Kyllä jännitti: Onneli ja Anneli

Kyllä jännitti mennä katsomaan uutta Onneli ja Anneli -elokuvaa, joka sai ensi-iltansa 17.1.! Onnelin ja Annelin kootut kertomukset on luettu meidän perheessä pari kertaa, ja äänikirja kuunneltu noin 2 357 kertaa. Kaikki meidän perheessä ovat ihastuneet kirjaan. Tunnelma, henkilöt, miljöö… kaikki on niin suloista.

Muistan varmasti aina kesän joitain vuosia sitten, kun luin kirjaa veneretkellä kesämökillä, kun esikoisemme oli neljä ja vaalea pää tarinoita tulvillaan. Onneli ja Anneli oli ensimmäisiä pitkiä satuja, joita sain lukea hänelle, ja olin tosi innoissani siitä, että kaikki satukirjat olivat vihdoin käsillä. Auringon heijastuminen vedenpinnasta, veneen hidas lipuminen, airojen verkkainen liike samettisessa vedessä ja kesän huolettomuus ja vapaus olla - kaikki se limittyy mielessäni vahvasti yhteen Onnelin, Annelin, Urho Ulpukan, Rouva Ruusupuun, Tingelstiinan ja Tangelstiinan sekä Vaaksanheimojen seikkailuihin. Ehkä siksikin kirjaa lukiessa tulee aina niin hyvä olo!

Ja kirja on tosi ihana. Marjatta Kurenniemen ja Maija Karman kuvittama klassikko vuodelta 1966 on oikea satu, vanhanaikainen ja samalla ajaton tarina kahden tytön ystävyydestä, omasta talosta, jännistä naapureista. On tarinassa myös vakavampia vivahteita: vanhemmat eivät edes huomaa tyttöjen poissaoloa ja Rouva Rusina kaipaa miestään niin että elämästä on kadonnut kaikki ilo. Tästä huolimatta kirja on suloinen ja keveä kuin kesäpäivä - vaikka siellä järvellä.

Tätä taustaa vasten on helppo ymmärtää jännitys elokuvaan mennessä. Pelkäsin, että kaikki olisi liian modernia. Että tytöt olisivat liian teinejä, että kaikki olisi liian samanlaista kuin muissa tämän päivän kotimaisissa lastenleffoissa, vaikkaja Risto Räppääjässä ja Ellassa (jotka ovat tosi hyviä, mutta ajoittuvat tähän päivään). Jännitti, miten Tingelstiinan ja Tangelstiinan puutarhan saisi uskottavaksi, tai tyttöjen kodin kaikkine ihanuuksineen.

Oletko sinä jo nähnyt leffan? Mitä pidit?

Meistä leffa oli ihana! Näyttelijävalinnat onnistuivat mainiosti. Onnelin ja Annelin näyttelijät olivat tosi suloisia pikkutyttöjä, Tingelstiina ja Tangelstiina sopivan hassuja ja hupsuja, Rouva Ruusupuu, vaikka vähän nuori, niin ihan mainio, Urho Ulpukka olisi voinut olla pulleampi mutta muuten tosi hyvä hänkin. Rouva Rusina oli pikkuisen pelottavampi kuin kirjassa, ja muutama henkilö oli lisätty leffaan juonellisten seikkojen vuoksi, mutta se toimi hyvin.

Loviisa kuvauskaupunkina oli mainio valinta, Tingelstiinan ja Tangelstiinan puutarha hieno ja, wau, yhtä monipuolinen kuin kirjassakin, samoin tyttöjen talo - aivan ihana. Esimerkiksi makuuhuone ja ammeet olivat juuri niin söpöjä kuin olla voi.

Kirjan kesäinen, ruusuinen tunnelma oli saatu suorastaan hämmästyttävän hyvin leffaan.

Oli mukana myös pari juonnetta josta en niin välittänyt, kuten vaikkapa jäätelötehdas, tai mummo, tai veli, mutta… ei haittaa, kokonaisuus oli tosi kiva.

Parasta oli paitsi uskollisuus kirjalle!! (etenkin yksityskohdissa, juonessa oli pari jännää muutosta, joita en paljasta), hyvät näyttelijävalinnat (suloiset tytöt etunenässä), myös vanhanaikaisuus ja uuden ja vanhan sujuva yhdistäminen. Ei haitannut yhtään, että seinällä riippui vanha seinäpuhelin (onneksi!), jota tytöt eivät heti osanneet käyttää, ja kaikilla muilla taisi olla kännykät. Ruusukuja oli osaksi hyppäys johonkin menneeseen, ja ympäröivä maailma jotain uuden ja vanhan väliltä, esimerkiksi kaupungilla ajeli söpö Saab 66. Uuden ja vanhan yhdisteleminen oli niin saumatonta, ettei siihen oikeastaan kiinnittänyt juuri huomiota. Noin sen juuri piti ollakin.

Kirja on aina kirja, se paras tapa tutustua Onneliin ja Anneliin, mutta kyllä tämäkin on ihan hyvä tapa! On vain hyvä että tarina jatkaa elämäänsä leffan myötä entistä useammalle, jolta olisi voinut muuten jäädä tutustumatta kirjaan. Ja huom., sopii ehdottomasti myös pojille! Meidän 4-vuotias poika tykkää myös kovasti sekä äänikirjasta että leffasta (vaikka rosvokohtaus vähän pelotti). Ystäväni kertoi, että päiväkodissa 5-6-vuotiaiden ryhmässä pojat olivat kovasti innostuneet kirjasta. Ja etenkin, kun Vaaksanheimot Putteineen sitten vähän myöhemmin astuvat kuvioihin.

Jos et ole vielä nähnyt leffaa, niin - kip kop, pidä hauskaa, nautinnollisia hetkiä ihanissa kesäkuvissa!

Myös ainakin Sinisen linnan kirjastossa on käyty leffassa!