Marjut Hjelt: Lumoava haltijakansa

Marjut Hjelt: Lumoava haltijakansa
Kuvitus: Jaana Aalto
Kustantaja: Karisto 2011
115 s.
Arvio: ***½
Lue kustantajan esittely täältä.

Joskus voi käydä näin! Kun otin Lumoavan haltijakansan käteeni aamukahvin kanssa istuakseni viideksi minuutiksi alas, viidestä tuli kymmenen minuuttia ja kymmenestä minuutista tunti. Ihan huomaamatta! Ihastelin kuvia ja jäin kiinni tekstiin. Nauroin ja yllätyin - sillä en totisesti voinut sanoa tuntevani haltijoita tai keijuja, ja tietäväni, että niitä on niin erilaisia! Sen nyt arvaakin, että nokkosissa asuu ilkikurisia käkättäjiä ja että vaahteran asukit rakastavat värejä, mutta ei sitä, että orapihlajissa lymyää kiusoittelevia ilkimyksiä, tai että pippuriset persiljakeijukaiset kiukuttelevat alemmuuskompleksissaan tillin vieressä!

Tämänkin kirja sai aikaan: Nyt tiedän, että kasveissa asuu erilaisia haltijoita ja keijuja ja ties mitä muuta väkeä, kasvin suojelijoita! Tonttujen ja joulupukin vuodenaikaan on aikuisenkin helppo uskoa asioihin, jotka tekevät elämästä yksinkertaisesti hauskempaa. 

Perinnetutkija ja tietokirjailija Marjut Hjelt on luonut kasvien väen sellaisiksi, että melkeinpä hämmästyy: niinpä tietysti, tuollainenhan hyväntuoksuisessa katajassa kurkkiva haltijatar luonnollisesti on, ja totta kai juuri viisas, tyyni ja vanha haltija suojelee kuusia. Hjelt on ammentanut perinnetiedosta, uskomuksista ja luonnontiedosta kiehtovan yhdistelmän mielikuvitusta ja tietokirjaa, jonka Jaana Aalto on kuvittanut kerrassaan kauniisti. Kuvat ja teksti yhdessä saavat lukijan melkein vetämään henkeä haistaakseen humisevan metsän kosteuden ja kasteesta höyryävän sammalmaton.

Onko sinusta koskaan kuusimetsässä tuntunut siltä kuin kulkisit hyvänsuopien isovanhempien tai vanhan ja viisaan neuvoston keskellä? Onko suuri kuusenoksa pyyhkäissyt hyttysparven pois kimpustasi ja hipaissut käsivarttasi kuin tervehtien?

Kirja oli hyvä itsekseen nautiskeltuna, sillä 5-vuotiaani ei vielä jaksanut pysähtyä kuuntelemaan. Ehkä se tenhoaisi paremmin luonnossa, missä voi kuvitella haltijoiden kurkkivan olan takaa... Tämä olisi erinomainen myös luontokerhojen vetäjille. Seuraavaksi kokeilen heittäytyä suoraan sinne tänne ripoteltuihin tarinoihin - ehkäpä torvisammaleessa asustavat tokkerojäkkeröt saavat tulevan luontointoilijan heräämään.

Torvijäkälistä lennähtäessään nämä hassut otukset kiljuivat riemusta ja tekivät voltteja ilmassa. Jokainen näytti laskeutuvan takaisin sen torvijäkälän päälle, josta oli putkahtanut esiin, ja jäävän siihen istumaan. Pihinä lakkasi, tokkerojäkkeröt istuivat jäkälillään ja katselivat ympärilleen.

On hauska saada käsiinsä tälläinen mielikuvituksen, luonnon lumon ja tiedon yhdistävä taideteos, josta nauttii ja oppii samanaikaisesti. Kuten vaikka että villiviini on tullut Suomeen Pohjois-Amerikasta tutkimusmatkailija Pietari Kalmin tuliaisina, tai että timjami parantaa yskää, vilustumista ja monia muitakin vaivoja. Tiesitkö, että kansanuskon mukaan osa suomalaisista polveutuu karhusta? Osa kirjan kasveista on kotoisin kauempaa, kuten Britteinsaarilta, ja myös näiden maiden kulttuuriperintöä on mukana, mutta erityisesti ilahduin suomalaisen kansanperinteen ammennuksesta. Paikoin sitä olisi voinut olla vielä enemmän.

Hjelt ja Aalto ovat aiemmin julkaisseet muun muassa kiitellyt Keijukaiset, joka oli Kirjapöllo-ehdokkaana 2011, Taikametsä sekä Tonttu -kirjat, kaikki Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran julkaisemina.

Lumiomena on kertonut omia mietteitään kirjasta täällä.