Lauren Child: Kaikkein eniten tykkään lumesta

Lauren Child: Samu ja Salla. Kaikken eniten tykkään lumesta (alkuper. Charlie and Lola: Snow is my favourite and my best)
Kustantaja: WSOY 2008
Suomennos: Riitta Oittinen

Kun on juuri tuijottanut 2-vuotiaan poikansa kanssa vajaan tunnin lumiauroja, lumitraktoreita, kuorma-autoja rahtaamassa lumikuormia pois, hinausautoa hinaamassa niiden poloisten autoja pois, jotka unohtivat että juuri tänään tyhjennetään lumesta tämä nimenomainen katu (ja hätääntyneitä omistajia juoksemassa autonsa perässä), ja kahlannut sitten kotiin metrin korkuisen kinoksen yli, vilahtanut vikkelästi sisään ulko-ovesta pälyillen samalla pelokkaasti taivalle, ettei se valtava, puoliksi ilmassa roikkuva, painava lumimassa putoaisi katolta juuri nyt meidän päähämme - tämän kaiken jälkeen, kun olen mukavasti istumassa höyryävän kasvissosekeiton äärellä, johon laitoin kuulemma niin paljon valkosipulia että saan syödä koko keiton itsekseni, en voi olla kirjoittamatta lumikirjasta. Nimittäin Lauren Childin Kaikkein eniten tykkään lumesta - kirjasta. Ja kun on vielä laskiaistiistaikin!

Lotta ja Salla tekevät lumienkeleitä. Salla sanoo: "Minä tykkään kaikken eniten lumesta."
"Minä myös", sanoo Lotta. 

Koska suosittu lastenkirjailija Lauren Child, joka on luonut Samun ja Sallan ja kuvittanut uudelleen Peppi Pitkätossunkin, on englantilainen, ovat siellä talvetkin yleensä vähän erilaisia kuin Suomessa. Tässä kirjassa Salla riemuitsee satavasta lumesta ja sen myötä seuranneesta ihanasta päivästä mäkeä laskien ja lumienkeleitä ja lumiukkoja tehden. Mutta seuraavana aamuna lumi onkin poissa. Salla on murheellinen, mutta kekseliäs isoveli Samu vie hänet mielikuvitusmatkalle paikkaan, jossa on aina lunta. Eikä se ehkä sitten olekaan ihan niin hauskaa, jos AINA olisi lunta, tuumaa Salla.




Vaikka Suomen ja Englannin talvilla on toki eroja, on kirjaan silti helpo samaistua - samanlaisissa tunnelmissa Suomessakin eletään melkein joka syksy, kun odotellaan lunta marras- tai viimeistään joulukuussa!

Kirjan lyhyet lauseet ja omaperäinen tyyli tekevät siitä mainion etenkin vähän pienemmälle, noin kolmivuotiaalle. Kas näin:

"Kaikkein eniten minä tykkään lumesta!" miettii Salla. "Mutta jos lunta on ihan koko ajan, on kamalasti kaikkea, mitä ei voi tehdä. Meillä on varmaan hyvä tuuri, kun me saadaan uida ja käyttää raidallisia mekkoja ja leikkiä lumellakin joskus. Mutta minusta on kamalan kurja, kun lumi meni pois."
Minä sanon: "Minulla on sinulle yllätys. Ei saa katsoa."
"Jihuu! Lumiukko, joka asuu pakastimessa!" Salla kiljuu. "Miten se pääsi pakastimeen?"
"En minä vain tiedä", minä sanon. 

Meillä kirja on ollut tosi pidetty juuri siellä 2 - 4-vuotiaana. Lauren Childillahan on hyvin omintakeinen kuvitustyyli, jossa hän yhdistää valokuvia, tietokonetta, kollaaseja ja niin edelleen.

Iloista laskiaista! Ja kohta se kevätkin alkaa... !!

Ps. Kun tänäänkin on taas satanut lisää lunta, tekee mieli nostaa hattua esimerkiksi postinkantajille, jotka työntävät kärryjään metrisissä lumikinoksissa ja toivat tänäänkin postin ajoissa perille. Ja kaupungin huolto-ihmisille, jotka auraavat puistojenkin kävelytiet (ja antavat meille talvella ihan erilaisia reittejä kuin kesällä), pelottomille lumenpudottajille katolta, ratikkakuskeille jotka joutuvat putsaamaan kiskoja lumesta, ja kaikille muille, jotka pitävät asiat kunnossa tässäkin myräkässä, iso kiitos!