Deborah Underwood: Ihan hiljaa

Deborah Underwood: Ihan hiljaa
(The quiet book)
Kuvitus: Renata Liwska
Suomennus. Sanna Vartiainen
Kustantaja: Karisto 2011
28 s.
Arvio: ****
Kustantajan esittely täällä.

Ihan hiljaa saa sinut hiljentymään ja muistamaan elävästi hetkiä, kun on ollut ihan hiljaista.  Vai mitä sanot näistä?

On hetkiä jolloin on ihan hiljaista. Vaikkapa silloin...

... kun on viimeinen jota tullaan hakemaan.

... kun jännittää ja haluaisi kadota näkyvistä.

... kun outo sukulaistäti tulee yllätysvierailulle.

... kun yrittää pidätellä hikkaa.

... kun tajuaa, että kylpyvaahtoa tuli vähän liikaa.

... kun imaisee lohduttavaa, hyvää tikkaria.

Sivuja käännellessään tuntee välillä sydämen tykyttävän rinnassa, sitten se tuntuu painavalta, seuraavaksi pidättää hengitystä, ja sitten naurattaa. Kirjan vajaa 30 yksinkertaista kuvaa vievät perustunteisiin, ja saavat ne nousemaan elävästi mieleen.

Kirjalla on monenlaista lukutapaa. Se tarjoaa hienon mahdollisuuden pohtia tilanteita ja tunteita lapsen kanssa. Miltä vartalossa tuntuu kun jännittää, miten oloa voisi helpottaaa silloin? Miltä tuntuu kun jää yksin, kun kavereilla on salaisuuksia joita ei kuule? Lapsi kokee elämässään näitä kaikia tunteita, ja kaipaa työkaluja erilaisista tilanteista selviytymiseen ja tunteiden tunnistamiseen.

Vaikeiden tunteiden pohtimisen lisäksi on hauska sukeltaa iloisiin tilanteisiin. Muistella, miltä tuntui kun on vuoristoradan huipulla ja ihan kohta tulossa alas, tai kun on hyvän ystävän kanssa eikä tarvitse puhua mitään, on niin hyvä olla? Tai kun saa hyvän yön suukon ja käpertyy lämpimän peiton alle ja uni tulee ihan kohta? Tai tikkarin nuolaisu, naaam. Hyvien asioiden muistelu tekee onnelliseksi.

Vähän pienemmän kanssa keksin uuden lukutavan: Koska on kiva olla hiljaa? Konsertissa, kun kaikki keskittyvät kuuntelemaan kaunista musiikkia. Kun kuuntelee satua. Kun paijaa eläintä. Kun leikataan hiuksia. Kun sanotaan hyvää yötä.

Joistain tilanteista saa vielä pidemmälle viedyn kuvitteluleikin: Mitä tapahtuisi, jos ei voisikaan olla hiljaa, vaan vahingossa putoisi tuolilta ja kuuluisi kamala räminä kun kaatuisi tuolien sekaan? Vaikka konsertissa. Mitä sitten? Eihän se olisikaan niin kamalaa, sellaista sattuu kenelle tahansa. Ei haittaa, sellaista sattuu, saa nauraa itselleen.

Ja luonnollisesti tämän ääreen on ihana rauhoittua - illalla ja ihan kesken päivän. Shhh, ollaa hiljaa vaan, kuunnellaan hiljaisuutta, ei ole kiire mihinkään. Tule syliin lukemaan.

Kuten huomaa, tästä kirjasta tuli meillä painava opus, paljon monipuolisempi kuin ensi näkemältä uskoisi. Antoisa sekä lapselle että aikuiselle. Kuvitus on niin yksinkertaista mutta samalla ilmeikästä, ja kuvat ja teksti pelaavat tavattoman hyvin yhteen. Ei ihmekään, että kirja on ilmestyessään ponkaissut New York Timesin bestseller-listalle. Karisto on kustantanut kirjan Suomessa, ja suosittelen tätä lämpimästi.

Lumiomena on esitellyt kirjan täällä.