Christine Nöstlinger: Erityisen ihana Tomaanien elämää

Christine Nöstlinger: Tomaanien elämää
Alkuteos: Das Leben der Tomanis 1976
Kuvitus: Helme Heine
Suomennos: Auli Hurme-Keränen
Kustannus-Mäkelä 1989, 24 s.

Tomaanien elämää on kirja, jonka toivoisin sattuvan kaikkien käsiin! Se kertoo erilaisuudesta, kiltteydestä, suvaitsevaisuudesta, lähtemisestä, normien ja rajojen rikkomisesta... Kaikesta sellaisesta mitä on hyvä miettiä aika ajoin ja samalla ravistella tomuja päältään

Kenelle? Jo pienelle lapselle sopiva kuvakirja, mutta parhaimmillaan, kun lapsen kanssa voi keskustella erilaisuudesta.

Äiti-Möttönen veti tyttärensä esiin kaalikasan alta, tarttui heitä kädestä ja lähti kaupasta. 
"Mikseivät ihmiset pidä meistä?" Laila kysyi.
Äiti-Möttönen ei vastannut. Hän juoksi tyttäriensä kanssa kotiin. Kotona hän istui keittiön pöydän ääreen ja itki. Hän itki vielä silloinkin, kun isä-Möttönen tuli kotiin työstä. 
"Pitäisikö meidän muuttua taas sellaisiksi kuin olimme aikaisemmin?" Laila kysyi.
"Jos oikein kovasti yritämme, se ehkä onnistuu!" Leila sanoi. 
Silloin äiti-Möttönen pyyhki kyyneleensä ja huudahti. "Ette te ole tuhmia! Ei teidän tarvitse muuttua! Pysykää vain sellaisina kuin olette!"

Tomaanien elämää on tarina kahdesta kiltistä tytöstä, jotka virkkaavat patalappuja, saavat pelkkiä kymppejä eivätkä koskaan unohda sanoa ole hyvä ja kiitos. He asuvat omakotitalossa, muiden täsmälleen samankaltaisten omakotitalojen joukossa.


Eräänä päivänä isä tuo tyttärilleen tomaani-kirjan. Tytöt ihastuvat kirjaan niin, että uppoutuvat siihen jokaisella liikenevällä hetkellä. He alkavat loikoilla ruohikossa ja kiipeilevät naapurin kirsikkapuussa. Nauravat, hyppivät ja heittävät kuperkeikkoja. Ihan kuten kirjan tomaanitytökin.

Eräänä päivänä tytöt heräävät muuttuneina: kirkkaansinisinä, takapuolissaan hännäntupsut ja tukka pörrössä. Äiti häpeää tyttäriään ja piilottelee heitä sisällä. Eräänä päivänä hän kuitenkin rohkaistuu lähtemään heidän kanssaan ostoksille. Tuloksena on mellakka. Tyrmistyneet naapurit eivät suvaitse liian erilaisia tyttöjä, "hirviöitä".

Isä ja äiti tekevät päätöksensä. Isä-Möttönen ottaa perheen neljä pankkikirjaa, kaksi säästöpossua, vihkisormukset, helminauhan ja kymmenen liemikuutio-osaketta, myy kaiken ja ostaa veneen. Seuraavana yönä isä ja äiti opettelevat tomaanikirjan ulkoa ja onnistuvat muuttumaan tyttäriensä kaltaisiksi. Sitten he marssivat rantaan.

Rannalla seisoi paljon ihmisiä. "Seis", he huusivat. "Älkää lähtekö pois, teidät pitää panna lukkojen taakse, tehän olette skandaali!"

Mutta Möttöset ovat jo kaukana. Viikon kuluttua Möttösten taloon muuttaa uusi perhe, jolla on kaksi kilttiä tyttöä, jotka saavat koulusta pelkkiä kymppejä, ja pikkuhiljaa naapurit unohtavat tyrmistyksensä. Mutta joskus joku kalastaja kertoo kuulleensa mereltä naurua, rummutusta ja kitaransoittoa, ja silloin hän pelkää.

Pidän kirjassa kaikesta! Paitsi Helme Heinen humoristissta kuvituksesta, niin etenkin kirjan rohkeudesta ja kannustuksesta elää juuri itselle sopivaa elämää. Se mikä sopii jollekin ei sovi toiselle, eikä ole olemassa kovinkaan paljon rajoituksia, joiden mukaan elämä pitäisi järjestää, vaikka helposti siltä tuntuukin. Kirja herättää kysymyksiä. Saavatko lapset olla lapsia, ja ovatko hyvät tavat tai kiltteys niin tärkeitä? Mikä on sovinnaista, ja onko väliä mitä muut ajattelevat? Hyväksymmekö toisten erilaisuuden? Ja uskallammeko itse olla omia itsejämme?

Tämä ihana kirja saa ensimmäisenä blogissani viisi tähteä!

*****

Christine Nöstlinger (1936-) on rakastettu itävaltalainen kirjailija, joka on saanut muun muassa maailman rahallisesti suurimman lasten- ja nuortenkirjapalkinnon, Astrid Lindgren -muistopalkinnon sekä kansainvälisen Hans Christian Andersen -palkinnon, jota luonnehditaan lastenkirjallisuuden Nobel-palkinnoksi. Astrid Lindgren -muistopalkinnon raati totesi v. 2003 Christine Nöstlingerin olevan Astrid Lindgrenin veroinen lasten oikeuksien puolustaja ja auktoriteettien vastustaja, jonka humoristiset kirjat kertovat muun muassa "tytöistä, jotka yrittävät pyristellä irti perinteisistä rooleista ja lapsista, jotka taistelevat saadakseen tarpeensa kuulluiksi." Lue koko arvostelu täällä.

Olen arvostellut blogissani myös Helme Heinen toisen kuvittaman kirjan, Matka yöhön ja uneen (Kustannus-Mäkelä 1989). 


Muokattu 27.4.2012