Camilla Mickwitz: Jason muuttaa maasta

Camilla Mickwitz: Jason muuttaa maasta (alkuper. 1978)

Kustannus: Tammi & Läsrörelsen 2013 (erikoispainos McDonald’s-ravintoloihin)

Viime perjantaina olimme perheen kanssa McDonald’sissa, ja riemastuin, kun huomasin Happy Meal aterian kylkiäisenä olevan tällä kertaa kirjan. Ja kaiken lisäksi vielä Camilla Mickwitzin Jason muuttaa maasta! Klassikko vuodelta 1978 on minulle tuttu opettajaopintojen kautta, mutta vasta nyt sain sen meille ja sitä kautta lapsille!

On myös vaikea leikkiä yhdessä, ellei kukaan ymmärrä mitä heille sanoo eikä itse puolestaan ymmärrä, mitä muut sanovat. Silloin tuntee itsensä yksinäiseksi toisten seurassakin.
Jason vetää lakin korvilleen. Näin hänen ei tarvitse kuulla sellaista, mitä hän ei kuitenkaan ymmärrä.
Jason purjehtii leikisti kotiin omaan maahansa ystävien luo, joiden kanssa hän voi jutella. 

Jasonilla on kotona paljon ihmisiä, joiden kanssa puhua. Eräänä päivänä Jasonin äidiltä Kaarinalta loppuvat tehdastyöt Suomessa, ja he joutuvat muuttamaan töihin toiseen maahan - arvattavasti Ruotsiin, kun ollaan 70-luvulla. Uudessa maassa Jason menee päiväkotiin, ja huomaa, ettei ymmärräkään mitään toisten puheista. On vaikea osallistua mihinkään, kun ei osaa kieltä. 

Jasonista tuntuu kuin hän olisi pieni lapsi, joka ei ole vielä oppinut puhumaan, ja niinpä hän päättää mennä päiväkodin pienten puolelle. Siellä hän huomaa, miten pienet oppivat puhumaan – he osoittavat tavaroita ja nimi toistetaan heille päivästä toiseen, kunnes he oppivat itse tuottamaan sanan. Jason rohkaistuu käyttämään samaa keinoa, ja kun muut huomaavat, että Jason haluaa oppia heidän kieltään, he auttavat mielellään. Pian Jason pystyy puhumaan niin paljon, että muut ymmärtävät, mitä hän tarkoittaa. Jason saa ystävän.

Jasonin ja hänen ystävänsä Irmelin jekun seurauksena lasten äiditkin tutustuvat, ja pikkuhiljaa Kaarinakin oppii uuden kielen, kuuntelemalla. Alkuvaikeudet töissä helpottavat, ja hän pääsee perunankuorijasta salin puolelle tarjoilemaan. Elämä alkaa olla taas mukavaa, kun on ystäviä, ja voi puhua muiden kanssa. Jason miettii:

Voi käydä niin, että lähden maahani meren taakse vasta kun olen tullut isoksi. Ehkäpä minulla silloin on lentävä lapsi mukana. Silloin osaamme puhua siellä heti ihmisten kanssa.  

Ensin pitää mainita taustaksi, että meille tämä on erityisen tärkeä ja ajankohtainen kirja mahdollisen lyhyen tulevan ulkomaille muuton vuoksi. Silloin lapset eivät ymmärrä maan kieltä. Tämä toimii siis rohkaisuna tulevaan. Olemme kokeneet saman aiemminkin, ja silloin sain seurata, miten lapsen ensimmäisten viikkojen arkuus ja vetäytyneisyys uudessa maassa vaihtui varovaiseksi kiinnostukseksi ja lopulta leikiksi ja uusiksi sydänystäviksi. Itsekin muutin nuorena maahan, jonka kieltä en osannut, ja se oli kielenoppimisen intensiivisyyden kannalta huikea kokemus! 

Kirja on kiinnostava myös siksi, että opetan vieraita kieliä, nyt suomea toisena kielenä, ja kirjan kautta on hyvä eläytyä uussuomalaisten kokemuksiin ja kielenoppimisen prosessiin. Yhtä lailla kirja on kiinnostava kaikille lastentarhanopettajille ja opettajille, jotka ovat työssään tekemisissä lasten tai vanhempien kanssa, jotka opettelevat suomea tai jotain muuta kieltä. Koska kieltä opettelevia on paljon, on 35 vuotta sitten ilmestynyt kirja täydellisen ajankohtainen tänäkin päivänä. 

Kaikelta tältä pohjalta, ja koska rakastan vielä äidinkieltä, on vaikeaa olla muuta kuin no, rakastamatta kirjaa! 

Mickwitz havahduttaa lukijan heti ensi sivuilla huomaamaan, miten erilaisissa tilanteissa ja erilaisten ihmisten kanssa kieltä käyttää, ja miten tärkeää oman kielen puhuminen on. Kun osaa kieltä, voi kertoa, jos on väsynyt, mistä pitää, mikä kiukuttaa, mitä näkee tai kuvittelee mielessään. Ja miten tärkeää ylipäänsä on, että on läheisiä, jotka tuntee hyvin.

Jos kaikki tämä otetaan pois, eikä yhteistä kieltä enää ole, elämää on kurjaa. Rakastan kirjassa sitä(kin), miten Jasonin ulkopuolisuuden tunnetta kuvataan - hän pakenee yksin nurkkaan haaveisiinsa, ja tuntee taantuvansa pikkulapseksi. Aikuinenkin tunnistaa tämän jos on ollut samassa tilanteessa – olo tuntuu niin tyhmältä, kun muut joutuvat toistamaan saman asian monta kertaa ja vielä hitaasti, eikä itse osaa edes vastata! 

Myös Kaarinan alkuvaikeudet töissä (perunan kuorimista yksinään päivät pitkät) koskettavat. Joskus iltaisin Jason ja Kaarina ovat niin väsyneitä, etteivät jaksa puhua yhtään mitään. Ulkomaille ummikkona muuttaminen ei ole aina helppoa. 

Mickwitz lähestyy kielenoppimista realistisesti – Jasonille kieli tarttuu kuuntelemalla, kysellen ja puhuen. Niinhän se usein onkin, vaikka kielellinen tarkkuus vokin jäädä silloin vajaaksi. (Itsekään en tällä tavoin koskaan oppinut kunnolla saksan taivutusoppia tai sanojen sukuja!) Totta kai Mickwitz oikoo ja kielen oppiminen vaikuttaa hieman nopeammalta tai helpommalta kuin se usein on, mutta silti kirja on realistinen.

  

Kuvitus on aitoa hersyvää 70-lukua. Huomaatko millaiseksi Mickwitz on muuten kuvannut päiväkodin hoitajan alimmassa kuvassa? :) Yllätyin positiivisesti myös siitä, että kuvissa on myös tummemman värinen poika, ottaen huomioon ilmestymisajan. Tässäkin kirjassa Jason tuttuun tapaa lentää äidin perässä, ja äidillä on kiire. Tämä lentäminen ja kiire (ja miltä Kaarinan tukka silloin näyttää, sitä ei voi unohtaa, kuten ei Jasonin ilmeitäkään) oli minusta lapsena muuten erityisen hassua (meillä oli kirja Jason). Jasonin maailmaan on helppo kiintyä!

Kaikkinensa klassikkokuvakirja on aivan mainiota luettavaa etenkin päiväkodeissa, mutta myös alakoulun luokilla, sillä se auttaa eläytymään muualta muuttaneiden tunteisiin ja oloon. Kirja on myös viihdyttävä, ja sopii äidinkielen merkityksen tai vieraan kielen oppimisen pohtimiseen. Tästä olisi myös kiva tehdä näytelmä! Ihan pienetkin nauttivat Jasoneista runsaan ja värikkään kuvituksen sekä helpohkon kielen vuoksi. 

Ulkomaille muuttamista olen aiemmin pohtinut blogipostauksissa Onni-poika saa uuden ystävän, Bibi muuttaa Suomeen ja Elina vieraalla maalla. Kulttuurieroja käsitellään myös mm. Sari Airolan kirjassa Lentävät syntymäpäivät minareettimaassa. Muita monikulttuurisuutta sivuavia teoksia löytyy täältä.

***
Jasonille teeman tärkeyden ja kiinnostavuuden ja aiheen monipuolisen tarkastelun ja no, toki myös nostalgisuuden vuoksi tähtiä 5 / 5.