"Kirjoittakaa, koska se on niin mielettömän hauskaa"

Kirjamessujen kolmantena päivänä huomasin metsästäväni messuilta tapahtumia ja keskusteluja, jotka käsittelevät jotenkin kysymystä, miten tullaan kirjailijaksi ja millainen on kirjailijan ammatti. Toisaalta kuuntelin jälleen nuoria koskevia haastatteluita, joten tässä molempiin aiheisiin liittyvistä ja kuulemistani keskusteluista jonkinlainen kooste. 

Keskusteluista ensimmäinen, Kuinka tullaan kirjailijaksi, on kerännyt salin täyteen kaikenikäisiä kuulijoita, joita opastamassa ovat kirjailijat Paula Havaste ja Nelli Hietala, Otavan kustannustoimittaja ja esikoiskirjailija Antti Arnkil sekä kustantaja Touko Siltala. 

"Kirjoittakaa, ja suhtautukaa kirjoittamiseen intohimoisesti, sillä kirjoittaminen on mielettömän hauskaa", innostaa kuulijoita Paula Havaste. "Myös tekstin työstäminen on tosi hauskaa. Kirjan kirjoittaminen on kuin urheilusuoritus. Mitä enemmän näkee vaivaa, sitä parempi mieli siitä tulee."

"Kun olette saaneet tekstin valmiiksi, printatkaa se, ja aloittakaa uudelleen alusta, ihan puhtaalta pöydältä", kehottaa puolestaan Arnkil, jonka esseekokoelma Lauantaiesseet julkaistiin syksyllä. "Uskaltakaa luopua omasta tekstistä. Lähettäkää teksti moneen paikkaan, kymmeneen tai viiteentoista, ja soittakaa perään. Olkaa sinnikkäitä!"

Samanlainen on kustantaja Touko Siltalan viesti kuulijoille. Samaa sinnikkyyttä tarvittiin myös Arnkililtä hänen kirjoittaessaan esseekokoelmaasa. Hänen 5-vuotias poikansa oli ihmetellyt, miksi isä oli yhtäkkiä aina kotona. Tämän kerrottua kirjoittavansa omaa kirjaa poika oli ollut hetken hiljaa ja tuumannut sitten: ”Tuskin julkaistaan.”

Kustantajan palaute raivostutti

Nuorille suunnatulla Louhi-lavalla Terhi Rannela lähettää samankaltaisen viestin kirjailijan urasta haaveileville. ”Ole kärsivällinen, unelma toteutuu kyllä!"

Hän sai itse saman neuvon aikoinaan 17-vuotiaana lähettäessään käsikirjoituksensa kustantamoon, ja tuolloin kustantajalta takaisin saatu palaute "ole kärsivällinen ja elä elämää", raivostutti. Se osoittautui kuitenkin todeksi. Nyt 34-vuotiaana kirjailija on saavuttanut sittenkin kaiken mistä tuolloin haaveili. 

Kovaa työtä se on tietysti vaatinut. "Kirjoittakaa ja kirjoittakaa, joka päivä jotain, paitsi vapaapäivinä tietenkään - ei siihen oikein muuta neuvoa voi antaa. Ja olkaa sinnikkäitä. Luoja miten monta hylkäyskirjettä minäkin olen saanut ja kuinka olen niitä itkenyt", hän tunnustaa.

Hänen uunituoreen kirjansa Läpi yön kirjoitusprosessi poikkesi aiemmista kirjoista, sillä ensimmäinen versio vuodattui paperille viikossa - paljon nopeammin kuin hänen muut kirjansa. Hän istui kuin tatti keittiön pöydän ääressä ja lähetti miehen kauppaan hakemaan ruokaa. 

Kirjan päähenkilössä on paljon samaa kuin Rannelassa itsessäänkin: muutto pienestä kylästä yliopistokaupunkiin, kunnianhimoinen luonne, voimakas haave kirjailijan ammatista sekä kirjallisuuden opinnot. 

”Koskaan ennen en ole pistänyt itseäni samalla tavalla likoon kuin tämän kirjan kanssa, ja monessa kohdassa mietin, kirjoitanko tästä, mutta ajattelin, että nyt tai ei koskaan!”, pinkkiin pukeutunut eloisa kirjailija kertoo.

Uudessa teoksessa on paljon vaikeita aiheita, kuten alkoholistiperhe ja itsemurhaa, mutta lopussa valoa ja toivoa. "Olisin itse tarvinnut tämän kirjan nuorena. Jos kirja estää yhdenkin nuoren tekemästä vääriä lopullisia ratkaisuja, olen onnellinen.”

Vaikeat aiheet tulevat luonnostaan

Rannelan jälkeen lavalle saapuu Laura Lähteenmäki, jonka dystooppisen trilogian päätösosa Karrelle polttava helle ei sekään päästä lukijaa helpolla: teemoina ovat mm. ilmastonmuutos ja teiniraskaus.

Aihe tuli läheltä kirjailijaa. ”Katsoin eräänä talvipäivänä lastani, joka yritti raapia jotain leikkiä kokoon vihreästä nurmesta, ja tunsin yhtäkkiä suurta sääliä häntä kohtaan.  Nyt kasvavan sukupolven tulevaisuus alkoi mietityttää ja huolettaa, ja sijoitin kirjan siksi pitkälle tulevaisuuteen.”

Lähteenmäki tunnustaa kirjoittavansa nuorille mielellään siksi, että heidän maailmansa on tarpeeksi etäällä hänen omasta tämänhetkisestä, välillä tylsältä tuntuvasta elämänvaiheestaan, arjesta kahden lapsen äitinä.

”Aloitin myös kirjoittamaan nuorena, joten siitä kirjoittaminen on minulle tuttua”, hän kertoo.

Kun suosittu trilogia on nyt saatu päätökseen, on seuraavaksi vuorossa jotain ihain muunlaista. Ei kuitenkaan kevyttä tälläkään kertaa. 

”Olen kokeillut kirjoittaa kevyesti kirjoittaessani MeNaisiin jatkokertomuksen, ja huomasin sen olevan tosi vaikeaa. Haluaisin osata kirjoittaa kevyesti, mutta mukaan tulee aina jotain synkkyyttä tai pohdittavaa. Kai minussa jotain synkkyyttä on itsessäni", Lähteenmäki nauraa. Toisaalta aiheiden vakavuudesta nousee sitten teosten mielenkiinto ja puhuttelevuus.

Lähteenmäkeä ja Rannelaa kuunnellessa tulee mieleen, miten Kallion Ilmaisutaidon lukion nuoret toivoivat aiemmin torstaina nuorille suunnattua kirjallisuutta, joka ei päästäisi helpolla, haastaisi ja olisi ajankohtainen. Ainakin nämä kirjailijattaret tarjoavat vastauksen juuri tähän toiveeseen. 

_________________________

Kävin kirjamessuilla vielä sunnuntainakin, joten viimeisen päivän tunnelmista kirjoitan toivottavasti pian! Silloin kuuntelin mm. ihanaa Kirsi Kunnasta, lasten mindfulness -harjoituksista ja Salla Simukkaa. 

Muokattu 26.10.2015