Kaahailua ja kepposia

Tuula Kallioniemi: Kaahailua ja kepposia.
Kuvitus: Jii Roikonen
Kustannus: Otava 2012 (3. painos)
94 s.
Lyhyesti: Kouluun sijoittuva, yhtä lailla tytöille kuin pojille osuva humoristinen kirjasarja, jossa oppilaat ekaluokkalaisista kutosluokkalaisiin elävät kyläkoulun vauhdikasta arkea. Hauska kirja ja omaperäiset hahmot, oikein hyvää ajanvietettä!

Äkkiä joku kopauttaa Mölyä olkapäähän.
- Mitteepä poeka?
Möly rääkäisee ja tunkee kännykän taskuunsa kesken pelin.
- Kenenkäs sitä ollaan poekija?
Möly hakee katseellaan pakoreittiä.
- Juostaanko kilipaa?
- Kili?
- Tuonne petäjälle? miekkonen viittilöi kohti mäntyä.
- Pettäjälle?

Reuhurinteen alakoulusta kertova ohuehko romaani on odottanut hyllyllä oikeaa aikaa - eilisiltaa! Humoristinen, kouluun sijoittuva action oli täydellinen juuri siihen vähän väsyneeseen hetkeen, joten kun alkuun päästiin, ei lopetettukaan heti, vaan raakuin koko kirjan yhdeltä seisomalta. 92 sivua oli nautinnollista (kraak) lukea ääneen! Jos ääntään haluaa säästää, niin isohko fontti, Jii Roikosen runsas mustavalkokuvitus ja paljon humoristista dialogia tekee kirjasta myös mainion itseluettavan alakoululaisille.

Ekaluokkalaisesta kutosluokkalaisiin muodostuva kyläkoulun miljöö on herkullinen, samoin aidontuntuinen dialogi, vauhdikkaat tapahtumat ja omaperäiset tyypit, oppilaat ja opettaja, Aapeli Käki. Hahmot on kuvattu kirjan sisäkansissa, joten heihin on helppo tutustua lähemmin tai virkistää muistia, kuka olikaan kuka. Roikosen kuvitus sopii hyvin tekstin humoristiseen tyyliin ja tuo osuvasti ja sarjakuvamaiseen tyyliin hahmot eloon.

Mainio oli esimerkiksi luku, jossa alakoululaiset käyvät vanhusten palvelutalossa syömässä (kts. lainaus alussa), ja Möly kohtaa ennakkoluulonsa vanhuksista. Tai luku, jossa kutosluokkalainen Pulla on käynyt ostamassa oikein Helsingistä farkut, niin tiukat etteivät ne mene jalkaan kuin lattialla maaten, ja jotka ovat niin napakat, ettei niiden kanssa parane juosta, syödä saati sitten leikkiä - ellei halua joutua noloon tilanteeseen.

Oppilaat poistuvat ruokavälitunnille. Pulla kiemurtelee pöydän äärestä viimeisenä. Istuminen on hankalaa. Vatsaan sattuu vähän. Pulla raottaa vaivihkaa vetoketjua ja vetää teepaidan helman housunkauluksen päälle. 

Helsinkiläiset farkut eivät putoa. Ne pysyvät paikoillaan kuin liimattuna, Pulla ajattelee tyytyväisesti ja köpöttää jäykin säärin muiden perässä takaisin koulun pihalle. 

Koska hahmot ovat niin monenikäisiä, on kirjan sopiva lukijakuntakin aika laaja. Ekaluokkalainen hihitti kirjalle tosi paljon, vaikka osa vitseistä meni ohi. Yläkoulun kaipuu ja toisaalta sen maailmaan liittyvä angsti ovat tuttua isommille. Aikuisenkin taso kirjasta löytyy, jolle saa sitten hihitellä itsekseen.

Kouluun sijoittuvia kotimaisia kirjasarjoja on paljon, kuten Heinähattu ja Vilttitossu, Ella, Karoliina ja ja… Tuula Kallioniemen Reuhurinteen porukka menee meillä sinne kärkikolmikkoon. Itse ihastelin kirjan monipuolista, rikasta kieltä sekä joidenkin hahmojen murteen haastamista.

Reuhurinteen idyllinen alakoulu ja remuisa porukka on tullut meille aiemmin tutuksi kuvakirjassa Reuhurinne Aapinen. Nopealla surffailulla luin, että sarja ilmestyi alunperin vuosina 1998-2001. Tässä kirjassa on kuitenkin uudistuksia  - hahmot ovat muuttuneet, kun aiemmat oppilaat ovat kasvaneet isoiksi, ja kuvittaja on vaihtunut Aino Havukaisesta ja Sami Toivosesta Jii Roikoseen.

Reuhurinteistä on kirjoitettu myös Sonjan lukuhetkissä ja Kirjavinkeissä, jossa myös Kallioniemen oma selvitys kirjasarjan muutoksesta.

Tykkäsimme!

Tuula Kallioniemi: Kaahailua ja kepposia.
Kuvitus: Jii Roikonen
Kustannus: Otava 2012 (3. painos)
Mistä? Lahja.
Tähtiä: 4 / 5