Andrew Davies: Tohtori Pullin ihmeelliset urotyöt

Andrew Davies: Tohtori Pullin ihmeelliset urotyöt
(The Fantastic Feats of Doctor Boox)
Suomennos: Kaarina Helakisa
Kuvitus: Tony Escott
Kustannus: Otava 1973
73 s.
Tähtiä: ****

Lyhyesti: Hyväntuulinen kirja pipareita mussuttavasta Tohtori Pullista, hänen eläinystävistään ja harmittomista seikkailuistaan eläinlääkärinä. Yksinkertainen, hyväntahtoisen huumorin sävyttämä kirja sopii noin 4-vuotiaasta ylöspäin, sillä melkein kaikilla sivuilla on mainiosti kuvitettuja mustavalkokuvia.

Tohtori Pulli vetoaa varmasti melkein kaikkiin lapsiin (ja aikuisiin), sillä hän syö aina pipareita ja juo limonaatia. Hän myös viettäisi mielellään paljon aikaa lämpöisessä sängyssään koiriensa kanssa, mutta puhelin pirisee harmittavan usein ja raastaa hyväntahtoisen tohtorin milloin parantamaan kirahvin kipeää kaulaa ja milloin etsimään gorillaa - josta tuleekin hänen uusi hyvä ystävänsä, joka seuraa Pullia auton etuistuimella uusiin seikkailuihin, koiraystävien kuorsatessa takapenkillä. Välillä koko joukko rämistelee kauppaan ostamaan pipareita loppuneiden tilalle, ja joutuu samalla taltuttamaan nyrkkeilevää kengurua. Ja entäs sitten se kerta, kun Pulli huijataan häätämään matoa ja saakin vastaansa lohikäärmeen?

Tekee hyvää lukea tämä hullunkurinen kirja. Se on kuin lepoa info- ja pohtimisähkyisille aivoille. Kirjassa on jotain ajatonta ja helppoa. Sitä ei tarvitse tulkita, lukea rivien välistä tai pohtia lapsen kanssa, eikä se kerro mitään syvällistä maailmasta.

Ensin he liukuivat peräkanaa liukumäessä, sitten he kiipeilivät peräkanaa kiipeilytelineellä, ja sitten tohtori Pulli istahti kiikkuun ja koirat antoivat hänelle vuorotellen vauhtia. Mutta heitä rupesi ennen pitkää väsyttämään, koska tohtori Pulli on koko lailla painava henkilö, ja sitä paitsi hän halusi keinua hirveän kovaa. 

Vaikka minusta kirja ylipäänsä on ehdottomasti yksi parhaita ellei paras tapa laajentaa maailmankatsomusta, pohtia vaikeita asioita tai välittää arvoja, tarvitaan myös näitä kirjoja, jotka voi vain avata ja lukea. Nauraa jos naurattaa, kuunnella ja unohtaa arkipäivän. Tuudittautua siihen helppouteen ja hassuuteen, joka lasten ja miksei aikuistenkin oikeutena pitäisi olla, ja jonka taju yhdistää lapsia maailmankolkasta riippumatta. Kirjan voisikin aivan yhtä hyvin lukea lapsille niin täällä kuin toisella puolen maapalloakin. Mainio, ilmeikäs ja sympaattinen kuvitus on omiaan voimistamaan kirjan parissa viihtymistä.

Kirjaa on saatavilla enää heikosti, onhan se ilmestynyt jo lähes 40 vuotta sitten, mutta ainakin yksi kappale on vielä esimerkiksi pääkaupunkiseudun kirjastoissa lainattavissa. Itse löysin tämän kirpputorilta.

Kirjailijana Andrew Davies on kovan luokan konkari. Vuonna 1933 syntynyt walesilainen Davies on eräs Britannian tunnetuimmista televisiokäsikirjoittajista, joka on käsikirjoittanut lukuisia sarjoja televisioon, kuten Ylpeyden ja ennakkoluulon (1995) ja Emman (1996) ja ollut mukana käsikirjoittamassa elokuvaa Bridget Jones: Elämäni sinkkuna. Tietojeni mukaan hän on kirjoittanut yksitoista lastenkirjaa, joista on suomennettu ainakin Hyvää päivää, Alfonso Bonzo (Tammi 1987). En tunne sitä, mutta jos se kirjastossa osuu vastaan, lainaan varmasti. Niin kovasti me - minä, 5-vuotiaani ja kainaloon kirjan aikana nukahtanut 2-vuotiaskin - kirjasta pidimme ja sille nauroimme! (Kirjan lukemiseen yhtä soittoa meni melkein tunti, kun innostuin enkä malttanut lopettaa, mutta sehän sopiikin ihan hyvin näin jo loppuneena lapsen oikeuksien päivänä!)

Ps. Varoitus: Kirjan jälkeen himoitsee pipareita ja limonaatia ja ajattelee, miten mukavaa olisi herätä aamuisin kymmenen jälkeen ja palata sumuisina päivinä yksinkertaisesti takaisin sänkyyn!