Pikku Nunuun löytöretki ja lasten kirjallisuustapahtuma Pointissa

Petra Heikkilä: Pikku Nunuun löytöretki
Kustannus: Lasten Keskus 2010
30 s.
Tähtiä: 3 / 5


Pikku Nunuun löytöretki on viehättävä, erilainen kirja Afrikasta ja pienestä leijonanpennusta, joka lähtee itsekseen seikkailemaan. Hän löytää tanssivia tiikereitä (vaikka eihän Afrikassa ole tiikereitä), hedelmätorin ja tavararöykkiön, josta etsii aarteita kotiin. Ja lopuksi äiti löytää hänet. Se onkin hyvä, sillä Nunuuta on alkanut jo väsyttää. Tarinan keskiössä on myös afrikkalainen kanga-liina, josta on matkalla monenlaista hyötyä. Länsimaalainen ei tule ajatelleeksikaan, miten monin eri tavoin tuota jokanaisen afrikkalaista hyödykettä voi käyttää. Hahmot ovat perinteisesti eläimiä, kuten afrikkalaisissa tarinoissa usein.

Pidän siitä, miten Petra Heikkilä vie pienen lukijansa lempeästi Afrikan arkeen. Hän näyttää, miten rapistuneita talot voivatkaan olla, puuttumatta asiaan millään lailla. Mutta pieni lukija huomaa sen heti: "Oho, toi talo on tosi rikki. Kauhean likaista.", sanoo 6-vuotias. Hän kuuntelee hiljaa, miten Nunuu ja tämän sisaret ja serkut tekevät itse omat lelunsa pullonkorkeista, mehutölkeistä ja muovipusseista. Meidän roskistamme. Nautin, kun saan lukea näin erilaista kirjaa lapselleni!

Jokaisella aukeamalla on erilaisuudesta huolimatta jotain tuttua, johon lapsilukijan on helppo tarttua - vilkas katu pelottaa, harmittaa kun ei ole mekkoa tanssissa, nyssäköitä päänsä päällä kantavat afrikkalaistädit tuntuvat niin taitavilta että, isot puhvelit ovat aika erikoisia, ja KUKA Nunuun oikein yhtäkkiä nappaa? Tässä kohtaa 6-vuotias sanoo itsetyytyväisesti: "Mä en olisi huutanut..." Hän siis eläytyy tarinaan, vaikka suhtautuukin samaan aikaan kirjaan ikäänkuin se olisi paljon pienemmille tehty.

Kuvitus kirvoitti paljon ajatuksia. Heikkilä yhdistää erikoisella tavalla valokuvaa ja piirrosta saaden aikaan mausteisen kokonaisuuden. Valokuvat raottavat vilauksia Afrikan näkymiin, mutta paikoin niin pieninä annoksina, että jään janoamaan lisää. Jännittävä kuvitus jää meidän silmissämme (lukijana kanssani siis 6-vuotiaani) jotenkin pliisuiksi. Ehkä siksi, että näemme silmissämme noiden pienten valokuvien vieressä aukeavan maiseman, sen värikkään, kauniin, meluisan ja yksityiskohtia pursuilevan maailman joka kuvaan astuvan ympäröisi, ja kaipaamme sitä. Haluaisimme nähdä ja tuntea enemmän, mutta lastenkirja ei onnistu viemään meitä merten yli. Ehkä kuvitusorginaalit ovat hehkuneet voimallisimpina ja ehkä painokone on laimentanut jäljen, siihen antaisi viitteitä ainakin Rouva Huun parin vuoden takainen blogipostaus kirjan kuvitusnäyttelystä.

Tai ehkä Heikkilän kokema ja kuvittama Afrikka ei ole meidän Afrikkamme. Viime kesänä afrikkalaisessa taidenäyttelyssä koin saman: länsi-afrikkalainen taide ei ollut minun Afrikkani, en nähnyt siinä mitään tuttua. Heikkilän kuvissa on "semi-tuttua"- ne tuntuvat tutuilta ja vierailta samaan aikaan. Heikkilä on viettänyt aikaa Ugandassa, minä naapurimaassa, mutta yhdenkin maan sisään mahtuu Afrikassa niin paljon. Lisäksi jokainen näkee eri tavalla, jokaisen maisema muotoutuu aivan omanlaisekseen. Heikkilällä on sitä paitsi mahdoton tehtävä - kun johonkin paikkaan liittyy henkilökohtaisia tunteita, kaipausta ja paljon eläviä mielikuvia, kun siitä on tullut sinun paikkasi, kaikki sitä tavoitteleva jää kauas mielikuvista.

Entäpä kohdeyleisö? Kuusivuotiaani mielestä kirja sopii pienelle - ehkä 3-4-vuotiaalle lukijalle. Voin kuvitella sen ikäisen eläytyvän Nunuun pieneen seikkailuun, uusiin eteen tuleviin asioihin, tunteisiin ja helpotukseen, kun äiti löytää. Teksti ja kuva tavoittavat mielestäni hyvin sen ikäisen ajattelun ja taaperruksen seikkailussa. Myös selkeät, suuret eläinhahmot, jotka katsovat selkeästi kohti, sopivat pienelle lukijalle.

Kaiken kaikkiaan Pikku Nunuun löytöretki on mukava tuttavuus, ja sitä paitsi - kaikki vieraita kulttuureita (joko sisältä päin katseleva, kuten tämä, tai ulkoa päin, kuten vaikkapa aiemmin arvioimani Onni Afrikassa) käsittelevät lastenkirjat ovat ehdottoman tervetulleita, kaivattuja ja tarvittuja! Niin kaikille kohderyhmille ja kaikenlaisille lukijoille löytyy omansa.

Lopuksi vielä viikonlopun lastenkirjatapahtumavinkkaus: Kirjasto Pointissa Vantaalla vietetään sunnuntaina suosittua TottaTarua - lastenkirjallisuustapahtumaa 0-12-vuotiaille. Ohjelmassa on ainakin musiikkidraamaa, laululeikkejä, sanataidetta, Uppo-Nallen konsertti ja UFF:n käsinukketyöpaja. Lisätietoja täältä.

Blogistani löytyy useita muitakin Afrikkaa käsitteleviä tai sinne sijoittuvia lastenkirjoja, lukuiloa!

Aurinkoista kevätviikonloppua!

Muokattu 27.4.2012