Näytetään tekstit, joissa on tunniste rakastuminen lastenkirjoissa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste rakastuminen lastenkirjoissa. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Annika Sandelin: Retkuliina ja Retkuliina rakastuu

Annika Sandelin: Retkuliina (2010, 2. painos, orig. Businnan) ja Retkuliina rakastuu (2011, orig. Businnan blir kär)
Kuvitus: Linda Bondestam
Suomennos: Henriikka Tavi
Kustannus: Teos & Söderströms


Muutama vuosi sitten ilmestyivät ensin ruotsiksi ja sitten suomeksi Annika Sandelinin riimittelemät ja Linda Bondestamin kuvittamat Retkuliina (2010) ja Retkuliina rakastuu (2011), joissa riehakas pehmokoira pistää loruriimein ennen niin rauhaisen elämän talossa mullin mallin. Retkuliina on villi ja raisu, itsekeskeinen ja vaivalloinen, ärsyttävä mutta samalla niin rakas, hetkessä elävä koiranketku, jonka tultua talossa ei ole enää koskaan tylsää.
Retkuliina keinuu rallivauhtia,
huutaa: "Oi! On ihanaa keinua."
Yhä ylemmäs keinu nousee,
tassu koivun latvaa hipaisee.
Petra huutaa: "Tuossa käy hassusti.
Jollet pysähdy, putoat varmasti!"
Retkuliina sulkee korvansa:
"Kukaan ei saa määrätä minua."



Kirjan itsenäisessä jatko-osassa, Retkuliina rakastuu Retkuliina löytää mielitietyn, Rackhamin. Toisistaan sokaistunut lemmenpari karkaa kotoa, tarpoo sohjossa ja löytää kodin pahaisesta viemäristä. Lempi on kovilla, Retkuliinalla suuri koti-ikävä ja tunnelma kotonakin kovin ankea. Suurta on myös jokin muu, kun Retkuliina vihdoin palaa kotiin:
Jaska huomaa: "Mitä oikein näin?
Retkuliina taitaa olla pieniin päin!"
Retkuliina niin kuin aurinko loistaa:
"Torttua kiitos! Tossuni saa jo poistaa.
Kuunnelkaa mikä lapsiveden loiske!
Pennut vatsassa peuhaa, mikä roiske!


Meillä on luettu viime aikoina melko paljon kuusivuotiaan toiveesta Retkuliinoja, ja se on kivaa, sillä kirjoja on hauska lukea ääneen. Annika Sandelin on tosiaan pukenut tekstin kepeisiin loruriimeihin, ja myös suomentaja Henriikka Tavin kynänjälki ihastuttaa. Parhaimmillaan teksti naurattaa niin lasta kuin aikuistakin, ja kirjat, joissa saa nauraa yhdessä yhteen ääneen, ovat aina helmiä! Vajaa 30 sivuiset kirjat ovat myös sopivan mittaisia iltasatuja silloin, kun väsyttää.

Linda Bondestamin kuvitus on tutun värikylläistä, yksityiskohtia ja ilmeitä pursuilevaa. Olen aiemmin arvostellut blogissani hänen kuvittamansa Mainio herra Iloisen, jonka kepeän keltaiseen ulkoasuun olen ihastunut ja jossa niinikään rakastutaan. Kustannusyhtiö Teoksen sivulla kerrotaan muun muassa, että Bondestam on saanut useita kuvituspalkintoja, mm. Svenska litteratursällskapetin palkinnon,Vuoden kauneimmat kirjat -kunniamaininnan ja Finlandia junior -ehdokkuuden.

Retkuliinassa viehättää hyvän tarinan, pirtsakan ulkoasun ja virkistävän kielen ohella Retkuliinan inhimillisen ärsyttävä hahmo. Aikuislukijaa koiranketku muistuttaa aika usein lapsista - rakkaista, mutta joskus niin - huh - rasittavista ja rämäpäisistä. Kirjassa Retkuliina rakastuu hemmoteltavaksi heittäytyvä koira tuo huvittavasti mieleen raskaana olevat ja vastasynnyttäneet äidit. Paitsi Retkuliina, tärkeitä hahmoja ovat myös Petran muut pehmot, joiden tarkasti piirretyihin kuviin ja hassuihin nimiin kuusivuotias suurella mielenkiinnolla paneutui. Pehmoeläimet mudostavatkin Retkuliinassa oman maailmansa, joka pientä lukijaa epäilemättä viehättää. (Kts. kuva yllä.)

Molemmat, mutta etenkin Retkuliina rakastuu on minusta erinomaisen onnistunut, huvittavan erilainen kirja, jossa lähestytään hieman isompien teemaa hauskalla tavalla - rakastumista ja sen myötä karkaamista kotoa, raskaaksi tulemista ja vauvan odotusta ja sitten vauvan syntymistä. Kuvituksen ja kielen ansiosta kirja sopii kuitenkin ihan pienellekin kuulijalle. Vauvaa odottavaan perheeseen tämä olisi humoristinen hankinta!

Tähtiä 4 / 5

Samalta tekijäparilta on aiemmin ilmestynyt kirja Milja ja naapurit (Tammi 2006).

sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Malin Kivelä: Mainio herra Iloinen


Malin Kivelä: Mainio herra Iloinen (orig. Den förtäffige herr Glad, 2004)
Kuvitus: Linda Bondestam
Suomennos: Henriikka Tavi
Kustantaja: Teos & Söderströms 2010, 2. painos



Malin Kivelän kirjoittama ja Linda Bondestamin kuvittama Mainio herra Iloinen tekee iloiseksi! Ihastuin heti kirjan valoisaan, aurinkoiseen kuvitukseen ja kivaan tarinaan!

Herra Iloinen on niin    positiivinen kaveri, että vaikka joku tönäisee kadulla, hän hymyilee ja sanoo Anteeksi. Päivisin hän syö leivonnaisia, kävelee rannalla ja antaa tuulen puhaltaa päähänsä, astuu jäätyneeseen lätäkköön niin että saappaiden alle rapsahtelee. Sellaista kivaa.

Sitten alakertaan muuttaa sitruuna. Oikea hapannaama, joka ei ilahdu ei sitten mistään.


Hei, herra Iloinen sanoi. Keltainen ei sanonut mitään, luuti pelkästään. Hei, herra Iloinen sanoi taas.
Minä siivoan, sitruuna sanoi ja lakaisi.
Oletko muuttamassa tänne? herra Iloinen kysyi. Minä siivoan, sanoi sitruuna.
Minä asun täällä, sanoi herra Iloinen. Kerrosta ylempänä.

Sitruuna viuhtoi ympäriinsä luudallaan ja muuttui vielä happamammaksi.




Mainio herra Iloinen on kirja, joka saa väkisinkin hyvälle tuulelle. Herra Iloisen arki Kurtin kahvilassa ja nojatuolissa ja mielenkiintoinen, hapan naapuri on loistava vastaveto kevätväsymykseen tai pimeydestä johtuvaan alakuloon. Tästä kirjasta pimeys on nimittäin niin kaukana kuin se vain voi olla. Kirja vääntää rautalangasta, miten elämästä pitää nauttia! Samalla se auttaa huomaamaan, miten paljon omalla asennoitumisellaan voi vaikuttaa. Valoisuudella voi sulattaa kaikkein happamimmankin ihmisen sydämen.
Ahaa, kyse on jostain pimusta, Kurt sanoi. Mitähän me oikein keksittäisiin, pimut voivat olla nimittäin aika nirsoja, tiedätkös. Kermalinkoja? Puuteritassuja? Niin arkista, niin arkista.  

Eivätkä he sanoneet muuta. Tuli niin hiljaista kuin vain voi tulla kun jokainen tähti valaisee tarkasti kuin timantti.
Hyvää yötä neiti Sitruuna, herra Iloinen kuiskasi. Ja tervetuloa kolmanteentoista kerrokseen.
Mutta neiti Sitruunan puolelta ei kuulunut enää muuta kuin kovaäänistä kuorsausta.

Linda Bondestamin iloinen ja hauska kuvitus tulvii auringonvaloa, ja siinä ja Malin Kivelän tarinassa on jotain aivan vastustamatonta. Henriikka Tavin suomennos ja sanavalinnat on myös sitä luokkaa, että mietin, mistä hän on muistanut tai keksinyt niin loistavan, välillä kovin kummallisen sanan. Kuten vaikka luutii. Tai häntätupsumyssy. Marenkimakkara, silavasulka ja korallikettu?
Myös layout on onnistunut ja sopii hyvin kirjan hassahtaneeseen tunnelmaan.


Täydet tähdet sekä 6-vuotiaalta, jonka mielestä kirja on yliparas, ja itseltäni, jonka mielestä tämä on kuvakirja ihanimmillaan: hauska ja ilostuttava, ja peilaa huvittavasti aikuisten vakavaa elämää, joka ei olekaan yhtään vakavaa.


Tähtiä: 5 / 5, lapselta 7 / 5

Arviota muokattu 27.4.2012
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...