasten Malinin.

5. Jos olisit kirjailija, minkä tyyppisiä kirjoja kirjoittaisit?
Realistisia mutta valoisia, positiivisia, kevyitä mutta syvemmällä virtauksella. Vähän sellaisia kuin ajattelen elämän olevan suurimman osan aikaa. Ja tietokirjallisuus kiinnostaa myös, teemoista monikulttuurisuus.

6. Mikä on suurin kirjoihin liittyyvä unelmasi?
Oma kirja.

7. Jos lähtisit nyt kahden viikon mukavalle, rentouttavalle lomalle, jolla olisi runsaasti aikaa lukea, mitä kirjoja pakkaisit matkalaukkuusi?
Ooo, olenkin lähdössä kuun lopussa kahdeksi viikoksi Pariisiin perheeni kanssa! Menisin kirjastoon ja valitsisin kolme kirjaa, joista yksi käsittelisi lasten kasvatusta, toinen puoli-kevyttä 30+ ihmisen elämäntarinaa, kolmas jotain vieraaseen kulttuuriin sijoittuvaa romaania. 

8. Jos voisit olla jokin tunnettu kirjailija, kuka olisit? (Myös edesmenneet kirjailijat käyvät.)
Astrid Lindgren tai joku muu lastenkirjailija, joka näkee elämän mielenkiintoisten lasien läpi, vähän eri tavoin.

9. Jos olisit kirjallisuudentutkija, mistä kirjasta tai aiheesta haluaisit kirjoittaa väitöstutkimuksen?
Lastenkirjoista. Vaikka, miten eri kulttuureita on lastenkirjoissa käsitelty eri puolilla maailmaa.

10. Miten kirjamakusi on muuttunut vuosien varrella?
Ainakaan lastenkasvatuskirjoja en ole ikinä ennen lukenut kuin ihan hiljattain. Ennen koin ne ahdistavina. Luen melko laajalti, kiinnostuneena uudelle, joten ei siinä ehkä ole paljon muutosta tapahtunut, mutta en pidä kauhusta tai masentavista kirjoista, koska olen niin herkkä, tai mistään, missä sekoillaan alkoholin tai muun kanssa. Kuten leffojenkin kohdalla, en kaipaa kirjoista draamaa elämään, vaan ennen kaikkea iloa ja ajatuksia.

11. Kyllästyttääkö kirjabloggaaminen ikinä sinua?
Totta kai, kaikki asiat kyllästyttävät joskus.


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...