torstai 22. marraskuuta 2012

Tracey Gorderoy: Tämä on minun!

Tracey Gorderoy: Tämä on minun!
Kuvitus: Caroline Pedler
Suomennos: Raija Rintamäki
Kustannus: Mäkelä 2012


Yleenä kaikki alkaa kaverin kanssa hyvin. On kiva rakentaa majaa ja kokeilla, kumpi osaa murista kovempaa...


Mutta joskus tulee riitaa, kun molemmat haluavat leikkiä juuri samalla lelulla. Yleensä siinä käy huonosti. Jompaa kumpaa sattuu. Tulee itkua ja pahaa mieltä, ja tarvitaan aikuista auttamaan ja selvittämään. Sitten ei enää huvita leikkiä toisen kanssa, vaan mökötetään...



Kunnes toinen keksii jotain kivaa. Kuten haluaa antaa vauhtia keinussa! Yhtäkkiä kumpikaan ei olekaan enää vihainen, sillä eihän sitä jaksa kauaa. Vielä hauskempaa on, jos aikuinen antaa vautia molemmille! Lelukin mahtuu mukaan, molemmille yhteisesti.


Tämä on minun! -kuvaa parivuotiaille ja hieman vanhemmille tuttuja jokapäiväisiä lelun jakamis- ja kädestäottamiskiistoja. Lapsen on helppo eläytyä tilanteeseen nallejen kautta, ja kiistan keskiössä oleva lelu on kekseliäästi painettu hehkuvasti kohokuvioiduksi, jotta se olisi mahdollisimman houkutteleva. Tekee ihan mieli koskettaa karheaa oranssia tiikeriä. Lyhyt, pieni tarina osuu kiistojen ytimeen, ja asettaa ne oikeisiin mittasuhteisiin. Aikuisella on tärkeä roolinsa auttaessaan pieniä unohtamaan kiistansa ja pääsemään pettymyksistä yli, ja näyttäessään, että asioita voi oikeasti jakaa.

Summa sumamrum: Söpö, ulkoasultaan houkutteleva pieni tarina uhmaikäisille ystävyydestä ja tavaroiden jakamisesta. Erityistä plussaa siitä, että vaikka kirjan kansi ei herättänyt suuria odotuksia, tarina ja toteutus olivat yllättävän kivoja!

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

For you are a Kenyan child

Kelly Cunnane: For you are a  Kenyan child
Art by Ana Juan
Published by Simon and Chuster 2006




”Una taka cheza?” Do you want to play? he asks. ”Kabisa!” Of course! You shout, and run without thinking of anything else in the world you have to do but kick the ball with your friend.
For an english review, please down further down.

On aina kiinnostavaa tutustua muiden maiden lastenkirjoihin ja katsoa, millaisin silmin niissä katsotaan maaailmaa ympärillämme ja millainen on lasten rooli ja asema kirjoissa. Kelly Cunnanen kirjoittama ja Ana Juanin kuvittama For you are a Kenyan child kuvaa pienen pojan yhtä päivää kenialaisessa kylässä. Hän saa tehtäväkseen huolehtia isoisän lehmistä, mutta mielenkiinto ajelehtii pian kiinnostavimpiin asioihin. Lukija kohtaa pojan kautta afrikkalaisen kylän tavallisia tapahtumia: poika pelaa räteistä tehtyä jalkapalloa kaverinsa kanssa, napsii taivaalta herkullisia hyönteisiä suuhunsa, nautiskelee isoäidin hiilellä makeuttamaa maitoa, jahtaa apinoita ja pitelee kyläpäällikön sauvaa. 

Illalla poika muistaa kauhistuneena tehtävänsä ja kiiruhtaa takaisin lehmien luo, mutta niitä ei näy enää missään! Onneksi isoisä on lempeä ja viisas, hän on tullut huolehtimaan lehmistä, eikä ole lapsenlapselleen vihainen. 
Take the cows home with Grandfather. Do not stray, for you are a kenyan child and have been everywhere and seen everything in this african village today.
Yöllä koko kylä nukkuu, mutta jos kuuntelet tarkasti, saatat kuulla apinaäidin kertovan pienokaiselleen tarinaa apinaa jahtaavasta pojasta. 

Kirja on mielenkiintoinen, pienimuotoinen kuvaus kenialaisesta kyläelämästä ja kohtaamisista ihmisten välillä. Autenttisuus ja taiteilijan vapaus ovat löytäneet jonkinlaisen keskitien, sillä rehevissä kuvissa ja tarinan yksityiskohdissa on paljon tunnistettavaa: peltiastiat, vaatetus, paljaat jalat. Myös pyöreitä, mudasta, tuhkasta ja lehmän lannasta tehtyjä majoja, manyattoja, näkyy vielä etenkin maasai-heimon asumuksina. Tosin perinteet muuttuvat Keniassakin, ja lisäksi paikalliset terveysviranomaiset ovat tosielämässä ottaneet majat hampaisiinsa, sillä tiiviit, vettä erinomaisesti pitävät manyatat ovat myös oivallinen leviämispaikka tuberkuloosille ja malariasääskille! Siksi viranomaiset yrittävätkin nyt saada ihmisiä korottomaan majojen kattoja ja tekemään ikkunoita, jotta ilmanvaihto saataisiin paremmaksi.

Kirjan teksti on melko lyhyttä, runollista ja soljuvaa. Sitä elävöittävät swahilinkieliset repliikit, mitkä ovat onnistunut lisä tekstiin, etenkin kun kirjan alussa löytyy sekä ääntämisohjeet että käännökset. Swahilihan on englannin ohella Kenian toinen virallinen, yhteinen kieli. 

Ana Juanin* värikylläinen ja täyteläinen taide luo ison osan kirjan ainutlaatuisuudesta. Hahmot ovat suurisilmäisiä ja ilmeikkäitä, värit intensiivisen lämpimiä, auringonlaskun sävyisiä, ja karkottavat marraskuisen harmauden hetkessä! Kirja viekin lukijansa aivan erilaiseen maailmaan pelkästään kannen aukaisemalla. Erilaisuus tekee kirjan lukemisesta elämyksen ja muistuttaa toisenlaisen todellisuuden olemassaolosta. Lisäksi hehkuvat värit tekevät lämpimän olon! Juuri nyt hyvin monessa paikassa paistaa aurinko... (ja Suomessakin, vaikka pilvien takana, niin siellä se kuitenkin on!)

Tähtiä: 4 / 5

* Madridissa asuva Ana Juan on järjestänyt useita taidenäyttelyitä ympäri maailmaa, kuvittanut monia kirjoja, ollut kuvittajana aikakaus- ja sanomalehdissä sekä voittanut kirjallaan The Night Eater Ezra Jack Keats New Illustrator Awardin. 



I’m always interested in reading children’s books around the world, observing how they illustrate the world around us, how they describe the lifes of the children. For you are a Kenyan child is written by Kelly Cunnane and illustrated by Ana Juan, who has published her illustrations in many magazines and newspapers and illustrated several children's books. The book describes an ordinary day of a Kenyan child living in the countryside, supposed to take care of grandfather’s cows but instead enjying his day to the fullest around the village, playing football with a rag ball, eating tasty bugs from the sky, drinking grandmothers sleeping milk sweetend with crushed charcoal, chaising monkeys, having chapatis and holding village chief’s stick.

The book is an exciting and interesting description of the kenyan rural life with it’s curiosities, combining authenticity and artist's freedom rather successfully. The text is poetic and simple. Art in the book is just fabulous, intensively warm and colourful, offering the reader a welcome glimpse of a very different world and at the same time a welcome escape from the finnish november. The colours shine like the setting sun. A few kiswahili words and sentences give an authentic feel to the book, and there are pronouncing instructions in the beginning of the book. 

I like the book, the way it takes you into another world in the moment you open the cover. I can imagine small readers enjoying the book, the art and the story of boy's games during the day.



tiistai 20. marraskuuta 2012

Sanna Pelliccioni: Onni-poika saa uuden ystävän ja Onni-poika ja hirveä hirviö

Sanna Pelliccioni: Onni-poika saa uuden ystävän
Kustannus: Minerva 2012
40 s.

Sanna Pelliccioni: Onni-poika ja hirveä hirviö
Kustannus: Minerva 2011
34 s.


Onnista ja Aramista tulee pian ystävät. Aram on opettanut Onnille sanan pyörä. Se on Aramin kielellä Docharkhe. Onni on opettanut Aramille sanan karjalanpiirakka, koska Aram tykkää karjalanpiirakoista. (Onni-poika saa uuden ystävän)
Vaikka olin kuullut usein Onni-poika -sarjasta, olin jotenkin onnistunut kiertämään sen muutamaa kirjakaupassa tehtyä selailua lukuunottamatta. Onneksi löysin sen nyt, ja ilahduin kirjoista kovasti!

Onni-poika saa uuden ystävän -kirja kertoo kulttuurienvälisestä ystävyydestä sekä pienistä eroista mutta vielä suuremmasta samankaltaisuudesta kahden eri maasta tulevan pienen pojan välillä. Onnin naapuriin muuttaa Aram-poika Iranista. Hänen perheensä tuo Onnin perheelle tervehdykseksi tuoksuvaa vanukasta, ja vastalahjaksi Onnin perhe leipoo Aramin perheelle tiikerikakun. Vaikka Aram ei puhu yhtään suomea, lapset ystävystyvät pian. Myös vanhemmat ystävystyvät, ja huomaavat yllätyksekseen, miten pääsiäiseen Suomessa ja nowruziin Iranissa liittyy hämmästyttävän paljon samanlaista. He juhlivatkin yhdessä nowruzia ja pääsiäistä, ja lopulta myös sitä, miten Aramin äiti saa hakemansa työpaikan.


Onni-poika ja hurja hirviö -kirjassa liikutaan ihan erilaisissa tunnelmissa, nimittäin hämäräseikkailussa metsässä Onnin isin ja naapurin Helmin sekä Helmin äidin kanssa. Lapset bongaavat retkellään yöperhosia ja lepakoita, ja nauttivat eväitä pimeässä metsässä. Myöhemmin Onni leikkii naapurin Viljon kanssa kummitusleikkiä, joka pelottaa kovasti pikkuveli-Olavia. Illalla molempien poikien on kovin vaikea saada unta, ja äidin pitää istua pitkään sängyn vieressä.

Molemmissa kirjoissa oli herttaista mutkattomuutta ja hirveän hyvin tavoitettua lapsiperheen arkea. Teksti ja repliikit sopivat suuhun mainiosti, ja kohtaukset olivat ihan kuin meiltä, 6- ja 3-vuotiaiden lasten kotoa. Olin varautunut lukemaan pienikokoiset kirjat nopeasti läpi, mutta tekstiä ja juonenkäänteitä olikin yllättävän paljon ja tarinat menivät syvemmälle kuin olin ajatellut, mikä oli hyvä. Hämmästyin myös sitä, miten hyvin ne vangitsivat 3-vuotiaan vilkkaan pojan kuuntelemaan, ja miten hyvin ne sopivat toisaalta myös vielä 6-vuotiaalle pieneksi lukuvälipalaksi.


Yllätyin myös tekstin fontin toimivuutta, vaikka tikkukirjaimilla kirjoitettu ei mielestäni kovin usein toimi. Tässä se kuitenkin sopi niin saumattomasti muuhun piirrosjälkeen, ettei se häirinnyt yhtään. Kuvitus oli jotenkin suloista ja jälleen kauhean tunnistettavaa, niin tuttuja kokoajan kotona tapahtuvia asioita Pelliccioni oli arjesta vanginnut: kerrossängyissä nukkuminen ja niistä huutelu, iltapesut, keittiön tavarat ja pikkuveljen ryntääminen äidin syliin tämän tullessa kotiin. Ne saivat kirjat tuntumaan oikeastaan kovin meiltä.

Onni-poika saa uuden ystävän -kirjassa on kivasti tavoitettu kulttuurien yhtäläisyydet. Mielenkiintoista oli myös, että Aramin perhe tekee ensimmäisen askeleen tutustumiseen, vaikka kaikki on heille uutta ja vierasta. "Annetaan heidän kotiutua rauhassa", toteaa Onnin äiti kun he huomaavat uuden nimen ilmestyneen rappukäytävään. Silti ilmeet ovat niin hymyileviä ja hyväntahtoisia, ettei lukija hetkeäkään luule perheen olevan epäkohtelias uusia naapureita kohtaan. Tällaista kulttuurien välistä eroavaisuutta silmällä pitäen olikin ilo lukea Lastenkirjahylly-blogista, että kirja on tarkoitus kääntää persiaksi. Ehkä lastenkirja avaa ulkomaalaisille suomalaisten varautuneisuuden takana piilevää ajatusmallia tai toimintatapojamme... Pelliccioni saikin apua kirjoittamiseen iranilaiselta, Suomessa vuodesta 2006 asuneelta Bahar Mozzafarilta, joka on edistänyt suomalaisten ja maahanmuuttajien kohtaamista Rauhan lapset -työryhmän vetäjänä, kertoo Lastenkirjahylly. Mahtavaa suvaitsevaisuuden ja ymmärtäväisyyden edistämistä puolin ja toisin!





Onni-poika ja hurja hirviö -kirjassa muuten myös naapurin Viljo on tummaihoinen. Vapauttavaa miten paljon lastenkirjoissa on nykyään erivärisiä ja -näköisiä ihmisiä siellä sun täällä!

Summa summarum: Jos et vielä tunne Onni-poika kirjoja, kannattaa ehdottomasti tutustua, helposti lähestyttäviä ja monipuolisia kirjoja!

Tähtiä 4 / 5

PS. Kuvitus toi elävästi mieleeni suositun unkarilaisen lastenkirjailijan Bartos Erikan Anna ja Peti -kirjat, joita ei suomennettuna ole ilmestynyt. Ihania iloisia "väriterapiakirjoja" lapsiperheen jokapäiväisestä arjesta, joita on kiva ihan vain selaillakin, sillä tekstiä on vain muutama rivi joka sivulla, suosittelen!

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Orianne Lallemand & Elen Lescoat: Äiti ihana

Orianne Lallemand: Äiti ihana (Maman merveille)
Kuvitus: Elen Lescoat
Kustannus: Uusi Tie 2012
28 s.
On niitä päiviä, kun hän on vihainen. Silmät leiskuvat kuin salamat. Tahtoisin silloin olla pieni mato, joka kaivautuu maan alle. Äiti ukonilma.
On niitä päiviä, kun hän on hilpeä, täynnä naurua ja höpsötystä. Lähdemme retkelle, leikimme piilosta tai pukeudumme hassusti. Äiti yllätys.
Ranskalaisten Orianne Lallemandin ja Elen Lescoatin kirjoittama ja kuvittama Äiti ihana herättää huomion karkkipaperinvärisellä suloisuudellaan ja pehmustetuilla kansillaan. Joka aukeamalla on hempeä kuva suurisilmäisestä äidistä ja lapsesta, ja joka aukeamalla äiti on erilainen. Milloin pehmeä, salaperäinen, milloin hyväntuoksuinen, sädehtivä, välillä taas ärsyttävä tai surullinen. Mutta yhtä kaikki äiti on ihana, ja kun hän on poissa, äitiä on ikävä. Äiti oma rakas. Taivaan isä, siunaa äitiä.



Kun näin kirjan, toivoin heti, että tyttäreni olisi vielä kolme, ja käpertyisi lukemaan kirjaa kanssani! Kirja sopii nimittäin juuri 1-3-vuotiaille, ja pinkkisävyisestä värityksestä johtuen luokittelin sen melkoisen tyttökirjaksi. Kirjassa lapsena on kuitenkin poika, eli kyllä tämä sikäli sopii pienille pojillekin. Oma 3v. vilperttini, joka on henkeen ja vereen innostunut paloautoista ja kuorma-autoista, ei ensilukemalla jaksanut katsella ja kuunnella kirjaa kokonaan (vain äidin kiukku ja salamat taivaalla kiinnostivat, kts. kuva alla) mutta toisella kerralla kirja päästiin jo loppuun. Nähtäväksi jää, palataanko siihen vielä. Mutta ei siis ulkosasustaan huolimatta pelkästään tyttökirja, sillä sanoma koskee kaikkia lapsia. Äiti on välillä tuollainen ja sitten taas ihan toisenlainen, mutta silti niin tärkeä.


Yritin etsiä tietoa kuvittaja Elen Lescoatista, mutta ranskaa taitamattomana en ymmärtänyt juuri muuta kuin että hän näkyy kuvittaneen useita lastenkirjoja. Äiti ihanan kuvista näkyy selvästi äidin ja lapsen ainutlaatuinen läheisyys ja ilo toisistaan, pienen lapsen riippuvuus äidistään ja äidin ihailu. Uhma ja kaikki kielteisyys lapsen puolelta loistaa poissaolollaan, varovaisuus ja huolestuneisuus ovat vahvimmat lapsen tunteet. Myös äidin kiukku näyttää kovin lempeältä. Äiti ihana onkin naivistisuudessaan parhaimmillaan ihan pienille, äidin ja lapsen yhteisiin hellyttelyhetkiin.

En osaa ihan päättää, onko kirja enemmän lapsille vai äideille, mutta olisin voinut haluta sen lahjaksi tuoreena äitinä äitienpäivänä vaaleanpunaisen leivoksen kanssa. Tai voisin antaa tämän vauvan saaneelle ystävälle lahjaksi. Olen taipuvainen uskomaan että yhtä paljon kuin lapsi kirjasta tykkää myös äiti. Joka tapauksessa kirjaa on mukava lukea yhdessä lapsen kanssa, sillä se tuo mieleen kivat yhteiset hetket, ja on lisäksi armollinen niille ei-niin-kivoille-hetkille. Kirja saa myös aikaan jonkinlaisen "Hyvä me kaikki äidit"-olon - me olemme hyviä juuri tällaisinä!


Kirjan on kustantanut Uusi tie, joka kustantaa pääasiassa kristillistä kirjallisuutta, mutta viime vuosina yhä enenevässä määrin lasten kirjallisuuttakin.

Tähtiä: 3 / 5

perjantai 16. marraskuuta 2012

Meri Savonen: Tonttulapset ja ketuilla ratsastavat vieraat

Meri Savonen: Tonttulapset ja ketuilla ratsastavat vieraat
Kuvitus: Sirja Iisakka
Kustannus: Saarni-kirjat 2011
171 s.

Lopulta yllätin itseni siinä pienessä puusaunassa hengittämästä hitaammin. Minä todella hengitin hitaammin ja ihmettelin, mihin se kokoajan nopeammin tikittävä, vihaista seinäkelloa muistuttava ääni oli hävinnyt korvistani. Ensi kerran moneen vuoteen ehdin katsoa sormiani ja varpaitani ja kuunnella hengitystäni ja miettiä, miten paljon minulla oli aikaa. Kaiken oli pysähdyttävä ennen kuin ymmärsin, että vain hitaus tuo aikaa. 

Tontuilla on suuri huoli - vanhoja puusaunoja ympäri Suomen puretaan kovalla vauhdilla, sillä kiireiset ihmiset eivät ehdi eivätkä halua niitä kunnostaa, vaan korvaavat ne sähkösaunoilla. Samalla uhkaavat hävitä saunatonttujen kodit! Joulutontut lähtevät auttamaan saunatonttuja saunojen kunnostamisessa, ja seikkailuun päätyvät myös pienet tonttulapset Tiitu, Timi, Tuisku ja Verne. He saavatkin oikein tärkeän tehtävän, sillä he auttavat saunatonttu Justusta kunnostamaan Elsa Koivuniemen puusaunaa, joka ottaa ainoana puusaunana osaa Suomen upein sauna -kilpailuun! Jos Elsan sauna voittaisi kilpailun, olisi puusaunoilla vielä mahdollisuus! Ikävä kyllä toinen tuomareista on kiireinen, hätäilevä uramies, joka ei puusaunojen päälle ymmärrä. Nyt tarvitaan kiireesti tonttujen kekseliäisyyttä!

Meri Savosen Tonttulapset ja ketuilla ratsastavat vieraat sijoittuu kevääseen, mutta sopii tavattoman hyvin luettavaksi myös marraskuun hämärässä, ovathan päähenkilöinä tontut. Myös kirjan verkkaisuus istuu hyvin juuri tähän hetkeen vuodesta.

Tonttujen pienet, harmittomat seikkailut Varis Vaakkurin ja Liekki-ketun kanssa saivat kuusivuotiaan lapsikuuntelijan herpaantumattomaan otteeseensa. Häntä jännitti hirveästi, voittaako Elsan sauna Suomen upein sauna -kilpailun. Tarinan hahmot, Justus Tunturikäpälä, Joulumuori, Joulupukki ja saunatonttujen vanhin Nuutti Vuonankaali olivat sympaattisia.

Aikuista kirjassa viehätti ertityisesti suomalaisen perinteen arvostaminen ja elämän hidastaminen. Tarinointi puusaunoista oli hellyyttävää ja iltaisin oli hyvä rauhoittua kirjan kanssa iltasadun lukuun. Välillä olin itse tuskastua loputtomaan mietiskelyyn puusaunoista, ja tekstiä olisi voinut paikoin hieman vähentää - toisaalta oli kiva, että kirja kesti juuri niin kauan kuin kesti. Lasta hidastempoisuus ei häirinnyt, päinvastoin hän ei olisi halunnut kirjan ollenkaan loppuvan, vaan halusi aloittaa sen heti uudelleen alusta!

Kirja sopi hyvin paitsi kuuden kieppeillä olevalle - ja pienemmällekin, jos jaksaa kuunnella hitaanpuoleista tarinaa ilman kuvia - mutta myös itse lukevalle alakoululaiselle ja tonttutietouden kartuttamiseksi. Sirja Iisakan kooltaan pienet lyijykynäkuvitukset maustavat tarinaa harvakseltaan, mutta ne sopivat kirjan verkkaiseen, vanhanaikaiseen ja konstailemattomaan ilmapiirin.

Vaikka kestikin useita iltoja syttyä kirjalle, se jätti jälkeensä hyvän olon. Puusaunojen tunnelmaan ja rätisevän tulipesän loimotukseen pääsee hyvin leijailemaan kirjan sivuilla, ja samalla voi vetäistä henkeä ja rauhoittua. Kirja sopii muuten hyvin luettavaksi toki myös keväällä, kun mökkisaunoja aletaan lämmittelemään. Tonttulapsista on ilmestynyt aiemmin toinenkin teos, Tonttulapset ja seikkailujen joulu (Saarni-kirjat 2010), ja se tekisi kyllä mieli lukea!

Tähtiä 3,5 / 5
... ja lapselta kuulemma "tuhat"!

Tonttulapset ja ketuilla ratsastavat vieraat on arvosteltu useammassakin blogissa, mm. Kirsin kirjanurkassa, Luen ja kirjoitan ja Kirjavassa kukossa.  Tonttulapset ja seikkailujen joulu on arvioitu Lastenkirjahyllyssä.

Kirja on saatavilla myös E-kirjana.

tiistai 13. marraskuuta 2012

Me kaikki synnymme vapaina


Me kaikki synnymme vapaina. Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus lapsille. (We Are All Born Free)
Suomennos: Maisa Savolainen
Kustannus: Lasten Keskus 2008
Yhteistyössä Amnesty Internationalin kanssa
Kuvittajat: katso alla

Kuvittajat: John Burningham, Niki Daly, Korky Paul, Jane Ray, Marie-Louise Fitzpatrick, Jan Spivey Gilchrist, Ole Konnecke, Piet Grobler, Fernando Vilela, Polly Dunbar, Bob Graham, Alan Lee, Hong Sum Dam, Frané Lessac, Sybille Hein, Marie-Louise Gay, Jessica Souhami, Debi Gliori, Satoshi Kitamura, Gusti, Catherine ja Laurence Anholt, Jackie Morris, Brita Granström, Gilles Rapaport, Nicholas Allan, Axel Scheffler, Chris Riddell, Marcia Williams

29 maailmankuulua kuvittajaa, taiteilijaa, lastenkirjakuvittajaa ja kirjailijaa Aasiasta, Afrikasta, Euroopasta, Australiasta ja Etelä-Amerikasta. YK:n yleismaailmallinen ihmisoikeusjulistus vuodelta 1948. Maailman käännetyin asiakirja, joka on käännetty yli 360 kielelle. Kirjoitettu lapsille yhteisyössä Amnesty Internationalin kanssa. Humoristisia, syviä, pysäyttäviä kuvia, taideteoksia. Painavia sanoja. Pohdituttavia kokonaisuuksia.

Timo Parvela on kirjoittanut kirjaan loistavat alkusanat, jotka alkavat näin:
"Minä toivoisin, ettei tätä kirjaa olisi olemassa. Että ketään ei tarvitsisi muistuttaa siitä, että jokaisella lapsella on oikeus omaan nimeen. Kaikilla ihmisillähän nimi on. Ja kaikki lapset saavat käydä koulua ja aikuiset suojelevat heitä. Eikö niin?
Ei."

Tuohon ei:hin sisältyy kaikki. Se todellisuus, missä lukemattomat lapset elävät. Maailmassa, myös Suomessa, tässä. Ongelmien suuruus on suhteellista, mutta vaikka ongelmat näyttäisivät ulkoisesti pienemmiltä täällä kuin jossain muualla, se ei vähennä niiden aiheuttamaa tuskaa jokaisen lapsen kohdalla, joka niitä joutuu kohtaamaan.

Tälle kirjalle on niin paljon tarvetta. Siitä puhuminen ei ole turhaa, täällä eikä siellä.

Opettajalle tämä on ihan pakollinen. Loistava työväline monenlaiseen pohdintaan.

Itse olen ollut vapaaehtoisena katulasten parissa Intiassa ja elänyt arkea Afrikassa. Kokemuksista on saanut uskoa, toivoa ja suunnattomasti iloa. Lapset ovat antaneet minulle. Nimenomaan niin päin. Välillä tuntee itsellään olevan niin vähän vaikutusvaltaa mihinkään. Mutta ei se olekaan niin. Iloa voi antaa jokainen, huomata maailman ympärillään. Saman voi tehdä missä vain, kauppamatkalla tai bussissa. Tärkeää on puuttua aina, kun huomaa jotain väärää. Aikuisilla on valtaa vaikuttaa lasten asioihin.

Meillä kaikilla on oikeus levätä työstämme ja rentoutua. 
Kuvittaja Jackie Morris.


Meillä on oikeus omiin mielipiteisiin. Saamme ajatella mitä haluamme ja sanoa mitä ajattelemme. Meillä on oikeus jakaa ajatuksemme muiden kanssa. 
Kuvittaja Debi Gliori.



Ehkä pysäyttävin kuva minusta on tämä. Nuken ylöspäin sojottavat kädet kuin lapsen avuttomuus ja luottamus. Hymy. Veritahrat ja polttojäljet kertovat oman tarinansa.
Kukaan ei saa vahingoittaa meitä tai kiduttaa meitä.
Kuvittaja Jane Ray.


Kukaan ei saa pitää meitä orjina. Me emme saa pitää ketään orjina. 
Kuvittaja Korky Paul.

Meillä kaikilla on oikeus kotiin ja riittävään toimeentuloon sekä hoitoon, jos sairastumme. Musiikki, taide ja urheilu on tarkoitettu jokaisen iloksi. 
Kuvittaja Catherine ja Laurence Anholt.

Kukaan ei saa vangita meitä ilman syytä, pitää meitä vankilassa tai ajaa meitä pois maastamme. 
Kuvittaja Piet Grobler.

Kaikilla on oikeus elämään ja vapauteen ja turvallisuuteen. 
Kuvittaja Niki Daly.




Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...